Huh hellettä, sano sika pakkasta

Talvi ja paukkupakkaset on Lyngseidetissä. Eilen oli -18, joka oli jo ennenkuulumatonta, puhumattakaan tänään -22. Mikäli minulla olisi puu-uuni siteeraisin uudehkoa nevanperäläistä (synnyinkyläni Kiikoisissa) sanontaa:"Laitoi pessääv valkeej ja lährih häkkää pakkoo". Mutta valitettavasti tuota puuhella, takkaa tai leivinuunia Norjan kodissani ei ole. Jos olisi, käyttäisin sitä paljon. Ei siksi, että kotini on kylmä, vaan siksi, että siitä tuleva lämpö on niin pehmoista. Puhumattaakaan palavien puiden ritinä...

Olohuoneeni ikkunan alareuna tänään...

Enpä ole täällä nähnyt muita kuin tuplaikkunoita. Kerran paikalliselta rakennusyrittäjältä kyselin, onko täällä laisinkaan käytössä kolmikerroksisia, vai miten se nyt sanotaan, ikkunoita. Sanoi, että joissain harvoissa paikoissa on nähnyt. Että tervetuloa vaan ikkunakauppiaat tänne Norjaan.

Samalla vauhdilla voisivat myös tulla wc-kalusteiden myyjät...



Eilen oli oikeesti kylmä, kun samalla kävi kova tuuli. Sunnuntaisin paikallinen pienviljelijäyhdistys myy kahvia ja vohveleita tunturimajallaan. Oikeasti en tiedä, onko se pienviljelijäyhdistys, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Eilen oli kaunis ilma, joten ajattelin kävellä mökille 2,5km parkkipaikalta. Tupa näytti varsin autiolta ulos. Sisällä oli vanhempi pariskunta täyttämässä velvollisuuttaan. Olivat olleet aivan varmoja, että eilisellä kelillä kukaan ei sinne tulisi. "Mutta että sinä tulit, ja vielä suomalainen", he taivastelivat. Tuli minun jälkeeni vielä paikallinen extremeurheilija maastopyörällään. Siinä me istuskelimme uunin ympärillä ja mietiskelimme mm. Suomen Presidentinvaaleja.
Pariskunta kertoi tyttärestään, joka oli 11vuotta sitten menehtynyt lumivyöryssä kotitunturillaan. Pariskunnasta mies oli syntyjään Rottenvik`sta ja kertoi, että ei vieläkään kykene varmuudella kertomaan, koska ja missä tunturilla on lumivyöryvaara.

Lauantaina kävin kollegani kanssa pyörähtämässä Skervøy`lla. Saarelle mennään täältä Lyngseidet'stä ensin lautalla 40min ja sitten autolla noin tunnin verran. Välillä tie menee meren alta, tunnelissa tunturin läpi ja lopulta pitkää siltaa pitkin.
Skervøy'ta oli minulle kovasti kehuttu. Ja olihan se mukavan oloinen paikka. Varsinkin kun alennusmyynnit oli vielä menossa. Mukaamme lähti aikamoinen määrä kaikenlaista tarpeellista ;-). Piti ihan soittaa keskimmäiselle Suomeen farkkujen kokoa, kun kaupassa oli puolesta hinnasta vielä 50% alennus.

Kettu Repolainen

Tärähtänyt kuvahan tämä on. Silti se oli pakko laittaa mukaan.
Mieleeni tuli ketusta niin elävästi kuopukseni, joka 3-vuotiaana totisella naamalla huokaisten sanoi:"Minä niin haluaisin, että minusta tulisi isona kettu, mutta minusta tuleekin vain ihminen".