sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lomalta paluu

Palasin eilen Lyngeniin. Kilpisjärvellä oli alku kevät. Lehdettömät puut ja järvi jäässä, mutta lunta ei juurikaan ollut ;-). Ilma oli kalseat +5, piti pukea heti autosta noustua lisää vaatetta päälle. Mieliin pilkahti ajatus, onko tässä mitään järkeä. Etelässä oli niin kaunista, vehreää ja kesäistä, ja pohjoisessa vastassa luonnon karuus.

Eilen, ajellessani Jäämeren rantaan, ilma alkoi lämmetä, mitä lähemmäs merta matkani jatkui. Skibotnissa lämmintä oli jo 15 ja perillä Lyngenissä 16.
Lähestyttäessä Skibotnia eteen avautuu koko komeus ja kauneus täydellisyydessään. Turkoosi meri, kirkkaan sininen taivas, lumihuippuiset vuoret, vehreys, luonnon kauneus. Kyllä tänne tulossa järkeä oli :-).
Luonto on täällä kuin Juupajoella tai Kiikoisissa. Puissa täydet lehdet, kesäkukat kukkii, kuten myös puut, jne. Pikkaisen myöhäisemmässä varmasti ollaan. Vuoripurot solisee, ja ääni kuuluu kauaskin. Pikkulintujen sirkutus on alkanut lomani aikana, sitä ennenhän vain lokit kirkui taistellessaan omista paikoistaan.

Ero Suomen kesään on siinä, että täällä EI ole AINUTTAKAAN hyttystä, mäkäräistä, pörriäistä, kärpästä eikä mitään muutakaan ärsyttävää elukkaa. Kai niitä jossain täytyy olla, että pölyttyminen tapahtuu, mutta ei ainakaan tässä rannassa. Ja se on mukava asia :-).

Toinen eroavuus on tämä aurinko. Eilen olin päättänyt mennä ajoissa nukkumaan, oli takana piiitkä ajomatka ja Kilpiksellä tuli valvottua myöhään (tai ehkä aikaiseen). Mutta kun aurinko paistaa täydeltä terältä ei järki sano mitään nukkumaan menemisestä. Klo 5 aamulla havahduin unestani, että taitaa olla jo täysi päivä. Pimennysverhosta huolimatta (!) huoneessani oli kirkas auringonpaiste, kun aamuaurinko paistaa sinne suoraan. Onneksi vielä nukahdin ja nukuinkin lähelle puolta päivää :-).

Poikaset on koulussa kasvattaneet kasveja siemenestä. Toin niitä tänne lakeja uhmaten. Saapa nähdä millaisen sadon Pohjois-Norjan pitkä päivä ja yötön yö tuottaa chilistä, paprikasta, kurpitsasta ja basilikasta. Viime kesänä Juupajoella chiliä ja paprikaa tuli aikamoinen sato.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Kevätkuvia

Tässä muutama kuva aiemmin mainitsemastani rannasta ja sen maisemista.


Portit ovat jostain syystä kiehtoneet mua aina, lapsesta saakka. Tässä lammasaitauksen portti.

Lammasaita menee merelle saakka, jotta lampaat eivät karkaa laskuvedenkään aikana

Vene pitää pysäköidä pitkälle, jotta laskuvedenkin aikaan pääsee ajelulle

Kalankuivaamo

Vedenalaiskuva merilevästä

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kesälomalainen

... ja muuten ensimmäistä kertaa elämässäni palkallisena :-). Olenhan toki ollut kesiä "lomalla", kuten silloin kun olin 5vuotta kotona poikasten kanssa. Mutta näin niinkuin työntekijän ominaisuudessa ensimmäistä kertaa ja näin pitkään, 3viikkoa.

Loma alkoi vähän etuajassa ja alakuloisissa merkeissä. Veljeni 20-vuotias poika joutui dramaattiseen onnettomuuteen ja oli menettää vasemman kätensä ranteesta. Lähdin onnettomuutta seuranneena päivänä ajamaan kohti synnyinkotia. Koin, että nyt paikkani on aivan jossain muualla kuin Lyngenissä. Ja olin kovasti tyytyväinen päätökseeni.
Osastonhoitaja ei mitenkään kyseenalaistanut muutaman päivän poissaoloani ennen loman alkua. Kuullessaan perusteluni hän vain totesi:"Det må du bare gjöre". Vaikka välillä työntekijän etuisuudet Norjassa tuntuvat ihan käsittämättömiltä, on ne vaan hyviä silloin kuin itse niitä tarvitsee.

Ajomatkani etelään oli piiitkäää, ja se vain jatkui ja jatkui eikä meinannut loppua ollenkaan. No, olin päättänyt edetä rauhallisesti, kun olin itsekin huolissani potilaasta ja välillä tuntui keskittymiskyky herpaantuvan. Olin myös päättänyt olla poikkeamatta ABC -huoltamoilla, jotka kylläkin ovat nopeita, kun pitää edetä vauhdilla.
Pysähdyin mm. Karungissa "Joen Laulu" -nimisessä kahvilassa. Kahvilan kyltti tien varressa oli herttainen ja nimi synnytti mielessäni kotoisen tunnelman. Sisään astuessani myyjätär ei edes tervehtinyt. Kahvia kaataessaan kysyi totisena:"Pullaa?". Myyntitiskillä huomasin maksupäätteen päällä "EI TOIMI" -lapun. Kysyin, eikö kortilla voi maksaa. Tähän myyjätär totesi:"Tuolla on pankkiautomaatti". Tällöin mittani täyttyi. Toivotin hyvät päivän jatkot ja nostin kytkintä. Alkeelliset kohteliaisuudet olisivat eduksi palveluammatissa....
Täysin päinvastainen kokemus oli Kukkolankosken Kioskilla. Vastassa oli iloisen aurinkoinen kioskin emäntä, joka kysymättä kertoi kioskin tarjonnasta. Olin mennyt kahville, mutta valitsinkin lohikeiton ja jälkiruuaksi kahvin. Istuin ikkunapöydässä, koski kuohui ihan kosketusetäisyydellä, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää kuten myös palvelu. Suosittelen lämpimästi.

Yksi syy, miksi halusin lomani näin aikaisin, oli kahden nuorimman pojan koulun kevätjuhla, joka oli lauantaina. Kyllä se kesä tuntuu edelleen alkavan siitä Suvivirrestä. Ja yhtä liikuttava se oli kuin aiemminkin.
Keskimmäinen sai 3stipendiä. Mm. Aamulehden stipendin, joka annettiin lehden arvoja toteuttavalle oppilaalle. Palkintokirjeessä luki perusteluina "stipendin saaja on toimissaan poikkeuksellisen suvaitsevainen, rohkea ja luotettava". Uskotte varmaan miltä Äidistä tuntuu...
Nuorin sai yhden stipendin liikunnallisuudesta. Kaikki kolme saivat erinomaiset numerot kielistä sekä matematiikasta, ja muutenkin olimme kaikki tyytyväisiä todistuksiin. Vielä yhdet kevätjuhlat, ja sitten on peruskoulut poikasten osalta käyty.