Valokuvia

Synttärimenu. Bruschettaa ja suklaa-appelsiini-Bailey´s -kakkua.

Kesän ensimmäinen leppäkerttu retkievään (=karjalan piirakka) päällä :-)

Vierailu paikallisessa lampolassa. Sylissä emän hylkäämä karitsa.

Kirjoittelen tätä vähän yli puolen yön. Ulkona melkein yhtä kirkasta kuin päivällä. Vielä hetki sitten aurinko loi viimeisiä säteitään vuorten huipulle. Linnut laulaa täyttä kurkkua. Mystistä!

Huomenna, tai oikeastaan siis tänään, on 17. toukokuuta, eli Norjan itsenäisyyspäivä. Aamulla klo 8 nostetaan lippu työpaikkani pihalla salkoon ja samalla trumpetisti soittaa fanfaarin. Jumalanpalveluksen jälkeen on juhlaparaati, jossa mukana koulujen oppilaita, soittokunta, yhdistyksiä ja viimeisenä koko kansan osio. Koska en ole työesteiden vuoksi ole ehtinyt soittoharjoituksiin, en ole mukana  soittamassa, vaan taidan muuten vain nauttia paraatista. Paraatin jälkeen on 8. luokkalaisten valmistama kahvitus koululla. Siellä on luvassa 50 erilaista (!?) kakkua, en taida maistaa joka laatua ;-). Kakkukestien jälkeen menenkin iltavuoroon.

On mielenkiintoista nähdä täkäläistä itsenäisyyspäivän viettoa, joka ymmärtääkseni poikkeaa täysin suomalaisesta. Täällä juhlitaan, huudetaan hurraata ja heilutetaan Norjan lippua tai töötötellään mökätorvea. Kuulostaa iloiselta itsenäisyyden juhlinnalta.

Olen löytänyt uuden ulkoilupaikan, Örnesin rannan. Sivumainintana kerrottakoon, että se pitäisi kirjoittaa norjalaisella ööllä, mutta jostain syystä en sitä saa ulos uudesta (pinkistä) tietokoneestani. Rannalla on tajuton määrä erilaisia ja eri äänisiä lintuja. Ja pikku majakka, joka tuikkii aurinkovoimalla (paitsi en tiedä kaamoksen aikaan). Siellä olin tänäänkin monta tuntia ennen töihin lähtöä, nukahdinkin rannasta alkavalle jänkälle.

Hengissä ollaan :-)

Takana varsin tapahtumarikas kolme viikkoa. 10päivän Suomivisiitti vilahti nopeasti. Sen jälkeen on Ystävättäreni ollut luonani viikon. Eilen tulimme Kilpikselle, ja tänään hän lähtee etelään bussilla ja junalla, ja minä aloitan arjen humputtelun jälkeen.

Oli hienoa käydä kotonurkilla. Poikaset alkaa olla niin isoja, että eivät juurikaan enää äidin kainalossa kyhnytä. Vietimme lähinnä aikaa arkisia asioita puuhastellessa, ja sehän on parhautta. Omia nuorten menoja on lisääntyvässä määrin, ja sekin on hienoa. On mukava seurata, kuinka kivoja kaveriporukoita on syntynyt ja heillä piisaa puuhaa vaikka mopoja korjatessa. Kaverit on niin tärkeä osa elämää, meille vanhemmillekin.

Sukujuhlat Halikossa oli hieno kokemus. Isotätini olisi täyttänyt 100vuotta, ja häntä muistelimme mm. kaitafilmejä katselemalla. Arkiston syövereistä löytyi myös taltiointi 80-luvulta, kun iso osa sukua oli viettämässä Tapaninpäivää vanhempieni luona. Lähisuvusta oli koottu bändi, jossa minäkin soitin huilua. Ei sillä taltioinnilla ihan levyttämään olisi menty, mutta ei ihan kehnoimmastakaan päästä soittoa ollut.
Pääsimme myös Virtuoson konserttiin. Virtuosossa laulaa pikkuserkkuni mies veljensä kanssa. Oli hienoa kuulla livenä musiikkia.
Konsertin jälkeen juhla jatkui. Minä, toiseksi nuorimpana, lähdin ensin nukkumaan. Maailmaa jäi parantamaan vanhukset, osa kahdeksankymppisiä. Aamulla heräsin ensimmäisenä, mikä historiankirjoihin kirjoitettakoon :-). Aamukahvin ja suihkun jälkeen siirryin parin kilometrin päähän pikkuserkkuni kotiin, missä sitten elämää oli isolla alkukirjaimella: 2-10 -vuotiaita lapsia oli hereillä 7kpl ja osa vanhemmista. Osa suvusta yöpyi siellä lapsineen. Muistelimme yhteisiä kesäkommelluksia kymmenien vuosien takaa.
Ennen Halikon seudulta poistumista kävin aamukahvilla, kolmas sinä aamuna, kouluaikaisen ystäväni luona. Ensi visiitillä heidän uudessa kodissaan, johon olivat muuttaneet 5v. sitten. Sielläkin muistelimme mitä kummallisempia asioita, ja miten erilaiset asiat ovat jääneet mieleen. Kuten esim. se, että minä olen aina pureskellut kaikki (!) karamellit...

