Vuosi sitten

Näihin aikoihin, tasan vuosi sitten, saavuin muuttokuorman kanssa Lyngeniin. Toteuttamaan Suurta Unelmaa. Uskomatonta, monella lailla. Vuosi on mennyt todella nopeasti. Tuntuu kuin olisin ollut lomalla vuoden. Vaikka elämä ei ole pelkkää juhlaa, arki on välillä kadoksissa.

Olen pystynyt toteuttamaan sitä unelmaa, mitä halusin: elää ulkomailla. Jotta voi elää, tarvitsee rahaa. Ja rahaa saa tekemällä työtä. En siis tullut Norjaan rikastumaan rahallisesti. Olen tehnyt sairaanhoitajan työtä, jotta voin elää täällä. Olen rikastunut tuhannesti enemmän kuin ajattelin. Kokemuksia on monenlaisia ja niitä märehtiessä menee aikaa.

Hienointa on ehkä ollut nämä maisemat ja monet-monet lyhyet ja pidemmät retket luontoon. Onneksi kuvat ovat nykyään tietokoneen syövereissä eikä paperisina lojumassa pöydillä ja laatikoissa. Kuvia olen ottanut enemmän kuin paljon :-).

Ammatillisesti vuosi on ollut myös mielenkiintoinen. Päälimmäisenä tällä hetkellä varsin mietteliäs olo vanhusten hoidosta. En voi tietenkään yleistää, koska olen ollut Norjassa vain yhdessä paikassa töissä.
Vanhukset saavat hyvää perushoitoa. Lähiaikoina olen moneen kertaan keskustellut lääkärien kanssa jatkohoidosta. Olen sanonut työn täällä olevan välillä eettisesti vaikeaa minulle, koska vanhuksia (n. yli 80-vuotiaita) ei juurikaan lähetetä jatkohoitoon, tutkimuksista puhumattakaan. Väittäisin, vanhushoidon kokemukseni perusteella, että Suomessa hoidetaan varsin vanhojakin henkilöitä: lähetetään tutkimuksiin, jopa leikataan, ainakin konsultoidaan sairaalan erikoislääkäriä. Täällä todetaan potilaan olevan niin vanha ettei sairaalakaan asialle mitään tee. Tällainen hoitokulttuuri on minulle haastavaa. Olo tuntuu ajoittain avuttomalta, kun tietää, että maailmassa olisi hoitokeinoja, mutta me pienellä paikkakunnalla, pienessä yksikössä emme voi tarjota. Sen sijaan voimme tarjota oireenmukaista kivunlievitystä, läsnäoloa sekä hyvää perushoitoa.
Suomeen verrattuna omaisten osuus on selkeästi korostuneempi. Omaiset ovat kiinnostuneita vanhuksistaan, heidän hoidostaan ja lääkkeistään. Lääkäri on usein yhteydessä omaisiin. Omaisten mielipidettä kysytään ja sitä kunnioitetaan. Ja vanhuksia käydään katsomassa usein. Perhe on norjalaisille tärkeä.

Kesä. Nojoo. Sitä ei täällä ole juurikaan näkynyt. Aurinko on paistanut muutamana päivänä. Sadetta tullut usein. Pilvet roikkuu melkein Jäämeressä. Lämmintä kymmenen asteen molemmin puolin. Mua ei sinänsä haittaa. Töissä olisi kamala olla, jos olisi ulkona kovin kuuma.
Ilma on ollut poikkeuksellinen koko vuoden. Ensin oli poikkeuksellisen kuumaa, +26 monta päivää viime elokuussa. Sitten tuli pakkasta, mutta ei lunta. Monien vesiputket jäätyivät. Lunta tuli vasta helmikuun lopulla, mutta ei niin paljon kuin tavallisesti. Ja sitten kesä ei vielä ole oikein alkanutkaan.
Keskiyön aurinko on ollut hieno kokemus. Nyt tuntuu haikealta, kun jo yhdeksän aikaan illalla tarvitsee sisälle valot.

Tulevaisuus. Vuoden loppuun olen täällä. Aloitan syyskuun alussa 75% vakiyökön hommat. Näin saan enemmän vapaata ja käteen melkein saman määrän palkkaa kuin päivävuorossa. Tämä siksi, että kaipaan kovasti poikasiani. Uudella systeemillä pystyn yhdistämään poikaset ja Norjan työn :-).

9.-10.7.2012

Töiden jälkeen, klo 15, oli hyvä ilma lähteä patikkaretkelle katsomaan vesiputousta. Ilma oli sopiva retkeilyyn, ei liian kuuma eikä satanutkaan.

Matkalla näkyi lampaita, poron- ja hevosen jälkiä.

Lammasperhe saapui pällistelemään turisteja ja samalla lipomaan suolakiveä.

Joku retkeilijä oli lähtenyt juuri ennen meitä. Makkaranuotio vielä kitui ja ihana notskimakkaran tuoksu leijui yli sillan toiselle puolelle.

Vesiputousretken jälkeen taivas oli muuttunut kirkkaan siniseksi ja aurinko porotti täydeltä terältä. Ei muuta kun hakemaan kotoa virveli ja kertakäyttögrilli sekä kaupasta makkaraa. Nokka kohti Kjosenia, vuonon rantaan virvelöimään. Saaliiksi tuli pelkästään meren kasvillisuutta. Makkara maistui taivaalliselta eikä tämä(kään) retki harmittanut yhtään.
Klo 19 tuli mieleen, että keskiyön aurinko on näkemättä. Siis valoa ja säteitä olen tietenkin nähnyt, mutta se aurinko kokonaisuudessaan oli näkemättä. Sitten vaan kotiin lisäämään vaatteita, tekemään eväitä ja keittämään kahvia. Nyt nokka kohti Lyngstuvaa :-).

Klo 21:45 alkoi kollegan kanssa kävely parkkipaikalta kohti niemenkärkeä

Perillä on pienenpieni mökki, joka on tunnelmallinen myös sisältä. Sulkakynäkin löytyi emalimukista :-).

Lyngstuvan majakka ja mökki

Siinä se on, keskiyön aurinko ja kalastusvene osui juuri auringonsillalle

Paluumatkalle lähdimme puolen yön jälkeen. Kuukin näkyi haaleana taivaalla.

Näissä maisemissa elän unelmaani. Klo 2 olin perillä kotona, ulkona oli lämmintä +3.

Tänään toteutin kolme unelmaani: vesiputous, virvelöinti Kjosenissa ja keskiyön aurinko Lyngstuvalla. Olen aika tyytyväinen elämääni ja onnellinen nainen...