14 kuukautta, 5 muuttoa

Ja siltikin ihmettelen, mistä tätä tavaraa piisaa?!? Siis muuttamassa jälleen, nyt Kautokeinoon.

Ylihuomenna pitäisi olla kamat kasassa ja pakattuna kahteen autoon. Sitten nokka kohti Altaa, upeaa rantatietä pitkin, ja Altasta syvää kanjonia pitkin Kautokeinoon. Ensin muutan ns. hyybeliin, joka tarkoittaa visniinkin lähinnä soloasuntoa, ja (toivottavasti) pian omaan asuntoon. Maanantaina ehkä iltavuoroon, mutta sitä ennen pitää selvitellä asumisasiaa.

Asiat etenivät niin nopeasti, että kollegat meinasivat hengästyä. Eivät vielä tulleet tuntemaan mua niin hyvin, että olisivat tienneet asioiden etenevän vauhdilla, kun sille päälle satun.

Tänään pidin töissä läksijäiset, vai onkos se muuten läksiäiset? Ajattelin ensin leipoa kakun. Sitten ajattelin, että en osaa sellaista kakkua tehdä, joka ns. ylittäisi uutiskynnyksen. Täällä kun tehdään upeita ja hyviä kakkuja. Niinpä päätinkin tarjota jotain vallan muuta. Tarjolla oli ruisnappeja turkkilainen jogurtti-aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuusto-aurajuusto -levitteellä sekä voi-kerma-sokeri-kaneli -liemessä keitettyjä leipäjuustopaloja hillasiirapilla tarjoiltuna. Kaikki suostuivat maistamaan kumpaakin ja vain yksi meinasi oksentaa leipäjuustosta :-). Suurin osa taisi ottaa lisääkin. Kumpikin tarjoomus oli varsin kummallinen makuelämys kollegoilleni.
Pidin siinä kaffittelun lomassa puheen poikasen, jossa kiitin työyhteisöä kärsivällisyydestä, avusta ja kannustamisesta norjan kielen opinnoissa, kaikesta opista jota olen täällä saanut, jne. Lisäksi muistutin, että vuosi täällä on ollut minulle merkityksellinen ja että jokaisella kollegalla ja asukkaalla on erityispaikka sydämessäni. Eipä vissiin työmaalla ole totuttu tuollaisiin puheisiin, kun ihan hölmistyneenä jäivät mua katsomaan :-). Läksi(j)äislahjaksi sain jokaiselta lämpimän halauksen ja sanan. Sanoivat jäävänsä mua kaipaamaan, toivottivat onnea uusiin seikkailuihin ja tervetulleeksi takaisin, mikäli Kautokeinossa elämä ei onnistu. Haikeilla, mutta samalla hyvillä mielin jätin avaimeni osastonhoitajan pöydälle.
Joillekin asukkaille kerroin muutostani. Yksi asukas alkoi kovasti itkeä, se tuntui liikuttavalta. Siinä halasimme toisiamme pitkään ja hyvillä mielin jätimme hyvästit toisillemme.

Tunnen oloni valmiiksi vaihtaa maisemaa. Olen nähnyt, oppinut ja kokenut paljon Lyngenissä. On hienoa päästä uuteen maisemaan, oppia tuntemaan uutta kulttuuria ja kieltä sekä kaivella muistin lokeroista ammatillisia asioita, mutta myös oppia uutta. Voi olla, että aloittelen pikkaisen kätilön uraakin :-).