Toisena Suomivisiittini viikonloppuna oli hautajaiset synnyinseudullani. Oli lähes mystistä olla kotikirkossa, jossa on kymmeniä kertoja ollut, ja varsinkin hautajaisissa. Soittokunnalla oli tapana olla soittamassa sotaveteraanien siunaustilaisuudessa ja niitä muistoja nousi pintaan.
Muistotilaisuus oli herkkä ja liikuttava. Isäni ja tätini kertoivat lapsuusmuistoja, joita emme olleet ennen kuulleetkaan. Miten vireää elämä kylällä oli ollut heidän lapsuudessaan. Noin vain lapset olivat esim. järjestäneet yhdessä talossa juhlat sotaorpojen hyväksi. Lippu- ja arpajaistulot oli lähetetty Markus-sedälle.

Virikkeitä reissulla tuli niin paljon, että melkein viikko meni fyysisesti toipuessa. Onneksi minulla on ollut au-pair nyt viikon. Ikkunat on pesty, huusholli puunattu ja ruoka odottanut töistä tullessani :-). Mitenkähän tästä osaa jatkaa arkea...

Skibotn`sta Lyngeniin päin 23.3.2012 klo 23:30

TJ 2

Kahden päivän päästä lähdeen Suomeen :-). Enkä pelkästään Kilpikselle, vaan Hulipaskylälle, Halikkoon, Tampereelle ja Kiikoisiin :-). Mä oon niin valmis lähtemään.
En niinkään siksi, että en viihtyisi täällä tai mulla olisi kurjaa, vaan siksi että mulla on niiin ikävä ihmisiä kotikonnuilla. Mulla ei ole yhtään ikävä esim. maisemia, paikkoja tai ruokia. Pelkästään ihmisiä. Jos saisin tänne vieraakseni säännöllisesti poikasten lisäksi muutamat muut tärkeät ihmiset, en kaipaisi etelään laisinkaan.
Olen poikasille ostanut tuliaisiksi heidän tilaamiaan vaatteita. Suomessa myydään samoja merkkejä kuin täällä, mutta mallit ovat erilaisia. Lisäksi tuntuu siltä, että täällä olisi vaatteet värikkäämpia. Ja sehän poikasille tuntuu sopivan. Kuten myös minulle; on paljon kivempi ostaa heille iloisen värikkäitä vaatteita kuin synkän mustia tai tummia. Ruokakaupastakin mukaan lähtee yhtä sun toista, mitä ei ainakaan Lylyn Meroselta saa :-).

Tällä kertaa olen parisen viikkoa kotikonnuilla. Eniten odotan tavallista elämää poikasten kanssa. Arkista touhua (heidän) kotona. Mullahan ei kotia Suomessa olekaan, mikä tuntuu tällä hetkellä varsin hyvältä vaihtoehdolta. Onneksi välit lasten isän kanssa on niin hyvät, että mahdun hänen ja poikasten kotiin :-).
Kiva sattuma on, että sukujuhlat osuivat juuri sopivaan ajankohtaan. Joidenkin sukulaisten kanssa tulee tietenkin pidettyä enemmän yhteyttä kuin toisten. Sukumme ei suuren suuri ole ja nyt on mahdollisuus nähdä monia.
Onnellinen olen myös siitä, että pääsen saattamaan minulle tärkeää naapuria Kiikoisista viimeiselle matkalleen. Vaimonsa kuoli yli puoli vuotta sitten ja hänen hautajaisiinsa en päässyt. Nyt muistelen heitä kumpaakin lämpöisin ajatuksin. Onnellisena siitä, että varsinkin lapsuudessani sain viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Raija innosti minua käsitöiden pariin, Osmon kanssa kävin pururadalla hiihtämässä. Monia mukavia muistoja riittää Nevanperältä heihin liittyen.

