maanantai 20. elokuuta 2012

Julkaisuvapaa

Nyt se on saatu kakaistua ulos suusta esimiehille Lyngenissä. Olen hakenut vakituista sairaanhoitajan paikkaa Kautokeinosta, torstaina menen paikan päälle katsomaan paikkaa ja maisemia.

Asiat vähän mutkistuivat täällä. Talon johtajan kanssa sovin parisen viikkoa sitten aiemmin kirjoittamastani vakiyökön paikasta. Teimme työvuorolistankin valmiiksi vuoden loppuun saakka.
Viime maanantaina tuli osastonhoitaja töihin. Oli kovin ennakkoluuloinen uudesta työstäni ja halusi tehdä muutoksia vuorolistaani, joka oli tehty mm. Kolarin autojuna-aikatauluihin täsmääväksi. Samalla työpaikkani Sairaanhoitajaliiton edustaja tyrmäsi täysin moisen työvuorolistan.
Kuppini meni nurin tuossa vaiheessa. Ei siksi, etten saanut juuri sitä mitä halusin, vaan siksi että toiminta tapa oli mielestäni huono. Mikäli talon johtajatar jotain lupaa, ei siihen mielestäni juuri ole muilla nokan koputtamista.

Soitin sitten Kautokeinoon, jossa ollut jo muutamia kuukausia sairaanhoitajan paikka avoinna. Kerroin tilanteeni, myös sen etten osaa saamenkieltä, jota paikkakunnan asukkaista 90% puhuu. Samaan hengenvetoon toivoin saavani sellaisen työmahdollisuuden, että voin käydä useammin poikasten luona.
Asioista päättävä Kautokeinossa ymmärsi tilanteen. Siellä koulutetaan saamenkieli työajalla. Työvuorolistat tehdään hyvin pitkälti toiveiden mukaisesti. Työvoimapula on huutava, ja joutuvat joustamaan esim. työaikalain noudattamisessa, jotta saavat jonkun töihin.
Lisäksi maksavat erikoissairaanhoitajan (kätilön) palkan, vaikka teen sairaanhoitajan töitä. Sairaanhoitajalla on myös kuuden viikon loma vuodessa.

Tänään asian kerroin talon johtajattarelle sekä osastonhoitajalle. Toivoivat, että saan sellaisen työpaikan, jonka haluan. Samalla olivat suruissaan, kun lähden. Onhan se harmi, että kun on tullut taloon, työyhteisölle, asukkaille ja omaisille tutuksi, pitää taasen sanoa näkemiin.
Toukokuusta lähtien olen pyytänyt uutta työsopimusta. Sitä ei ole vieläkään näkynyt. Lopetan siis työni Lyngenissä 31.8. ja jatkan matkaani kohti saamenmaata ja uusia seikkailuja. Näin ainakin toivon. Odotan kovasti pääseväni nutukas- ja hopeatyökurssille. Oppivani jälleen uuden kielen. Voivani osallistua täysin uuteen kulttuuriin. Eikä vähiten, saavani uusia haasteita työhöni. Pelkkä palkka ei vain riitä, työssä pitää olla myös sisältöä.

Saapa nähdä, miten torstaina käy. Viimeksi olen Kautokeinossa, tai kuten se saameksi sanotaan Koutakeino, käynyt vuonna 1971, eli kaksi vuotiaana :-).

8 kommenttia:

  1. Buorri päivvee :) ja lykkyä tykö torstaille, rohkeita päätöksiä, hyvä Hanna! Tulethan sitten mahdollisesti pitämään saamen kielen kursseja Tromssaan? Pidän peukkuja sulle!

    VastaaPoista
  2. Elämä usein kuljettaa kummallisesti, nyt kun olet juuri tottunut nykyisiin maisemiin niin alavankaru Kautokeinon ylänkö ankaralla talvella jotain aivan muuta kun Lyngenin jylhät ja leudot maisemat. Onnea matkaan.

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea matkaan! Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaihto voi olla "onnen avain" :).

    VastaaPoista
  4. Vau kuinka rohkea olet! Upeaa päästä seuraamaan uutta aluevaltaustasi! Kaikkea hyvää matkaan!!

    VastaaPoista
  5. Hui, olet rohkea....minä kun haen aina tuttua ja turvallista;) Onnea uuteen työpaikkaan ja uuteen asuinpaikkaan:)

    VastaaPoista
  6. Buerre eahket :) Vai Kautokeinoon matkasi vie. Minulle -saamentytölle- tuli tänään Kautokeinosta hopeiset korvakorut, jotka olin tilannut.
    Kiinnostuksella jään odottamaan juttujasi :)

    VastaaPoista
  7. Ihan loistavaa! Itsekin olen haaveillut, että Kautokeinoon pääsisi tekemään sh:n pätkän joskus. Nythän pääsin opiskelemaan saamelaista kulttuuria ja kielen kurssejakin tähän koulutukseen kuuluu, niin Kautokeino ja sh:n työn yhdistäminen ainakin kausittaisesti olisi aivan mahtavaa! Mielenkiinnolla jään odottaman, mitä kirjoittelen tulevaisuudessa paikasta :)

    VastaaPoista