Kahden päivän päästä lähdeen Suomeen :-). Enkä pelkästään Kilpikselle, vaan Hulipaskylälle, Halikkoon, Tampereelle ja Kiikoisiin :-). Mä oon niin valmis lähtemään.
En niinkään siksi, että en viihtyisi täällä tai mulla olisi kurjaa, vaan siksi että mulla on niiin ikävä ihmisiä kotikonnuilla. Mulla ei ole yhtään ikävä esim. maisemia, paikkoja tai ruokia. Pelkästään ihmisiä. Jos saisin tänne vieraakseni säännöllisesti poikasten lisäksi muutamat muut tärkeät ihmiset, en kaipaisi etelään laisinkaan.
Olen poikasille ostanut tuliaisiksi heidän tilaamiaan vaatteita. Suomessa myydään samoja merkkejä kuin täällä, mutta mallit ovat erilaisia. Lisäksi tuntuu siltä, että täällä olisi vaatteet värikkäämpia. Ja sehän poikasille tuntuu sopivan. Kuten myös minulle; on paljon kivempi ostaa heille iloisen värikkäitä vaatteita kuin synkän mustia tai tummia. Ruokakaupastakin mukaan lähtee yhtä sun toista, mitä ei ainakaan Lylyn Meroselta saa :-).
Tällä kertaa olen parisen viikkoa kotikonnuilla. Eniten odotan tavallista elämää poikasten kanssa. Arkista touhua (heidän) kotona. Mullahan ei kotia Suomessa olekaan, mikä tuntuu tällä hetkellä varsin hyvältä vaihtoehdolta. Onneksi välit lasten isän kanssa on niin hyvät, että mahdun hänen ja poikasten kotiin :-).
Kiva sattuma on, että sukujuhlat osuivat juuri sopivaan ajankohtaan. Joidenkin sukulaisten kanssa tulee tietenkin pidettyä enemmän yhteyttä kuin toisten. Sukumme ei suuren suuri ole ja nyt on mahdollisuus nähdä monia.
Onnellinen olen myös siitä, että pääsen saattamaan minulle tärkeää naapuria Kiikoisista viimeiselle matkalleen. Vaimonsa kuoli yli puoli vuotta sitten ja hänen hautajaisiinsa en päässyt. Nyt muistelen heitä kumpaakin lämpöisin ajatuksin. Onnellisena siitä, että varsinkin lapsuudessani sain viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Raija innosti minua käsitöiden pariin, Osmon kanssa kävin pururadalla hiihtämässä. Monia mukavia muistoja riittää Nevanperältä heihin liittyen.
Takaisin Lyngenin arkeen palautumista helpottaa se, että mukanani tulee rrakas ystävä. Ihanaa päästä tirauttamaan rauhassa sekä ilon että surun kyyneliä, ja kumpiakin meidän keskusteluissa piisaa. Odotan myös pääseväni näyttämään hänelle näitä ihania maisemia. Ja vaikka en aina ihan arvostavasti täkäläisestä ruuasta kirjoitakaan, on täällä myös tosi hyviä makuja, joita on mukava maistella yhdessä.
Ja kun tänne palajan parin viikon ylityövapailta, ehdin olla vain kuukauden verran töissä. Toivoin saavani aloittaa kesälomani jo toukokuun lopussa ja pidän silloin kolmisen viikkoa, kaksi viikkoa jätän syksyyn.
Heinäkuun haluan olla täällä. Toivottavasti nautiskellen hyvistä ilmoista sekä varsinkin ihanista metsän antimista, marjoista. Mua ei yhtään haittaa, vaikka olenkin silloin töissä.
Ajele turvallisesti, ja ihanaa matkaa Suomeen! Nautiskele, sitten taas jaksaa.
VastaaPoistaHauskaa ja rentouttavaa lomaa! :)
VastaaPoista