sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kiireinen viikko

Paluu arkeen ei sujunut kovinkaan pehmeästi. Töissä oli kaksi asukasta hyvin lähellä lähtöä. Kumpikin kuolivat toisena loman jälkeisenä työpäivänä. Tuollaiset hetket pitävät henkiläkunnan kiireisenä perushoidonkin vuoksi, mutta toinen asukas vaati paljon aikaa sairaanhoitajilta kivunlievityksen vuoksi.
Kumpaisenkin asukkaan omaiset olivat viimeiset päivät kuolevan luona. Toisen asukkaan luokse vietiin patjoja ja tuoleja, kun yöpyäkin taisi useampi omainen.
Kuolema on aina uusi tilanne, vaikka näissä tapauksissa toivottukin: olivat kovasti sairaita ja vanhoja. Kuoleman lopullisuuden tajuaa vasta, kun kaikki on ohi. Se ainoa isä tai äiti on poissa, ja sen sisäistäminen voi olla joillekin jopa pelottava kokemus. Halaus tulee aina noissa tilanteissa tarpeeseen, vaikka näille omaisille olin aika uusi tuttavuus. Läheisyyden tarve selkeästi kasvaa.

Ilma täällä on ollut edelleen lämmin. Viikolla näyttivät pappilan valkoiset kanat ja musta kukko ulkoilevan navetan takana. Harmillista, että kiekuminen ei kuulu työmaalle asti. Asukkaat varmasti siitä pitäisivät.
Pimeys tulee aikaisin illalla. Nyt kello on 15:35 ja ulkona on melkein pimeää. Aamulla klo 8 oli valoisaa. Kyllä se kaamos sieltä pikku hiljaa alkaa tulla.

Käsitöitä olen tehnyt kovalla vauhdilla. Suorastaan vimmalla. Tuntuu palkitsevalta, kun saa jotain näkyvää aikaiseksi. Ja kaunista. Virkkuustani on nyt tulossa kaulaliina, ruskan väreissä. Seuraavaankin työhön on langat valmiina, ja ensimmäiset silmukatkin luotuna. Nyt pitää vaan tuo kaulaliina saada valmiiksi ja viimeisteltyä.
Äsken kävin tunturikävelyllä. Onneksi otin ison muovilaatikon mukaan. Keräsin sammalta, jäkälää ja muuta luonnon materiaalia jouluasetelmia varten. Taidanpa tehdä variksenmarjakranssin oveen. Metsästä löytyi muutama puolukanvarpu, joissa oli kauniit marjat tallella. Niistä saa kauniin yksityiskohdan asetelmiin.

Eilen kävin päiväreissulla Tromssassa. Aina sieltä jotain mukaan tarttuu, vaikka ei tähdellisiä asioita ollutkaan. Uusi kauppakeskus avaa joka viikonloppu uusia putiikkeeja, ja voi taivahan vallat mikä väkimäärä siellä oli. Liikenneympyräkin oli aivan tukossa. Parkkipaikalla totesin, että minua ei täällä tarvita. Keskustassa olikin aika rauhallista.
Mukaan tarttui muutama joululahja. Joululehtiä on tullut ostettua ja niistä on saanut kivoja vinkkejä mm. pakettien tekoon.

Eilen saapui isäntäpariskunta lomalta. Tänään oli heillä paluu arkeen, kun tänään tuli ristiäisseurue pitämään ruoka- ja kahvitilaisuutta kirkon jälkeen. Täällä on muuten mukava tapa, ainakin ristiäisissä ja hautajaisissa, että vieraat tuovat kahvin kanssa kakkuja. Vähemmän vaivaa järjestäjille ja mukava maistella muiden tuotoksia.

Eilenillalla olin kollegan luona illallisella. Illalliseksi oli keitettyä poronlihaa sekä poronluita. Luista imettiin luuydin liemineen, oli aika makoista. Keitinliemi juotiin kultareunaisista kahvikupeista. Lautasella oli siis lihaa, keitettyjä perunoita sekä lanttua ja porkkanaa. Oli oikein hyvän makuista eikä huulia tarvinnut rasvata, sen verran paljon sitä tuli liemikupista :-

maanantai 24. lokakuuta 2011

Back in business

Viikon syysloma koti Suomessa on takana päin. Eilen palasin hyvillä mielin. Oli ihana tavata rakkaat poikaset sekä tietenkin tärkeitä muita ihmisiä.

