Palasin eilen Lyngeniin. Kilpisjärvellä oli alku kevät. Lehdettömät puut ja järvi jäässä, mutta lunta ei juurikaan ollut ;-). Ilma oli kalseat +5, piti pukea heti autosta noustua lisää vaatetta päälle. Mieliin pilkahti ajatus, onko tässä mitään järkeä. Etelässä oli niin kaunista, vehreää ja kesäistä, ja pohjoisessa vastassa luonnon karuus.
Eilen, ajellessani Jäämeren rantaan, ilma alkoi lämmetä, mitä lähemmäs merta matkani jatkui. Skibotnissa lämmintä oli jo 15 ja perillä Lyngenissä 16.
Lähestyttäessä Skibotnia eteen avautuu koko komeus ja kauneus täydellisyydessään. Turkoosi meri, kirkkaan sininen taivas, lumihuippuiset vuoret, vehreys, luonnon kauneus. Kyllä tänne tulossa järkeä oli :-).
Luonto on täällä kuin Juupajoella tai Kiikoisissa. Puissa täydet lehdet, kesäkukat kukkii, kuten myös puut, jne. Pikkaisen myöhäisemmässä varmasti ollaan. Vuoripurot solisee, ja ääni kuuluu kauaskin. Pikkulintujen sirkutus on alkanut lomani aikana, sitä ennenhän vain lokit kirkui taistellessaan omista paikoistaan.
Ero Suomen kesään on siinä, että täällä EI ole AINUTTAKAAN hyttystä, mäkäräistä, pörriäistä, kärpästä eikä mitään muutakaan ärsyttävää elukkaa. Kai niitä jossain täytyy olla, että pölyttyminen tapahtuu, mutta ei ainakaan tässä rannassa. Ja se on mukava asia :-).
Toinen eroavuus on tämä aurinko. Eilen olin päättänyt mennä ajoissa nukkumaan, oli takana piiitkä ajomatka ja Kilpiksellä tuli valvottua myöhään (tai ehkä aikaiseen). Mutta kun aurinko paistaa täydeltä terältä ei järki sano mitään nukkumaan menemisestä. Klo 5 aamulla havahduin unestani, että taitaa olla jo täysi päivä. Pimennysverhosta huolimatta (!) huoneessani oli kirkas auringonpaiste, kun aamuaurinko paistaa sinne suoraan. Onneksi vielä nukahdin ja nukuinkin lähelle puolta päivää :-).
Poikaset on koulussa kasvattaneet kasveja siemenestä. Toin niitä tänne lakeja uhmaten. Saapa nähdä millaisen sadon Pohjois-Norjan pitkä päivä ja yötön yö tuottaa chilistä, paprikasta, kurpitsasta ja basilikasta. Viime kesänä Juupajoella chiliä ja paprikaa tuli aikamoinen sato.
Minä mietin samaa "onko järkeä"-kysymystä ajaessani helluntaina takaisin Vesisaareen. Ilmakin oli ensimmïset päivät mitä sattuu ja tuntui, että hulluhan olen. Mutta ilma kirkastui ja retkellä vuonon rannassa tyttö sanoi, että "kyllä minä nyt tiedän miksi me tultiin tänne. Täällä on niin kaunista!"
VastaaPoistaNiinpä.
Tuota olen koittanut kaikille vakuutaa eivät usko ennen kuin käyvät "että täällä EI ole AINUTTAKAAN hyttystä, mäkäräistä, pörriäistä, kärpästä eikä mitään muutakaan ärsyttävää elukkaa"
VastaaPoistavai oravat puutuvat ;)