Arjen kummastelua...

...positiivisessa mielessä.

Vaihdoin eilen lakanat. Illalla, mennessäni nukkumaan, tuli elävästi mieleeni kuinka joskus yli 30vuotta sitten kummastelin Äitiäni. Hän usein muisti ihastella, kuinka ihanaa on mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Mut nyt lähes (!) keski-ikäisenä ymmärrän Äitiäni paljon paremmin. Oli todella ihana tunne mennä suihkun raikkaana puhtaiden lakanoiden väliin. Arjen luksusta!!

Tänään, kuten ilmeisesti useinmiten lauantaisin, oli töissä lounaaksi riisipuuroa sokerilla ja kanelilla. Jälleen meinasi kulttuurit törmätä, kun aloin kattaa pöytää asukkaille. Minä kun olisin laittanut syvät lautaset, mutta nämä norjalaiset halusivat matalat. Siinä riitti taas ihmettelemistä, miksi me näin ja miksi te noin. Sain kummastelevia katseita kun kerroin syövämme Jouluna riisipuuron kanssa luumukiisseliä tai sekametelisoppaa (tuota termiä en kuitenkaan osannut norjaksi kääntää). Täkäläiset ottivat siis matalalle lautaselle riisipuuroa, päälle sokeria sekä kanelia ja hörppäsivät juomalasista maitoa palanpainikkeeksi. Erityisen hyvää kuulemma olisi, jos olisi kuivalihaa viipale lautasen reunalla ja siitä sitten välillä haukattaisiin suolasta palaa.
Yksi kollegani oli eilen ollut kyläjuhlissa. Ruuaksi oli syöty "sauhau" eli lampaan päätä savustettuna. Jokaiselle vieraalle oli puolikas pää illalliseksi. Tuota - en heti siltä istumalta innostunut tuosta ruokalajista. Pää on teurastuksen jälkeen nyljetty (?), keitetty suolavedessä ja lopuksi savustettu. Eilen ne ymmärtääkseni lämmitettiin nopeasti kuumassa höyryssä. Lisäkkeenä oli ollut keitettyjä perunoita sekä jonkin sortin kaalisysteemiä.
Täällä käytetään kaikki ruhon osat tarkkaan. Myös sisuskalut. Lyngseidet'ssä liha pitää ostaa pakastettuna. Pakastimesta ei löydy paistimaisia lihakappaleita, vaan suurin osa lihoista on kyljysten tapaisesti viipaloitu. Kalan kanssa sama juttu.
Torstaina kävin Tromssassa. Poikkesin Hanna-kaiman kanssa Eiden Handel'ssa. Siellä oli suurin ikinä näkemäni kalatiski, eikä lihatiskissäkään vikaa ollut. Ostin Jouluksi ruijan-pallasta, mikä on uskomattoman hyvän makuinen kala. Todella maukasta ruokaa.

Joulu tulla jolkottaa. Poikaset tulevat ensi torstaina junalla Kolariin. Poikkeamme matkalla Levin kylpylässä virkistäytymässä. Sitten ajamme tänne Norjan kotiin. Ohjelmassa on rauhallista ja kiireetöntä yhdessäoloa sekä tietenkin syömistä.
Viime kerralla tavatessamme kyselin poikasten toiveita Jouluruuista. Perinteiseen malliin taidetaan mennä. Ensin ajattelin itse tehdä laatikot, mutta taidan kuitenkin kannattaa Kilpisjärven tai Muonion kauppoja. Vielä mietin, valmistammeko kinkkua vai norjalaisittain ribbeä. Sikaa on joka tapauksessa pöydässä, tavalla tai toisella.
Piparit on leivottu. Trommssassa talkoiltiin Hannan ja Selman kanssa. Hyviä tuli, ja porukalla oli kiva leipoa.
Tiistaina, kun mulla on vapaa päivä, taidan leipoa "Kakemenn". Taikinaan tulee mm. rømmeä (kermaviili) piimää ja hirvensarvisuolaa perusaineiden lisäksi. Maku muistuttaa Mettäkakkoja, mutta ovat ulkonäöltään vaaleampia. Muodoltaan kakemen'it ovat Joulupipareiden mallisia. Ostin tänään jääkarhun mallisen piparimuotin :-).

Opiskelija, joka on ollut ohjauksessani 10viikkoa, sai harjoittelunsa valmiiksi viikko sitten. Tällä viikolla oli tuskien taival, kun mun piti kirjoittaa 3 (!) sivuinen raportti harjoittelusta - norjaksi. Tekstinkäsittelyohjema oli kovilla, kun ilmoitti kirjoitusvirheistäni, joita oli joka sanassa. Lopulta keksimme aikaa säästääksemme käyttää Google'n käännösohjelmaa. Ja näps vaan, raportti oli valmis. Kirjoitin sen suomeksi ja Google käänsi norjaksi. Näppärää!

Tässä vielä uskomattoman upea pätkä katseltavaksenne, takapihaltani kuvattu: http://player.vimeo.com/video/17285182?autoplay=1