Ennen Suomeen lähtöäni sain viestejä, että kesärenkaat kannattaisi vaihtaa talvirenkaisiin ennen etelään lähtöä. Toyotahuolto Tromssassa tarjosi lehdessä nastarenkaita -40% alennuksella. Niinpä sitten reippaana tyttönä tilasin sellaiset sekä asennuksen ihan itse puhelimella. En tiedä, mistä alennusta sai, koska renkaat maksoivat 800€. Sain sellaisenkin kommentin Juupajoella, että millaisen auton sait kaupan päälle, kun renkaat oli niin kalliit :-). Suomessa olisi tainnut selvitä 400€:lla. No, nyt on hyvät nastarenkaat alla, joilla on hyvä huristella lumettomissa maisemissa plussa-asteilla.

Matkaani Lyngseidetistä lähti kollegani mies. Ajoimme vuorotellen yötä myöden aamuvuoroni jälkeen. Nopeasti matka meni, mutta kyllä kauas on pitkä matka: 14,5tuntia ja 1270km.
Takaisin tulimme yöjunalla Tampereelta Kolariin ja Kolarista ajamalla 380km. Auto kulki näpsäkästi junan mukana, ja autojunapakettiin kuuluu oma hytti, jossa oli hyvä yksinään vedellä hirsiä. Kolarissa kesti 1,5h saada auto pois junasta. Latvialaisen naisen auton lukkojen kaukosäädin ei nimittäin toiminut, avainta ei ollut oven lukkoon käytetty ja autoon sisälle ei siis päässyt. Siinä sitten veturi ajeli edestakaisin ja järjesteli vaunuja uuteen järjestykseen, jotta takana olevat pääsivät autovaunusta pois. Mitä tästä opimme: oven manuaalilukkoja kannattaa silloin tällöin käyttää ja voidella.

Suomessa touhua piisasi. Pojille piti ostaa tavlivarusteita, käydä kampaajalla, hoitaa selän jumit kuntoon, sukuloida Kiikoisissa, hoitaa pankki- ja vakuutusasiat kuntoon, jne.
Sainpa minäkin "Osuuspankilta" huijaussähköpostin ja vamuuden vuoksi nettipankkini lukittiin ja avattiin uudelleen käyttöön. Viesti oli selkeää ja hyvää suomenkieltä, mutta oudot sanavalinnat herättivät epäilykseni.
Viikko kului nopsasti. Ajoitin lomani poikien syyslomaksi. Olikin hienoa viettää heidän kanssaan aikaa. Oli myös mukava tavata poikien kavereita. Täytyy sanoa, että Juupajoella asuu kohteliaita, avoimia ja kaikinpuolin mukavia nuoria. En muista, että omassa nuoruudessani olisi noin mutkattomasti kavereiden vanhempiin suhtauduttu ja heidän kanssaan kommunikoitu kuin viime viikolla sain kokea.

Tampereella junaan ajoi norjalainen auto. Jonossa kyselin, minne heillä oli matka. Tromssaan olivat menossa, rouva sairaanhoitaja ja mies metallialalla. Siinä sitten selvisi, että mies oli kotoisin Vammalasta, jonka kyllä murteesta arvasinkin, ja vaimo Kiikasta. Lähes sukulaisia siis, kun samoilta nurkilta oltiin kotoisin. Olivat lähteneet kokeilemaan vuodeksi Norjassa oloa, ja asuneet nyt Tromssassa kuusi vuotta.

