...ja minä kun luulin, että elämässä ei juuri tapahtuisi täällä ulkomailla.
Viikon sisällä on käynyt 5 kaveria Suomesta, joista yksi moottoripyörällä. On mukava yllätys saada tekstiviesti:"Olen huomenna siellä päin, saanko poiketa".
Toive omasta Norjan kodista alkoi saada tuulta purjeisiin viime viikolla. Vuokrasin ihanan ja kodikkaan kalustetun asunnon merinäköalalla. Huoneistossa on makuuhuone, olohuone keittiösyvennyksellä, pesuhuone-wc sekä kodinhoitohuone (pyykkikone + -kuivuri). Sinne pääsen muuttamaan viimeistään marraskuun puoli välissä.
Viime keskiviikkona Magic Lodge'n omistajat ehdottivat, että muuttaisin väliajaksi tänne hotelliin. Hotelli on kiinni lokakuun ja marraskuun alun. Lisäksi Emäntä ja Isäntä lähtivät kolmeksi viikoksi lomalle. Nyt olen sitten isossa hotellirakennuksessa aivan yksin, talonmiehenä.
Alakerran kokoushuoneessa on juuri nyt senioritanssiharjoitukset. Tiistaisin ja perjantaisin on kung-fu -harjoitukset kylän lapsille. Huomenna tulee puhelinkorjaajat, kun tulen töistä. Kyllä talkkarilla puuhaa piisaa :-).
Viikonloppuna oli Wanhojen Ämmien kokoontuminen. Kaksi jäsentä tuli lentämällä Helsingistä Kittilään ja siitä autovuokraamon autolla tänne Lyngseidetiin. Nopein tapa tulla. Nyt Norvegian -lentoyhtiö tarjoaa Helsinki-Kittilä -lentoja 36€/suunta. Ei paha ollenkaan.
Lauantain olimme Tromssassa. Löytyi ihastuttava lankakauppa, josta tuli ostettua muutama kerä upean väristä villalankaa. En vielä tiedä, tuleeko siitä torkkupeitto vai hartiahuivi. Löysin itselleni talvikengät, joiden löytäminen ei ollut helppo juttu. Merkki oli Rieker, joita kiikoislainen yritys tuo Suomeen. Saapikkaissa on kosteutta vastaan käsitelty nahka ja sisusta varresta varpaisiin on 100% villaa. Pitäisi toimia hyvin sekä pakkasella että loskalla. Ne oli aivan ihanan tuntuiset. Yllättävää, miten iloinen voi olla talvikengistä :-).
Mutta iloinen olen myös tästä asuntoasiasta. Olin aina ajatellut, että haluaisin asua kommuunissa. Ei se niin helppoa ollutkaan. Ja meitä asui siinä asunnossa vain kaksi. Huomasin perjantaina tänne hotellihuoneeseen muuttaessani, kuinka mukavalta sekin tuntui, kun pesuhuoneen hyllylle sai laittaa oman hiusharjan ja meikit. Aivan pikku asia, mutta ilmeisen merkitsevä. Tai että voi polttaa kynttilöitä silloin kun haluaa tai kokata, jne.
Ja se uusi koti. Se on remontoitu ihan lähivuosina. Pinnat ja kalusteet ovat siis uusia ja kauniita. Sisällä tuoksui ja tuntui heti kodilta. Sen tunnelman aisti heti sisään astuessa. Kaikki ikkunat ovat vuonolle päin ja vuonon toisella puolella olevat tunturit näkyvät kauniisti. Oli se edellisen asunnonkin näkymä kaunis ja jylhä, mutta uuden kodin ikkunoista avautuva näkymä on avara, joka sopii minulle.
Tänään on muuten Ilkan syntymäpäivä. Onnea :-)!
Töissä on mennyt hienosti. Puuron keittäminen on nyt unohtunut. Mutta viime viikon osastopalaverissa sekä viimeksi tämän aamun raportilla puhuttiin ravitsemuksesta sekä hillon syömisestä. nyt on tehty sellainen periaatepäätös, että aamu- ja iltapalalla ei tarjota hilloa laisinkaan. Keskustelun ovat aloittaneet muut hoitajat, ehkä me suomalaiset olemme asiasta niin paljon puhuneet, että täkäläisetkin ovat silmänsä avanneet.
Tänään alkoi kahdella kehitysvammahoitajaopiskelijalla 10viikon työharjoittelu. Minusta tuli toisen opiskelijan ohjaaja. Vähän kyllä kauhistelin asiaa, kun ajattelen etten vielä kahden kuukauden jälkeen ihan kaikkea tiedä. Näin osastonhoitaja kuitenkin halusi. Ajattelin, että kaipa hän tilanteen osaa arvioida. Ohjattavani on 37-vuotias kolmen lapsen äiti. Työskennellyt paljon hoitoalalla, ja sen huomaa hänen toimintatavoistaan. Kemiamme kohtasivat heti, joten tästä on hyvä jatkaa. Pilke silmäkulmassa ehdotin, että tulee syyslomallani Kortekotiin tekemään osan harjoittelustaan. Hän vähän innostui asiasta, mutta oli sitä mieltä ettei pärjää kielen kanssa.
Viime viikolla sain talomme johtajalta aivan yllättäen kannustavan ja kiittävän sähköpostin. Palautetta, ja varsinkin positiivista, on hieno saada. Ilmeisesti olen sujahtanut työyhteisöön ja työhön paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Norjan kielestä saan viikoittain hyvää palautetta. Ja kyllähän se kielitaito on parantunut kahdessa kuukaudessa. Tullessani tiesin vain "snakka" ja "ikke" norjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti