tiistai 10. huhtikuuta 2012

TJ 2

Kahden päivän päästä lähdeen Suomeen :-). Enkä pelkästään Kilpikselle, vaan Hulipaskylälle, Halikkoon, Tampereelle ja Kiikoisiin :-). Mä oon niin valmis lähtemään.
En niinkään siksi, että en viihtyisi täällä tai mulla olisi kurjaa, vaan siksi että mulla on niiin ikävä ihmisiä kotikonnuilla. Mulla ei ole yhtään ikävä esim. maisemia, paikkoja tai ruokia. Pelkästään ihmisiä. Jos saisin tänne vieraakseni säännöllisesti poikasten lisäksi muutamat muut tärkeät ihmiset, en kaipaisi etelään laisinkaan.
Olen poikasille ostanut tuliaisiksi heidän tilaamiaan vaatteita. Suomessa myydään samoja merkkejä kuin täällä, mutta mallit ovat erilaisia. Lisäksi tuntuu siltä, että täällä olisi vaatteet värikkäämpia. Ja sehän poikasille tuntuu sopivan. Kuten myös minulle; on paljon kivempi ostaa heille iloisen värikkäitä vaatteita kuin synkän mustia tai tummia. Ruokakaupastakin mukaan lähtee yhtä sun toista, mitä ei ainakaan Lylyn Meroselta saa :-).

Tällä kertaa olen parisen viikkoa kotikonnuilla. Eniten odotan tavallista elämää poikasten kanssa. Arkista touhua (heidän) kotona. Mullahan ei kotia Suomessa olekaan, mikä tuntuu tällä hetkellä varsin hyvältä vaihtoehdolta. Onneksi välit lasten isän kanssa on niin hyvät, että mahdun hänen ja poikasten kotiin :-).
Kiva sattuma on, että sukujuhlat osuivat juuri sopivaan ajankohtaan. Joidenkin sukulaisten kanssa tulee tietenkin pidettyä enemmän yhteyttä kuin toisten. Sukumme ei suuren suuri ole ja nyt on mahdollisuus nähdä monia.
Onnellinen olen myös siitä, että pääsen saattamaan minulle tärkeää naapuria Kiikoisista viimeiselle matkalleen. Vaimonsa kuoli yli puoli vuotta sitten ja hänen hautajaisiinsa en päässyt. Nyt muistelen heitä kumpaakin lämpöisin ajatuksin. Onnellisena siitä, että varsinkin lapsuudessani sain viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Raija innosti minua käsitöiden pariin, Osmon kanssa kävin pururadalla hiihtämässä. Monia mukavia muistoja riittää Nevanperältä heihin liittyen.

Takaisin Lyngenin arkeen palautumista helpottaa se, että mukanani tulee rrakas ystävä. Ihanaa päästä tirauttamaan rauhassa sekä ilon että surun kyyneliä, ja kumpiakin meidän keskusteluissa piisaa. Odotan myös pääseväni näyttämään hänelle näitä ihania maisemia. Ja vaikka en aina ihan arvostavasti täkäläisestä ruuasta kirjoitakaan, on täällä myös tosi hyviä makuja, joita on mukava maistella yhdessä.

Ja kun tänne palajan parin viikon ylityövapailta, ehdin olla vain kuukauden verran töissä. Toivoin saavani aloittaa kesälomani jo toukokuun lopussa ja pidän silloin kolmisen viikkoa, kaksi viikkoa jätän syksyyn.
Heinäkuun haluan olla täällä. Toivottavasti nautiskellen hyvistä ilmoista sekä varsinkin ihanista metsän antimista, marjoista. Mua ei yhtään haittaa, vaikka olenkin silloin töissä.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Pääsiäispuuhia

Pääsiäinen on yllättävän suuri "juhla" täällä. Koululaisilla on 10pvän loma, kaupat ovat kiinni torstainakin ja kynnelle kykenevät ottavat lomaa töistään. Mulla on tylsähkö työvuorolista, viikolla kaksi vapaata eikä peräkkäisinä päivinä sekä lauantai ja sunnuntai vapaata. Eilisen aamuvuoron jälkeen pidän siis tänään vapaa päivää.

Eilen töiden jälkeen lähdimme tyttöporukalla Tromssaan ostos- sekä syömisreissulle. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja siniseltä taivaalta, aurinkolasikeli siis. Yllätys oli suuri kun tie oli suljettu. Soitin palvelunumeroon, josta kuulin että lautassa on tekninen vika eikä korjausaikataulusta ole tietoa. Onneksi kyltti tien sulkemisesta on tässä kylällä, joten emme ehtineet kauheasti väärään suuntaan ajaa.

Olimme kuitenkin niin menollamme, että päätimme ns. ajaa ympäri, eri maata pitkin. Eihän kiertoa tule kuin se 130km ;-). Matkalla poikkesimme Nordkjosbottenissa syömässä pølset (=hodari) ja softis (=pehmis). Ko. kioskilla pehmis on tajuttoman iiiso, maha täyttyy yhdestä annoksesta. Yllättävää oli, että pølse ja softis maksoi yhteensä 56nok eli reilusti alle 10€.
Kioskin vieressä oli poromies myymässä tuotteita. En voinut olla ostamatta porontaljasta tehtyjä istuinalusia, joita sai kaksi 150nok:lla. Teki mieli kokonaistakin taljaa, jonka hinta oli 250nok. Ihan edullisia.

Tromssassa ajoimme suoraan Jekta -ostoskeskukseen. Olin luullut, että se on jotain suurta ja ihmeellistä. No jaa, Nerstranda pysyy edelleen mun suosikkina ja Pyramid vahvasti kakkosena. Jektasta löysin poikien tilaamia huppareita ja pari T-paitaa. Sekä itselleni pari uutta huulipunaa, joita ei taida ihan kolmeakymmentä vielä ennestään olla...
Klo 19:15 totesimme vielä ehtivämme Nerstrandiin ostoksille. Reitti oli selvä ja ostoslista kourassa. Ruukkunarsissille pajukori sekä Tara's -kaupasta kahvipapuja. Vähän ennen sulkemisaikaa olimme jo valmiita syömään.
Koko matkan olimmekin punninneet erilaisia ruokapaikka- ja ruokalajivalikoimia. Lyngseidetissä kun ei ole mahdollisuutta ulkona syömiseen, siis ravintolassa, kuola valui suupieltä pitkin pelkästä ajatuksesta. Kaikkien teki mieli pizzaa, joten suuntasimme Peppe's Pizzaan. Pizzalista on sairaan pitkä ja mua alkoi ahistaa valinnan vaikeus. Onneksi heillä on myös buffe't -vaihtoehto, joten valitsimme sen. 109nok:lla sai salaatteja ja pizzaa mahan täyteen ja hyvää oli.
Kollegani, josta on tullut mulle pikkusisko, on muuttamassa takaisin Suomeen parin viikon päästä. Haikein mielin jutustelimme muutosta ja erosta. Kollega oli ostanut Ystäväkirjan ja sitä täyttelimme, samalla muistellen kuinka totisina sellaisia täytimme ala-asteikäisinä.

Paluumatka sujui nopsasi, kun lauttakin oli saatu korjattua. Billy Joel raikasi autossa, vaikka me kolme naista taisimme peitota hänet laulullamme :-).