Äitienpäivänä ja Ystävänpäivää

...hämäläisittäin myöhässä :).
Satakunnassa syntyneenä (Kiikoinen), mutta nyt jo enemmän muualla asuneena, olen tainnut hämäläistyä ja hidastua. Ihan millä mittarilla tahansa mitattuna. Tänne blogiinkin olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta miten se meinaa aina unohtua.

Viime viikonloppuna oli Äiti, Marja-täti ja Tiia kylästelemässä. Lensivät Helsingistä Oslon kautta Tromssaan Norwegianilla. Lento tuli torstai-iltana niin myöhään, että jäivät hotelliin yöksi. Olivat kovin tyytyväisiä "Viking" - hotelliin. Perjantai aamupäivän tutustuivat Tromssaan ja tulivat sieltä bussilla Lyngsedetiin, kun pääsin aamuvuorosta. Nämä Lyngseidetin bussit ovat muuten suosittuja ja aika usein melkein täynnä.

Suvun naisille olin varannut mökin pihani toiselta puolelta. Mökki on osittain vuonon päällä. Yläkerran seinä pelkkää ikkunaa, josta voi helposti ihailla maisemia tai revontulia, joita ei suvun naiset nähneet.
Mökissä on myös sauna, jossa tuli nautiskeltua erilaisin kokoonpanoin. En ole varsinainen saunahullu, pystyn hyvin elämään ilmankin, mutta kyllä tuntuu iho puhtaalta saunan jälkeen.

Suvussani on traditio valvoa myöhään. Ja miten ne parhaat jutut alkaakin tulla vasta lähempänä puolta yötä. Siemailimme sherryä ja Marja-täti kertoili suvun mielenkiintoista historiaa, jopa 1800-luvun puolelta. Isoäitini, ja Marja-tädin äiti, oli syntynyt 1897. Minä nuorimpana taisin lähteä ensimmäisenä nukkumaan.

Lauantaina kävimme Skervöyllä, jossa olin käynyt tutustumassa edellisenä viikonloppuna. Ilma oli vähän sumuinen, mutta päivää kohden alkoi maisematkin paljastua kunnolla. "Nordlys" -kahvilassa söimme lounasta ja vaikka vatsa oli tänne
, emme voineet vastustaa kaikkialla jälkiruuaksi. Ja cappuccino, miten hyvää se olikaan...

Sunnuntaina oli norjalaisten Äitienpäivä. Poikanen oli etukäteen informoitu osallistumisesta ainakin aamiaiselle ja lounaalle, muuten nauttiminen viikonloppuna laatuajasta itsekseen kotona. Siis pihan toisella puolella.
Lounaaksi oli valittu lammasta. Lampaan lisäksi oli hernelisäkettä, kuin paksua hernekeittoa ilman lihaa, kuumaa hapankaalia sekä punakaalihöystöä. Hyvää oli, vaikka itte sanonkin. Päivälliseksi oli lounaslisäkkeiden jämiä sekä ruijanpallasta, joka on aina yhtä hyvää tai vähän parempaa. Jälkiruuaksi tietenkin Äitienpäiväkakkua.
Maha onkin pömpöttänyt koko viikon. Sen verran tuli viikonloppuna herkuttelua. Mutta kyllä se kannattikin. Oli mukavaa, kun oli sukulaisia kylässä :).

Poikasella alkaa olla viimeiset päivät harjoittelussa. Meillä on ollut tosi kivaa yhdessä. Eikä se välttämättä tarkoita sen kummempaa kuin sohvalla nököttämistä ja tv:n katselua. Mahduimme juuri ja juuri limittäin pötköttämään sohvalle, jos on hyvää tahtoa, ja yllättävän paljon sitä on ollutkin. Välillä istutaan kumpikin omaa tietokonetta näpytellen.
Hermoni olen menettänyt vain keksien, suklaiden ja mehujen häviämisestä kaapeista. Muistan itse tehneeni samaa. Ja nyt ymmärrän, miksi Äiti oli siitä pahalla tuulella. Ei oo sen ärsyttävämpää, kun se lempikeksi, jota on koko päivän himoinnut, onkin syöty kaapista.
Kyllä Poikasella jo mieli halajaa Juupajoelle. Kavereita on ikävä sekä nopeampaa nettiyhteyttä ja parempaa tietokonetta. Toivottavasti, ja luultavasti, tämä 5viikkoa jää mieleen monessa mielessä. Enpä usko, että ainakaan suurempia traumoja on tullut.
Mulla oli eilen vapaa päivä. Poikanen lähti puolilta päivin työmaalle ja palasi nyt aamupäivällä. Kyllä oli outoa olla yksin, oli niin tyhjää ja hiljaista.

Nooo. Viikon päästä tuleekin siskoni tyttärensä kanssa muutamaksi päiväksi, joten onhan taas elämää pikku kodissani. Heiltä ajattelin toivoa tuliaisiksi harjaa ja rikkalapiota, sellaista varrellista. En ainakaan Lyngseidetin kaupoista sellaista ihmettä ole löytänyt.