Takaisin Lyngenin arkeen palautumista helpottaa se, että mukanani tulee rrakas ystävä. Ihanaa päästä tirauttamaan rauhassa sekä ilon että surun kyyneliä, ja kumpiakin meidän keskusteluissa piisaa. Odotan myös pääseväni näyttämään hänelle näitä ihania maisemia. Ja vaikka en aina ihan arvostavasti täkäläisestä ruuasta kirjoitakaan, on täällä myös tosi hyviä makuja, joita on mukava maistella yhdessä.

Ja kun tänne palajan parin viikon ylityövapailta, ehdin olla vain kuukauden verran töissä. Toivoin saavani aloittaa kesälomani jo toukokuun lopussa ja pidän silloin kolmisen viikkoa, kaksi viikkoa jätän syksyyn.
Heinäkuun haluan olla täällä. Toivottavasti nautiskellen hyvistä ilmoista sekä varsinkin ihanista metsän antimista, marjoista. Mua ei yhtään haittaa, vaikka olenkin silloin töissä.

Pääsiäispuuhia

Pääsiäinen on yllättävän suuri "juhla" täällä. Koululaisilla on 10pvän loma, kaupat ovat kiinni torstainakin ja kynnelle kykenevät ottavat lomaa töistään. Mulla on tylsähkö työvuorolista, viikolla kaksi vapaata eikä peräkkäisinä päivinä sekä lauantai ja sunnuntai vapaata. Eilisen aamuvuoron jälkeen pidän siis tänään vapaa päivää.

Eilen töiden jälkeen lähdimme tyttöporukalla Tromssaan ostos- sekä syömisreissulle. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja siniseltä taivaalta, aurinkolasikeli siis. Yllätys oli suuri kun tie oli suljettu. Soitin palvelunumeroon, josta kuulin että lautassa on tekninen vika eikä korjausaikataulusta ole tietoa. Onneksi kyltti tien sulkemisesta on tässä kylällä, joten emme ehtineet kauheasti väärään suuntaan ajaa.

Olimme kuitenkin niin menollamme, että päätimme ns. ajaa ympäri, eri maata pitkin. Eihän kiertoa tule kuin se 130km ;-). Matkalla poikkesimme Nordkjosbottenissa syömässä pølset (=hodari) ja softis (=pehmis). Ko. kioskilla pehmis on tajuttoman iiiso, maha täyttyy yhdestä annoksesta. Yllättävää oli, että pølse ja softis maksoi yhteensä 56nok eli reilusti alle 10€.
Kioskin vieressä oli poromies myymässä tuotteita. En voinut olla ostamatta porontaljasta tehtyjä istuinalusia, joita sai kaksi 150nok:lla. Teki mieli kokonaistakin taljaa, jonka hinta oli 250nok. Ihan edullisia.

Tromssassa ajoimme suoraan Jekta -ostoskeskukseen. Olin luullut, että se on jotain suurta ja ihmeellistä. No jaa, Nerstranda pysyy edelleen mun suosikkina ja Pyramid vahvasti kakkosena. Jektasta löysin poikien tilaamia huppareita ja pari T-paitaa. Sekä itselleni pari uutta huulipunaa, joita ei taida ihan kolmeakymmentä vielä ennestään olla...
Klo 19:15 totesimme vielä ehtivämme Nerstrandiin ostoksille. Reitti oli selvä ja ostoslista kourassa. Ruukkunarsissille pajukori sekä Tara's -kaupasta kahvipapuja. Vähän ennen sulkemisaikaa olimme jo valmiita syömään.
Koko matkan olimmekin punninneet erilaisia ruokapaikka- ja ruokalajivalikoimia. Lyngseidetissä kun ei ole mahdollisuutta ulkona syömiseen, siis ravintolassa, kuola valui suupieltä pitkin pelkästä ajatuksesta. Kaikkien teki mieli pizzaa, joten suuntasimme Peppe's Pizzaan. Pizzalista on sairaan pitkä ja mua alkoi ahistaa valinnan vaikeus. Onneksi heillä on myös buffe't -vaihtoehto, joten valitsimme sen. 109nok:lla sai salaatteja ja pizzaa mahan täyteen ja hyvää oli.
Kollegani, josta on tullut mulle pikkusisko, on muuttamassa takaisin Suomeen parin viikon päästä. Haikein mielin jutustelimme muutosta ja erosta. Kollega oli ostanut Ystäväkirjan ja sitä täyttelimme, samalla muistellen kuinka totisina sellaisia täytimme ala-asteikäisinä.

Paluumatka sujui nopsasi, kun lauttakin oli saatu korjattua. Billy Joel raikasi autossa, vaikka me kolme naista taisimme peitota hänet laulullamme :-).

Ruokakuvia

Lyngstunet'n tämän päivän lounas, mølja :-)

Mølja, ymmärtääkseni tämän vuodenajan, on tehty turskasta. Turskan mätiä, maksaa sekä lihaa. Kaikki keitetään erikseen. Lisäkkeenä keitettyjä perunoita sekä porkkanaa ja lanttua. Kalan osat useimmat sekoittaa lautasella, perunoiden ja vihannesten vieressä. Ja päälle tietenkin luraus sulatettua voita.

Ihan hyvää tuo mølja on. Keitetty mäti on kuivaa  ja tuntuu oudolta, ehkä jopa epämiellyttävältä suussa. Kummallista, että mätiä voin kummempia ihmettelemättä syödä esim. leivän päällä. Tottumiskysymys, luultavasti. Maksa taasen muljahtelee limaisesti suussa. Ehkäpä siksi kannattaa kaikkea laittaa kerralla suuhun.

Katkarapujuhlien pääruoka

Nämä katkaravut oli kalastettu Skjervøy'n  lähistöltä. Ja olivat erittäin makoisia.  Rapujen lisäksi oli paahtoleipää vuohentuorejuustoa, majoneesia sekä kermaviili (rømme)-sitruuna-tilli -dippiä. Maistui todella hyvälle. Tulkaapa maistelemaan! Stockmann kuulemma myy Lyngenin katkarapuja, millähän hinnalla? Tällä maksavat vajaa 13€/kg.

Rahkapullia

Pääsiäisen lähestyessä alkoi tehdä mieli rahkapullia. Mieluiten Äidin tekemiä, mutta nyt piti tehdä ihan itse. En ole koskaan oppinut tekemään kunnollista pullataikinaa. Lämpimänä pullat maistuvat, mutta kylmänä ovat kivikovia. Niinpä Anne-kollega teki mulle taikinan ja minä hoitelin leipomisen. Vaniljalla maustettuun rahkaan lisäsin puolikkaan sitruunan mehun, joka toi pirtsakan lisän pulliin. Rusinoista en tykkää, mutta koska rahkapullissa niitä on aina  ollut, niin nytkin niitä lisäsin.

Pullista tuli kauniita ja hyviä. Niitä söimme tänään myös avdelingsmøte'ssä. Vähän kollegat kummeksuivat eikä oikein osanneet lokeiroida, oliko tarjolla pullaa vai kakkua. Ja kun vielä kardemummakin maistui...

Vähän kauhistuttaa tää ruuanlaitto- ja leipomisvimma. Mieli tekee tehdä kaikenlaista, mutta yhden hengen taloudessa se on "vaarallista". Onneksi suomalaisesta yhteisöstämme yleensä löytyy auttajia, kun on syömisestä kyse.

Huomenna mulla on vapaapäivä. Aamulla menen jälleen hammaslääkäriin. Juurihoitoa tehdään toisen kerran. Mikäli sen jälkeen riittää inspiraatiota, taidan tehdä lusikkaleipiä.

Pääsiäisenä ajattelin tehdä lampaanviulua. Lisäkkeistä en vielä tiedä. Enkä jälkiruokaakaan ole osannut päättää. Onneksi vielä on aikaa mietiskellä. Ja kutsua apujoukkoja auttamaan syömisessä :-)

Elämysmatka Kilpikselle

Lähdin eilen päiväkäynnille Kilpikselle. Mukaan lähti uusi ruotsalainen kaveri, Annika. Hänen miehensä sai Lyngenistä töitä ja muuttivat siksi Tukholmasta tänne. Nyt entinen radiotoimittaja, Annika, toimii uimavalvojana uudella koululla. Pyysin Annikaa matkaseuraksi, vaikka samalla tiedostin, että päivästä tulee intensiivi ruotsinkielen päivä. Päätin terästäytyä puhumaan ruotsia niiltä osin kuin muistan ja huomaan. Ja ihmeesti ne ruotsin sanat jostain muistin sopukoista löytyi. Ei kauheesti tarvinnut englantia väliin puhua. Alkaa siis ruotsi ja norja eriytyä mun kielikorvassa :-).

