Huh-huh, onneksi oli kolme päivää vapaata. Sen verran on ollut ohjelmaa ja puuhaa. Univelkojakin suunnittelin nukkuvani pois, ja olikin ihana nukkua päivisin pikku torkut. Vanhaksi taidan olla tulemassa, kun uni loppuu viimeistään klo 8:30.
Perjantaina hoitelin arkisia asioita. Oli palkkapäivä, ja rahoja piti siirrellä Osuuspankkiin. Jostain syystä Spar Bank Nord'n nettiohjelma tökki niin pahasti, että pitää yrittä huomenna maanantaina uudelleen.
Kävin hankintamatkalla metsässä. Täällä edelleenkin ilma vuodenaikaan nähden lämmin, ja varsinkin varpukasvit ovat edelleen kauniin vihreitä. Välillä on meinannut yöunetkin mennä, kun luovuus puhkeaa kukkaan juuri nukkumaanmenohetkellä. Nyt on taas pari muovikassillista värkkejä kransseja ja asetelmia varten. Mistään paikallisesta kaupasta ei vaan löytynyt ohkaista rautalankaa tai Oasis-sientä. Niitä pitää tuoda tuliaisina Suomesta tai sitten Tromssasta.
Perjantaina 11.11.11 alkoi koko viikonlopun kestäneet 33-vuotis syntymäpäiväjuhlat hotellissa. Paikallinen mies järjesti juhlat kavereilleen ja sukulaisilleen. Ja olikin aikamoinen kansallisuuksien, rotujen ja kielten sekamelska. Norjalaisia oli koko maan, ja murteiden, alueelta. Lisäksi afganistanilaisia, afrikkalaisia, islantilainen, ruotsalainen ja meitä suomalaisia 3. Pääkielinä norja, englanti ja suomi.
Onneksi on tullut elämänkokemusta myös keittiöpuuhista, niin auttelin ravintolan puolella. Perjantaina ruokalistalla oli suosittua Bacalao -kalaruokaa (kuivattua kalaa, perunoita, tomaattimurskaa, valkosipulia ja oliiveja) ja jälkiruuaksi omenoita kaurapaistoksella. Vieraita oli nelisenkymmentä, joten tiskikone sai laulaa klo 2 saakka yöllä.
Oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Lähes järkytyin perjantaina, kun en meinannut löytää englanninkielisiä sanoja suustani, ja se on kuitenkin aina ollut mulle helppo ja vahva kieli. Aina aloitin lauseen norjaksi ja ainakin väliin tuli muutama norjalainen sana. Tänään sunnuntaina oli jo helppoa puhua monikielisesti. Bastu Afganistanista sekä islanti olivat niin vaikeita kieliä, että en edes yrittänyt niitä opetella.
Eilen lauantaina oli Lyngenin kunnan työntekijöille pikkujoulut paikallisella urheilutalolla. Seniorkollega oli kutsunut osaston vanhempaa henkilökuntaa, ja minut ;-), kotiinsa viinilasilliselle.
Pikkujouluissa oli ensiksi revyy, jossa sketseistä koottu ohjelma. Yleisön naurunremahduksista päätellen ohjelma oli hyvä. Itse en oikeastaan ymmärtänyt puheesta yhtään mitään. Loppuhuipennuksena oli "alakoululaisten" esittämä Jouluevankeliumi, jossa Joosef ja Anita matkasivat Betlehemiin bussilla ja asuivat autotallissa.
Ruokana oli keitettyä valko- ja punakaalia, perunoita, lanttusosetta, puolukkahilloa, pinnekjøtt (lampaan kylkiluita, joissa vähän lihaakin), ribbe (siankylkeä ilman luita), joulumakkaraa, vaaleita lihapullia ja kastiketta. Kaikki maistui tosi hyvältä ja lanttusose toi kotoisan tuoksun. Jälkiruokana oli kylmää riisipuurovaahtoa punaisella marjakiisselillä.
Baari oli auki koko illan. Kauppa tuntui käyvän ihan samaan tapaan kuin Suomenkin pikkujouluissa.
Mukana oli kaksihenkinen tanssibändi, joka soitti musiikkia laidasta laitaan. Väkeä oli paljon tanssilattialla, ja minäkin pääsin soittokuntakaverini hakemanasössimään norjalaista swingiä, huh! Enpä ole aikoinaan ollut jalat niin solmussa kuin juuri tuossa vauhdikkaan ihanassa tanssissa. Perushiihtelyhän kyllä sujuu keneltä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti