Tänään klo 17 Soittokunnalla oli Joulukonsertti Solhoven'ssa, josta hetken päästä enemmän.
Aluksi soitti pidemmälle edenneet nuoret sekä aikuiset neljä kappaletta. Sovitukset yllätyksellisiä ja mielenkiinto pysyi yllä.
Sitten ole pienempien, alakouluikäisten vuoro. Osa heistä oli soittanut vasta pari kuukautta. Soittamisesta huokui, että se ei ollut vielä taito- vaan voimalaji :-). Mutta miten hienoa näitä vasta-alkajia, kuten myös vanhempia soittajia, oli seurata. Vaikka ei olisi osannut soittaa pätkän pätkää, osa ei oikein saanut edes soittimestaan ääntä, olivat kaikki todella iloisia ja "ylpeitä" omista taidoistaan. Esiintyjät olivat hymyileväisiä ja iloisia. Jos oli kesken esityksen pidempi tauko, soittajat jammailivat ja nauttivat soittamisen ilosta. Tuossa näkyi jälleen kulttuuriero suomalaisten ja norjalaisten kesken. Muistan itse tyrskähtäneeni itkuun n. 7-vuotiaana, kun en esiintyessäni osannut soittaa täydellisesti. Täällä otettaisiin vaan alusta uudelleen eikä sen kummempia ihmeteltäisi.
Pienempien esityksen jälkeen oli tauko, jolloin sai ostaa kahvia/teetä/limsaa sekä tietenkin kakkuja, joita vanhemmat olivat leiponeet. Ja kakkujahan oli ainakin kymmentä eri sorttia, nam! Väliajalla myytiin arpoja, jotka maksoivat 2nok/kpl (n. 26snt). Ja ihmiset ostivat niitä hirvittäviä määriä. Ehkäpä halpa hinta saa ostamaan enemmän kuin vähän kalliimpi.
Väliajan jälkeen esiintyi erilaisia kokoonpanoja. Arpajaisten jälkeen konsertti loppui Soittokunnan säestyksellä muutamaan jouluiseen yhteislauluun.
Konsertti oli todetta "deilig" ja "koselig" elikäs ihana ja leppoisa. Deilig ja koselig ovat ehkä eniten käytetyimmät norjalaiset sanat :-).
Solhov on rakennettu 1924, Pohjois-Norjan suurin puurakennus ja siinä toimi kansankorkeakoulu vuoteen 1987 asti. Rakennuksen historia on siinä mielessä mielenkiintoinen, että kansankorkeakoulun toiminta perustui Pohjois-Norjan norjalaistumiseen. Koulu toimi jo vuodesta 1912 lähtien, mutta toisessa paikassa. Varsinkin Lyngenin alueella ja lähistöllä asui paljon suomalaisia ja saamelaisia. Perustamisen aikoihin Norja päätti, että Norjassa puhutaan vain norjaa, ja näin perustettiin Solhov'n internaatti eli sisäoppilaitos. Yllättäen Solhov'sta ei tunnu löytyvän paljoakaan tietoa, ainakaan interwebistä. Pitänee kysellä paikkakuntalaisilta.
Tähän lopuksi valokuva, jonka otin viikolla klo 14 Norjan aikaa. Näihin kuviin ja tunnelmiin....
Ps. Tänään tuli ilokseni palkkanauha. Norjassahan joulukuussa verotetaan vain 50%:sta palkkaa, elikäs 50% saadaan verottomana joululahjaksi :-)
Jos haluat tietoa norjalaistamisesta ja norjan suomalaisista nykypäivänä, niin kveeniliiton ja suomen-kveenin-norjankielisen Ruijan Kaiku lehden kautta löytyy ihmisiä, jotka tietävät.
VastaaPoistaKainun instituutti/kvensk institut Pyssyjoella on myös hyvä paikka tiedustella. Sellainen kaveri kuin Terje Aronsen on hyvin perillä. Ruijan Kaiussa päätoimittaja Liisa Koivulehto.
http://www.kvenskinstitutt.no/
Suomalaisten ja saamelaisten kohtelu sotien välisenä aikana ja vielä pitkälle 60-luvulle oli aika huonoa.
Yksi valtio yksi kansa yksi kieli ajatuksesta on onneksi jo luovuttu.
Tämä päivän maahanmuuttajan on vaikea kuvitella millaista oli elää maassa jossa oman äidinkielen käyttö oli julkisesti kielletty.
Se talo on mielenkiintoinen dokumentti monikulttuurisen Norjan historian synkästä kaudesta.
Olet onnellisessa asemassa. Asustat just niillä historiallisesti mielenkiintoisilla suomalaisalueilla.
Ei vitsit, miten upea kuva! Itseä harmittaa, kun ei ole kunnon kameraa käytettävissä...täältä saisi aivan mahtavia kuvia näin "yöaikaan".
VastaaPoistaTyöpaikallani on asukkaana yli 80-vuotias mies, joka osaa pikkasen suomea, saamea sekä kveeniä. Muistaa hyvin sota-ajat sekä tietää paljon historiasta. Pitänee mennä Magnen juttusille kyselemään ko. asioista. Kertoilee niitä mielellään.
VastaaPoistaHetukka. Mulla ihan tavallinen taskukamera, perus digipokkari. Sillä näitä kuvia otan...
Se Magne on aarre. Ilman muuta sun kannattaa sitä jututtaa. Ja pistää asioita ylös.
VastaaPoistaEnnen norjalaistamisjaksoa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa oli ihan tavallista että perheissä osattiin kolme kieltä;suomi saame ja norja. Lebesbyn kunnassa jopa 90% talouksista ilmoitti ruokakunnan kolmea kieltä hallitsevaksi.
Sitkeimmät saivat välitettyä kielitaidon norjalasitamiskauden aikana nuoremmille sukupolville. Parhaiten kieli säilyi rauhanyhdistysten toimesta. Seuroissa kun saarnattiin suomeksi.
Nord Norsk kulturhistorie on mielenkiintoinen lähdeteos. Suosittelen.
No hei sinne naapuriin, mukavasti tarkastelet ympäristöäsi ja teet vertailevia huomioita.
VastaaPoistaTässä yksi linkki lisää
http://finsk.no/fi.asp?id=182
josta suoraan näkee paljonko meidän sukujuurta täällä on ollut, tallella ne ovat vieläkin nyt vain ovat sukunimet norjalaistuneet.
Tuo norjalaistaminen on ollut aika kovaa koko pohjois-Norjassa aikanaan, myös Vesisaaresta/Vadsøstä ja lähiympäristöstä löytyy paljon mielenkiintoista historiaa ja Suomalaisia sukujuuria. Siellä asuessani monet tämänpäivän nuoret harmittelivat sitä, etteivät heidän isovanhempansa saaneet puhua suomea lasten kuullen kotonaan.
VastaaPoistaEttä semmosta, no onneksi Norja on tänäpäivänä monikulttuurisempi ja suomen kieltä kuuluu useamminkin.
Hanna: Ei uskois, että on vaan pokkari. Mulla on kamerakännykkä, joka on sellaiseksi ihan hyväkin. mutta aina kun oon yrittäny ottaa kuvia pimeällä tai tuosta kuusta, niin se on vaan semmonen epäselvä läntti jossakin ja ei niistä tuu mitään... :/
VastaaPoista