Uni tuli eilen nopeasti tutussa sängyssä ja omalla elintärkeällä vesityynyllä. Lomalla päätä jomotteli, mutta ei tänä aamuna. Olen omakohtaisesti tullut toteamaan patjan ja tyynyn tärkeyden, vai vanhuuttako se jo rupeaa olemaan.
Uni vain loppui kuin seinään klo 5. Töiden alkuun on vielä 1,5h, suikussa käyty, hiukset föönattu ja kahvit juotu. Taidan ruveta katselemaan TVkaistalta viime viikkoista Kotikatua.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Aurinkoinen syyspäivä ja täysikuu

Aamuvuoron jälkeen lähdin ajamaan Koppangeniin. Matkalla on ranta, jossa lähes pelkästään valkoisia kiviä. Niitä keräsin pussillisen ja laitoin kynttilälyhtyihin. Nyt tuikut valaisevat enemmän, kun hohtavat valoa valkoisista kivistä.

Kuvassa näkyvät laivat ovat saaren ja kalakasvattamon välissä. Ehkäpä juuri noista pusseista lähtee kalaa Suomeenkin.

Klo 17:30 alkoi täysikuu nousta Olderdalenista päin tunturien takaa.

Ja kuun silta tuli suoraan luokseni. Vain revontulet puuttuvat.

Lyngseidet by night. Kun oikein tarkkaan katsot, näet lumiset tunturin kylän takana. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä ja rauhaisaa unta meille kaikille :-)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syysilmoja

Lautta saapumassa Olderdalenista Lyngseidetiin

5.10. aamulla odotti tällainen maisema

5.10.2011 aamulla, ruskaa ja lunta. Kaunista :-)

Tätä normaalia syysilmaakin on ollut. Onneksi vaan muutamia päiviä kerrallaan ja sitten taas aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta.

Näin upea maisema näkyi aamiaispöydästäni. Sitkeässä ovat lehdet puissa.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Rauhallinen viikonloppu

... tai niin ajattelin etukäteen. Kuten eilen, että nukun pitkään ja teen vain niitä asioita, joita oikeasti huvittaa. Ei sitten mennyt ihan niin kuin kuvittelin.

Aamulla klo 7:50 puhelin soi, töistä. Olin 15 minuutissa työmaalla paikkaamassa sairastunutta sairaanhoitajaa. Ihan kiva päivä. Suonensisäistä antibioottia, lääkkeidenjakoa, kotona asuvien hälytyksiin vastaamista, katetrointia, jne.
Kotiin tultuani aloin leipoa muffineja. Ne olivat juuri uunissa, kun puhelin soi. Suomalainen kollegani oli sairastunut ja tarvitsi apua. Piti soittaa lääkäripäivystykseen ja yllätys oli suuri, kun lääkäri kysyi, jaksaako potilas tulla terveyskeskukseen vai tuleeko hän kotikäynnille. Ja päivystävä lääkäri oli muutamassa minuutissa potilaan luona kotona. Päädyttiin tilaamaan ambulanssi, jonka lääkäri organisoi. Siis soittaa kyllä Tromssaan ambulanssikeskukseen, mutta tilaa itse ambulanssin. Nyt sattui olemaan tuuri, ja sairasauto oli Lyngseidetissä. Ambulansseja Lyngenissä on kaksi, toinen täällä Lyngseidetissä ja toinen Lenangenissa 40km päässä. Lääkäri jo ehti kysyä voisinko viedä potilaan Tromssaan sairaalaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin.

Nyt kello on 21:30 muffinit valmiina ja kuorrutettu. Kinkkupiirakka on uunissa. Viikon tiskit tiskattu ravintolakoneella. Astiat eivät ihan heti lopu kesken, kun asuu hotelli-ravintolassa :-).

En enää asu yksin. Suomesta tuli taasen sairaanhoitaja Lyngstunet`iin töihin ja majoittuu tänne kanssani. Mukavaa saada seuraa. Nyt meitä suomalaisia sairaanhoitajia on työmaalla viisi. Kuudes mahdollisesti tulossa.
Ja viikon päästä olen jo matkalla syyslomalle Suomeen. Ostoslista on aika pitkä. Havin tuikkuja pitää ostaa monta pussillista. Paikalliset tuikut eivät täytä mun laatuvaatimuksiani.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Oi mikä ihana aamu

Sadetta ja harmautta piisasi monta päivää. Tänä aamuna aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Korkeimmilla huipuilla on sade tiivistynyt hennoksi lumipeitteeksi. Monissa puissa on vielä lehdet, keltaista ja oranssia. Todella kaunista.

Aamiaiseksi söin suomalaista ruisleipää, Emmentaljuustoa ja kahvia Juhla Mokasta. Ravintolasalin isolle pöydälle levitin viikon vanhan Hesarin, jonka sain tuliaisiksi. Nautiskelin hitaasta aamusta, kun menen vasta iltavuoroon klo 15.
Iloinen uutinen Hesarissa oli urheiluohjelmista radiossa. Ajoin 5h Leville sinä perjantaina, kun Helsingissä oli Suomi-Ruotsi -maaottelu. Odotin jo monta kilometriä ennen Suomen rajaa, että voin alkaa kuunnella suomenkielistä radio-ohjelmaa. Ja mikä pettymys oli, että lähes joka kanavalta tuli tuota maaotteluselostusta! Nyt Hesari kirjoitti, että urheiluselostukset siirtyvät YLE Puhe -kanavalle. Hienoa, kannatetaan!

Tänään olen ehtinyt hoidella talonmiehen hommia. Yksi isä soitti ovikelloa, ja etsi eilisen Kung Fu -harjoitusten jäljiltä tyttärensä  kenkiä. Puhelinmiehet eivät tulleetkaan eilen, vaan soittivat tulevansa tänään. Lisäksi olen tsekannut hotellin sähköpostit, ja tärkeiksi valitsemani jälleenlähettänyt isäntäparin lomaosoitteeseen. Kivaa puuhastelua.

Tulossa on vapaa viikonloppu. Ja mikä hienointa, ei mitään ohjelmaa. On ollut todella mukavaa, kun on käynyt ystäviä kylässä ja ollut muuta puuhaa. Mutta nautin jo etukäteen siitä ajatuksesta, että voi tehdä ihan just sitä mitä sillä hetkellä huvittaa. Ravintolan keittiö tykötarpeineen ja koneineen vähän kutkuttaa jauhopeukaloa. Nyt kannattaisi käyttää hyväkseen tilaisuutta ja leipoa. Mutta katsotaan, miltä viikonloppuna tuntuu.

Lauantain lankaostoksista on alkanut syntyä hartiahuivia, Isoäidin neliöitä jälleen. Värit ovat huumaavat. Näyttää vain siltä, että ensi viikolla pitää tehdä uusi Tromssan keikka. Langat alkaa olla vähissä, koukku on viuhunut vinhaa vauhtia.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Senioritanssia ja Kung-Fu'ta

...ja minä kun luulin, että elämässä ei juuri tapahtuisi täällä ulkomailla.

Viikon sisällä on käynyt 5 kaveria Suomesta, joista yksi moottoripyörällä. On mukava yllätys saada tekstiviesti:"Olen huomenna siellä päin, saanko poiketa".

Toive omasta Norjan kodista alkoi saada tuulta purjeisiin viime viikolla. Vuokrasin ihanan ja kodikkaan kalustetun asunnon merinäköalalla. Huoneistossa on makuuhuone, olohuone keittiösyvennyksellä, pesuhuone-wc sekä kodinhoitohuone (pyykkikone + -kuivuri). Sinne pääsen muuttamaan viimeistään marraskuun puoli välissä.
Viime keskiviikkona Magic Lodge'n omistajat ehdottivat, että muuttaisin väliajaksi tänne hotelliin. Hotelli on kiinni lokakuun ja marraskuun alun. Lisäksi Emäntä ja Isäntä lähtivät kolmeksi viikoksi lomalle. Nyt olen sitten isossa hotellirakennuksessa aivan yksin, talonmiehenä.
Alakerran kokoushuoneessa on juuri nyt senioritanssiharjoitukset. Tiistaisin ja perjantaisin on kung-fu -harjoitukset kylän lapsille. Huomenna tulee puhelinkorjaajat, kun tulen töistä. Kyllä talkkarilla puuhaa piisaa :-).

Viikonloppuna oli Wanhojen Ämmien kokoontuminen. Kaksi jäsentä tuli lentämällä Helsingistä Kittilään ja siitä autovuokraamon autolla tänne Lyngseidetiin. Nopein tapa tulla. Nyt Norvegian -lentoyhtiö tarjoaa Helsinki-Kittilä -lentoja 36€/suunta. Ei paha ollenkaan.
Lauantain olimme Tromssassa. Löytyi ihastuttava lankakauppa, josta tuli ostettua muutama kerä upean väristä villalankaa. En vielä tiedä, tuleeko siitä torkkupeitto vai hartiahuivi. Löysin itselleni talvikengät, joiden löytäminen ei ollut helppo juttu. Merkki oli Rieker, joita kiikoislainen yritys tuo Suomeen. Saapikkaissa on kosteutta vastaan käsitelty nahka ja sisusta varresta varpaisiin on 100% villaa. Pitäisi toimia hyvin sekä pakkasella että loskalla. Ne oli aivan ihanan tuntuiset. Yllättävää, miten iloinen voi olla talvikengistä :-).

Mutta iloinen olen myös tästä asuntoasiasta. Olin aina ajatellut, että haluaisin asua kommuunissa. Ei se niin helppoa ollutkaan. Ja meitä asui siinä asunnossa vain kaksi. Huomasin perjantaina tänne hotellihuoneeseen muuttaessani, kuinka mukavalta sekin tuntui, kun pesuhuoneen hyllylle sai laittaa oman hiusharjan ja meikit. Aivan pikku asia, mutta ilmeisen merkitsevä. Tai että voi polttaa kynttilöitä silloin kun haluaa tai kokata, jne.
Ja se uusi koti. Se on remontoitu ihan lähivuosina. Pinnat ja kalusteet ovat siis uusia ja kauniita. Sisällä tuoksui ja tuntui heti kodilta. Sen tunnelman aisti heti sisään astuessa. Kaikki ikkunat ovat vuonolle päin ja vuonon toisella puolella olevat tunturit näkyvät kauniisti. Oli se edellisen asunnonkin näkymä kaunis ja jylhä, mutta uuden kodin ikkunoista avautuva näkymä on avara, joka sopii minulle.

Tänään on muuten Ilkan syntymäpäivä. Onnea :-)!

Töissä on mennyt hienosti. Puuron keittäminen on nyt unohtunut. Mutta viime viikon osastopalaverissa sekä viimeksi tämän aamun raportilla puhuttiin ravitsemuksesta sekä hillon syömisestä. nyt on tehty sellainen periaatepäätös, että aamu- ja iltapalalla ei tarjota hilloa laisinkaan. Keskustelun ovat aloittaneet muut hoitajat, ehkä me suomalaiset olemme asiasta niin paljon puhuneet, että täkäläisetkin ovat silmänsä avanneet.
Tänään alkoi kahdella kehitysvammahoitajaopiskelijalla 10viikon työharjoittelu. Minusta tuli toisen opiskelijan ohjaaja. Vähän kyllä kauhistelin asiaa, kun ajattelen etten vielä kahden kuukauden jälkeen ihan kaikkea tiedä. Näin osastonhoitaja kuitenkin halusi. Ajattelin, että kaipa hän tilanteen osaa arvioida. Ohjattavani on 37-vuotias kolmen lapsen äiti. Työskennellyt paljon hoitoalalla, ja sen huomaa hänen toimintatavoistaan. Kemiamme kohtasivat heti, joten tästä on hyvä jatkaa. Pilke silmäkulmassa ehdotin, että tulee syyslomallani Kortekotiin tekemään osan harjoittelustaan. Hän vähän innostui asiasta, mutta oli sitä mieltä ettei pärjää kielen kanssa.
Viime viikolla sain talomme johtajalta aivan yllättäen kannustavan ja kiittävän sähköpostin. Palautetta, ja varsinkin positiivista, on hieno saada. Ilmeisesti olen sujahtanut työyhteisöön ja työhön paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Norjan kielestä saan viikoittain hyvää palautetta. Ja kyllähän se kielitaito on parantunut kahdessa kuukaudessa. Tullessani tiesin vain "snakka" ja "ikke" norjaksi.