Vuosi sitten

Näihin aikoihin, tasan vuosi sitten, saavuin muuttokuorman kanssa Lyngeniin. Toteuttamaan Suurta Unelmaa. Uskomatonta, monella lailla. Vuosi on mennyt todella nopeasti. Tuntuu kuin olisin ollut lomalla vuoden. Vaikka elämä ei ole pelkkää juhlaa, arki on välillä kadoksissa.

Olen pystynyt toteuttamaan sitä unelmaa, mitä halusin: elää ulkomailla. Jotta voi elää, tarvitsee rahaa. Ja rahaa saa tekemällä työtä. En siis tullut Norjaan rikastumaan rahallisesti. Olen tehnyt sairaanhoitajan työtä, jotta voin elää täällä. Olen rikastunut tuhannesti enemmän kuin ajattelin. Kokemuksia on monenlaisia ja niitä märehtiessä menee aikaa.

Hienointa on ehkä ollut nämä maisemat ja monet-monet lyhyet ja pidemmät retket luontoon. Onneksi kuvat ovat nykyään tietokoneen syövereissä eikä paperisina lojumassa pöydillä ja laatikoissa. Kuvia olen ottanut enemmän kuin paljon :-).

Ammatillisesti vuosi on ollut myös mielenkiintoinen. Päälimmäisenä tällä hetkellä varsin mietteliäs olo vanhusten hoidosta. En voi tietenkään yleistää, koska olen ollut Norjassa vain yhdessä paikassa töissä.
Vanhukset saavat hyvää perushoitoa. Lähiaikoina olen moneen kertaan keskustellut lääkärien kanssa jatkohoidosta. Olen sanonut työn täällä olevan välillä eettisesti vaikeaa minulle, koska vanhuksia (n. yli 80-vuotiaita) ei juurikaan lähetetä jatkohoitoon, tutkimuksista puhumattakaan. Väittäisin, vanhushoidon kokemukseni perusteella, että Suomessa hoidetaan varsin vanhojakin henkilöitä: lähetetään tutkimuksiin, jopa leikataan, ainakin konsultoidaan sairaalan erikoislääkäriä. Täällä todetaan potilaan olevan niin vanha ettei sairaalakaan asialle mitään tee. Tällainen hoitokulttuuri on minulle haastavaa. Olo tuntuu ajoittain avuttomalta, kun tietää, että maailmassa olisi hoitokeinoja, mutta me pienellä paikkakunnalla, pienessä yksikössä emme voi tarjota. Sen sijaan voimme tarjota oireenmukaista kivunlievitystä, läsnäoloa sekä hyvää perushoitoa.
Suomeen verrattuna omaisten osuus on selkeästi korostuneempi. Omaiset ovat kiinnostuneita vanhuksistaan, heidän hoidostaan ja lääkkeistään. Lääkäri on usein yhteydessä omaisiin. Omaisten mielipidettä kysytään ja sitä kunnioitetaan. Ja vanhuksia käydään katsomassa usein. Perhe on norjalaisille tärkeä.

Kesä. Nojoo. Sitä ei täällä ole juurikaan näkynyt. Aurinko on paistanut muutamana päivänä. Sadetta tullut usein. Pilvet roikkuu melkein Jäämeressä. Lämmintä kymmenen asteen molemmin puolin. Mua ei sinänsä haittaa. Töissä olisi kamala olla, jos olisi ulkona kovin kuuma.
Ilma on ollut poikkeuksellinen koko vuoden. Ensin oli poikkeuksellisen kuumaa, +26 monta päivää viime elokuussa. Sitten tuli pakkasta, mutta ei lunta. Monien vesiputket jäätyivät. Lunta tuli vasta helmikuun lopulla, mutta ei niin paljon kuin tavallisesti. Ja sitten kesä ei vielä ole oikein alkanutkaan.
Keskiyön aurinko on ollut hieno kokemus. Nyt tuntuu haikealta, kun jo yhdeksän aikaan illalla tarvitsee sisälle valot.

Tulevaisuus. Vuoden loppuun olen täällä. Aloitan syyskuun alussa 75% vakiyökön hommat. Näin saan enemmän vapaata ja käteen melkein saman määrän palkkaa kuin päivävuorossa. Tämä siksi, että kaipaan kovasti poikasiani. Uudella systeemillä pystyn yhdistämään poikaset ja Norjan työn :-).