Viikon syysloma koti Suomessa on takana päin. Eilen palasin hyvillä mielin. Oli ihana tavata rakkaat poikaset sekä tietenkin tärkeitä muita ihmisiä.
Ennen Suomeen lähtöäni sain viestejä, että kesärenkaat kannattaisi vaihtaa talvirenkaisiin ennen etelään lähtöä. Toyotahuolto Tromssassa tarjosi lehdessä nastarenkaita -40% alennuksella. Niinpä sitten reippaana tyttönä tilasin sellaiset sekä asennuksen ihan itse puhelimella. En tiedä, mistä alennusta sai, koska renkaat maksoivat 800€. Sain sellaisenkin kommentin Juupajoella, että millaisen auton sait kaupan päälle, kun renkaat oli niin kalliit :-). Suomessa olisi tainnut selvitä 400€:lla. No, nyt on hyvät nastarenkaat alla, joilla on hyvä huristella lumettomissa maisemissa plussa-asteilla.
Matkaani Lyngseidetistä lähti kollegani mies. Ajoimme vuorotellen yötä myöden aamuvuoroni jälkeen. Nopeasti matka meni, mutta kyllä kauas on pitkä matka: 14,5tuntia ja 1270km.
Takaisin tulimme yöjunalla Tampereelta Kolariin ja Kolarista ajamalla 380km. Auto kulki näpsäkästi junan mukana, ja autojunapakettiin kuuluu oma hytti, jossa oli hyvä yksinään vedellä hirsiä. Kolarissa kesti 1,5h saada auto pois junasta. Latvialaisen naisen auton lukkojen kaukosäädin ei nimittäin toiminut, avainta ei ollut oven lukkoon käytetty ja autoon sisälle ei siis päässyt. Siinä sitten veturi ajeli edestakaisin ja järjesteli vaunuja uuteen järjestykseen, jotta takana olevat pääsivät autovaunusta pois. Mitä tästä opimme: oven manuaalilukkoja kannattaa silloin tällöin käyttää ja voidella.
Suomessa touhua piisasi. Pojille piti ostaa tavlivarusteita, käydä kampaajalla, hoitaa selän jumit kuntoon, sukuloida Kiikoisissa, hoitaa pankki- ja vakuutusasiat kuntoon, jne.
Sainpa minäkin "Osuuspankilta" huijaussähköpostin ja vamuuden vuoksi nettipankkini lukittiin ja avattiin uudelleen käyttöön. Viesti oli selkeää ja hyvää suomenkieltä, mutta oudot sanavalinnat herättivät epäilykseni.
Viikko kului nopsasti. Ajoitin lomani poikien syyslomaksi. Olikin hienoa viettää heidän kanssaan aikaa. Oli myös mukava tavata poikien kavereita. Täytyy sanoa, että Juupajoella asuu kohteliaita, avoimia ja kaikinpuolin mukavia nuoria. En muista, että omassa nuoruudessani olisi noin mutkattomasti kavereiden vanhempiin suhtauduttu ja heidän kanssaan kommunikoitu kuin viime viikolla sain kokea.
Tampereella junaan ajoi norjalainen auto. Jonossa kyselin, minne heillä oli matka. Tromssaan olivat menossa, rouva sairaanhoitaja ja mies metallialalla. Siinä sitten selvisi, että mies oli kotoisin Vammalasta, jonka kyllä murteesta arvasinkin, ja vaimo Kiikasta. Lähes sukulaisia siis, kun samoilta nurkilta oltiin kotoisin. Olivat lähteneet kokeilemaan vuodeksi Norjassa oloa, ja asuneet nyt Tromssassa kuusi vuotta.
Uni tuli eilen nopeasti tutussa sängyssä ja omalla elintärkeällä vesityynyllä. Lomalla päätä jomotteli, mutta ei tänä aamuna. Olen omakohtaisesti tullut toteamaan patjan ja tyynyn tärkeyden, vai vanhuuttako se jo rupeaa olemaan.
Uni vain loppui kuin seinään klo 5. Töiden alkuun on vielä 1,5h, suikussa käyty, hiukset föönattu ja kahvit juotu. Taidan ruveta katselemaan TVkaistalta viime viikkoista Kotikatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti