Elämysmatka Kilpikselle

Lähdin eilen päiväkäynnille Kilpikselle. Mukaan lähti uusi ruotsalainen kaveri, Annika. Hänen miehensä sai Lyngenistä töitä ja muuttivat siksi Tukholmasta tänne. Nyt entinen radiotoimittaja, Annika, toimii uimavalvojana uudella koululla. Pyysin Annikaa matkaseuraksi, vaikka samalla tiedostin, että päivästä tulee intensiivi ruotsinkielen päivä. Päätin terästäytyä puhumaan ruotsia niiltä osin kuin muistan ja huomaan. Ja ihmeesti ne ruotsin sanat jostain muistin sopukoista löytyi. Ei kauheesti tarvinnut englantia väliin puhua. Alkaa siis ruotsi ja norja eriytyä mun kielikorvassa :-).

Sen verran on tullut tahkottua Kilpiksen tietä, että se alkaa tuntua suhteellisen tylsältä. Esimerkiksi siksi, että kun on ajanut melkein tunnin, on lähes samassa pisteessä kuin lähtiessä. Vettä vain on välissä muutama kilometri. Maisemat ovat tietenkin hulppeat ja vaihtuvat valon myötä hetki hetkeltä.

Tie oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Tien kunto parani, mitä lähemmäs Suomen rajaa lähestyi ;-). Oikeesti, en ole missään Suomessa nähnyt näin huonosti hoidettuja teitä. Suomessa sentään tiet aurataan aika pian lumisateen jäljiltä ja useinmiten ns. pohjia myöden, poikkeuksia tietenkin on. Täällä lunta tulee aika paljon kerralla, sitä ei aurata ehkä pariin päivään ja sitten kun aurataan, niin päältä lentää vain pieni kerros pois, koska loput on ehtinyt jo tallaantua. No, sehän tarkoittaa sitä, että nyt kun lumi alkaa sulaa, on loskamäskiä hirvittävät määrät, kun se kaikki tallaantunut, ei-aurattu lumi sulaa paikoilleen tiellä. Lisäksi loskan seassa on ne jäähän kuluneet polanteet. Lisämausteen talvikeleihin tuo paljon kapeammat tiet kuin Suomessa sekä hulppeat ajonopeudet.
Skibotnista Kilpikselle tie oli sula ja kuiva. Oli kiva päästellä menemään kesäisesti :-).

Kilpiksellä oli iso moottorikelkkatapahtuma "Länsikaira kelkkaride". Ja kylläpä kelkkoja olikin joka puolella. Ihana oli myös haistella kakstahtimoottorien tuoksuja. Tuli mieleen omat kakstahtimoottoripyörät, joista tykkäsin tosi paljon.
Ajokorttia näyttämällä pääsi koeajamaan Kilpisjärven jäällä erinäköisiä ja -tehoisia kelkkoja. Sinnehän piti tietenkin lähteä. Eikä moottorikelkkailusta tullut vieläkään mun lajia. Oon tosin ajanut kaksi kertaa aiemmin, ehkä yhteensä 50km. Olihan se ihan ok, mutta moottoripyöräily on kivempaa :-).
Kolmen valtakunnan rajalla oli kelkkojen kokoontumisajo, sieltä tuli takaisin piitkät jonot kelkkoja. Iltapäivällä lähti opastettu ajelu Haltin päälle, matkaa 50km suuntaansa.

Kelkkailun jälkeen buffetlounas kahvila Marjaksessa maistui. Marjaksessa on päivittäin buffetlounas. Sellaista koti- ja ravintolaruuan välimaastoa, mutta aina tosi hyvää. Ja kaunista. Ja värikästä. Ja terveellistä. Siis tuttua suomalaista ruokaa :-). Eilenkin oli hyvä salaattipöytä, viitisen sorttia pääruokaa ja marjakiisseliä kermavaahdolla jälkiruuaksi + kahvi vastapaistetun pikkupullan kera.
Marjaksesta on upeat näkymät Saanalle sekä järvelle. Kelkkatapahtuma oli tuonut kylälle ihan polliissipartion, joka lounasti viereisessä pöydässä. Myös tullin ja rajavartioston poijjaat tuli lounaalle. Lisäksi syömässä oli suuri määrä norjalaisia, jotka hankintamatkallaan Kilpikselle poikkeavat lounaalla.
Marjakseen tulee Hesari sekä Lapin Kansa, ja löytyyhän sieltä iltapäivälehdet ja Seiskakin. Pystyy siis kätevästi päivittämään sekä asia- että vähemmän asiauutiset.

Lounaan jälkeen askeleet kulki Kilpis-halliin. Hymyyn vetää suu, kun siellä menee aina kauan aikaa. Vaikka eihän Kilpisjärven ainoa kauppa ole koolla pilattu. Valikoima on sitäkin suurempi.
Tällä kertaa panostin lähinnä vain lehtien ostoon. Ostin myös pääsiäisrakeita, joita en ole ainakaan vielä täällä nähnyt. Ai niin, ja mämmiä :-)! Pääsiäisen jälkeen lähden melkein kahden viikon kotilomalle, joten Suomiruokaa en viitsinyt nyt ostaa.

Kilpis-hotellin rantasauna ja avanto kutsuivat houkuttavasti. Avanto on kuin huumetta. Nytkin piti oikein miettiä, montako kertaa siellä on käynyt. Edessä oli vielä parin tunnin kotimatka, joten tuota ihanaa huumetta ei voinut mielin määrin nauttia. Avantoon kun jää maailman murheet, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ja se tarkoittaa super-rentoutunutta olotilaa.
Avanto oli aika iso ja siinä on uppopumppu. Eipä ollut avannossa ruuhkaa, ja mun pitikin ensimmäisenä rikkoa ohut jääpeite pinnalta. Oli se vesi kyllä tosi kylmää. Ja ihanaa :-).

Rauhallisen sauna-avantosession jälkeen oli kotimatkan aika.
Kilpisjärven kylällä oli nykyään harvinainen ihme, liftari. Pysähdyimme ottamaan pojan kyytiin. Hän oli 17-vuotias trondheimiläispoika kotimatkalla Kilpikseltä. Oli sitten päättänyt rahattomana lähteä liftaamaan 1300km:n kotimatkaa lauantai-iltana klo 19.
Tuli oman poikaset mieleen. Kysyin lämpimät vaatteet ja nälkätilanteen liftaripojalta. Samaan hengenvetoon pyysin anteeksi äitimäistä käytöstäni. Hän ujona sanoi, ettei se mitään "d er bare koselig". Vein pojan Nordkjosbotn'iin, kun siellä on isohkojen teiden risteys ja 24h Shellin asema, jossa voi käydä lämmittelemässä. Toivottavasti pääsi hyvään kyytiin ja jossain vaiheessa turvallisesti kotiin. Anderspoika, kokkiopiskelija ja räppäri.