Sen verran on tullut tahkottua Kilpiksen tietä, että se alkaa tuntua suhteellisen tylsältä. Esimerkiksi siksi, että kun on ajanut melkein tunnin, on lähes samassa pisteessä kuin lähtiessä. Vettä vain on välissä muutama kilometri. Maisemat ovat tietenkin hulppeat ja vaihtuvat valon myötä hetki hetkeltä.

Tie oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Tien kunto parani, mitä lähemmäs Suomen rajaa lähestyi ;-). Oikeesti, en ole missään Suomessa nähnyt näin huonosti hoidettuja teitä. Suomessa sentään tiet aurataan aika pian lumisateen jäljiltä ja useinmiten ns. pohjia myöden, poikkeuksia tietenkin on. Täällä lunta tulee aika paljon kerralla, sitä ei aurata ehkä pariin päivään ja sitten kun aurataan, niin päältä lentää vain pieni kerros pois, koska loput on ehtinyt jo tallaantua. No, sehän tarkoittaa sitä, että nyt kun lumi alkaa sulaa, on loskamäskiä hirvittävät määrät, kun se kaikki tallaantunut, ei-aurattu lumi sulaa paikoilleen tiellä. Lisäksi loskan seassa on ne jäähän kuluneet polanteet. Lisämausteen talvikeleihin tuo paljon kapeammat tiet kuin Suomessa sekä hulppeat ajonopeudet.
Skibotnista Kilpikselle tie oli sula ja kuiva. Oli kiva päästellä menemään kesäisesti :-).

Kilpiksellä oli iso moottorikelkkatapahtuma "Länsikaira kelkkaride". Ja kylläpä kelkkoja olikin joka puolella. Ihana oli myös haistella kakstahtimoottorien tuoksuja. Tuli mieleen omat kakstahtimoottoripyörät, joista tykkäsin tosi paljon.
Ajokorttia näyttämällä pääsi koeajamaan Kilpisjärven jäällä erinäköisiä ja -tehoisia kelkkoja. Sinnehän piti tietenkin lähteä. Eikä moottorikelkkailusta tullut vieläkään mun lajia. Oon tosin ajanut kaksi kertaa aiemmin, ehkä yhteensä 50km. Olihan se ihan ok, mutta moottoripyöräily on kivempaa :-).
Kolmen valtakunnan rajalla oli kelkkojen kokoontumisajo, sieltä tuli takaisin piitkät jonot kelkkoja. Iltapäivällä lähti opastettu ajelu Haltin päälle, matkaa 50km suuntaansa.

Kelkkailun jälkeen buffetlounas kahvila Marjaksessa maistui. Marjaksessa on päivittäin buffetlounas. Sellaista koti- ja ravintolaruuan välimaastoa, mutta aina tosi hyvää. Ja kaunista. Ja värikästä. Ja terveellistä. Siis tuttua suomalaista ruokaa :-). Eilenkin oli hyvä salaattipöytä, viitisen sorttia pääruokaa ja marjakiisseliä kermavaahdolla jälkiruuaksi + kahvi vastapaistetun pikkupullan kera.
Marjaksesta on upeat näkymät Saanalle sekä järvelle. Kelkkatapahtuma oli tuonut kylälle ihan polliissipartion, joka lounasti viereisessä pöydässä. Myös tullin ja rajavartioston poijjaat tuli lounaalle. Lisäksi syömässä oli suuri määrä norjalaisia, jotka hankintamatkallaan Kilpikselle poikkeavat lounaalla.
Marjakseen tulee Hesari sekä Lapin Kansa, ja löytyyhän sieltä iltapäivälehdet ja Seiskakin. Pystyy siis kätevästi päivittämään sekä asia- että vähemmän asiauutiset.

Lounaan jälkeen askeleet kulki Kilpis-halliin. Hymyyn vetää suu, kun siellä menee aina kauan aikaa. Vaikka eihän Kilpisjärven ainoa kauppa ole koolla pilattu. Valikoima on sitäkin suurempi.
Tällä kertaa panostin lähinnä vain lehtien ostoon. Ostin myös pääsiäisrakeita, joita en ole ainakaan vielä täällä nähnyt. Ai niin, ja mämmiä :-)! Pääsiäisen jälkeen lähden melkein kahden viikon kotilomalle, joten Suomiruokaa en viitsinyt nyt ostaa.

Kilpis-hotellin rantasauna ja avanto kutsuivat houkuttavasti. Avanto on kuin huumetta. Nytkin piti oikein miettiä, montako kertaa siellä on käynyt. Edessä oli vielä parin tunnin kotimatka, joten tuota ihanaa huumetta ei voinut mielin määrin nauttia. Avantoon kun jää maailman murheet, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ja se tarkoittaa super-rentoutunutta olotilaa.
Avanto oli aika iso ja siinä on uppopumppu. Eipä ollut avannossa ruuhkaa, ja mun pitikin ensimmäisenä rikkoa ohut jääpeite pinnalta. Oli se vesi kyllä tosi kylmää. Ja ihanaa :-).

Rauhallisen sauna-avantosession jälkeen oli kotimatkan aika.
Kilpisjärven kylällä oli nykyään harvinainen ihme, liftari. Pysähdyimme ottamaan pojan kyytiin. Hän oli 17-vuotias trondheimiläispoika kotimatkalla Kilpikseltä. Oli sitten päättänyt rahattomana lähteä liftaamaan 1300km:n kotimatkaa lauantai-iltana klo 19.
Tuli oman poikaset mieleen. Kysyin lämpimät vaatteet ja nälkätilanteen liftaripojalta. Samaan hengenvetoon pyysin anteeksi äitimäistä käytöstäni. Hän ujona sanoi, ettei se mitään "d er bare koselig". Vein pojan Nordkjosbotn'iin, kun siellä on isohkojen teiden risteys ja 24h Shellin asema, jossa voi käydä lämmittelemässä. Toivottavasti pääsi hyvään kyytiin ja jossain vaiheessa turvallisesti kotiin. Anderspoika, kokkiopiskelija ja räppäri.

Rapaa ja rapuja

Keli vaihtelee tämän tästä. Muutaman kerran päivänkin sisällä: sataa sakeasti lunta, hetken päästä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja sitten tulee vettä. Kolmisen päivää ehti olla stabiili keväisen talvinen ilma. Lumi suli paikotellen ja pälviä ilmestyi sinne tänne. Piti hommata uudet, sporttisemmat, aurinkolasit bling-blingien vaihtoehdoksi. Migreenikelit siis...
Tänä aamuna satoi märkää lunta isoina hiutaleina. Käveltyäni muutaman minuutin matkan töihin olin kuorrutettu lumella kuin lumiukko. Töistä takaisin tullessa olisi ollut hyvä olla kumisaappaat ja kurahousut jalassa. Rapaa lensi roimasti, kun autot ajoivat ohi. Jospa auraisivat tiet pohjia myöten talvellä, ei rapaa olisi nyt niin paljoa.

Vihdoin eilen aloitin mainosmeilien torjunnan sähköpostista. Menihän siihen harkitsemiseen muutama kuukausi. En edes ymmärrä, miten olen mukamas voinut vastata niin moneen markkinakirjeeseen myöntävästi. Mielenkiintoista nähdä, miten paljon sähköpostitulva vähenee tulevaisuudessa.

Tällä viikolla on töissä urakoitu hoitosuunnitelmien arvioinnin parissa. Itselläni ollut kolmen "oman" potilaan arvio. Puoli tuntia jokaisesta, paikalla olevan henkilöstön kanssa. Mikäs siinä, mukava jutella potilaista, heidän taustoistaan ja tarpeistaan. Mutta. Siitä pitää kirjoittaa raportti. Norjaksi, tietenkin. Nyt siis repussa painaa kolmen potilaan raportin raakileet odottamassa inspiraation hetkeä, jolloin kirjoitan suomi-norja -sepustukset puhtaaksi :-).

Kohta tulee Olderdalen lautta rantaan. Sen mukana seilaa Skervøyltä rapurekka. Rekasta ostan kilon verran katkarapuja, jotka ovat vielä aiemmin tänään uineet meressä. Kalastajat ovat laivassa keittäneet ravut valmiiksi. Kyytipojaksi ostin Mackin kausiolutta "Vårøl". Luultavasti uni maittaa pikku iltapalan jälkeen :-).