lauantai 26. marraskuuta 2011

Ruokakulttuuria

Tällä viikolla pääkeskustelunaihe töissä on ollut suomalaisen ja norjalaisen ruokakulttuurin eroavaisuudet. Neljän kuukauden kokemuksen perusteella en löydä kovinkaan paljon yhtäläisyyksiä.
Keskiviikkona oli ruuaksi lihakeittoa ja lättyjä. Aloin asukkaille tarjoilla lihakeittoa ja kummeksuin, kun työkaverille tuli kova hätä lättyjen kanssa: kovalla kiireellä laittoi lättyjen päälle sokeria, kieputti ne rullalle ja laittoi kahtia. Lopulta, kaiken kummastelun ja epäuskon jälkeen, kävi ilmi, että kummatkin olivat pääruokaa! Siispä, samalla kertaa elikäs yhtä aikaa, syödään lihasoppaa sekä sokeroitua lättyä. Paitsi että kuulemma olisi parempaa, mikäli lättyihin laittaisi myös mustikkahilloa. Tietenkin halusin maistaa, mutta meinasi olla mahdoton tehtävä: en pelännyt uutta makuyhdistelmää, mutta oli jotenkin "vaikeaa" syödä vanhan tottumuksen mukaisesti pää- ja jälkiruoka yhtä aikaa. Eihän se pahaa ollut, jossei niin kovin hyvääkään. Erityisen hyvää on kuulemma syödä hernekeittoa sekä lättyä yhtä aikaa. Jotkut syövät (jälkiruoka)lätyt alkuruuaksi ja keiton pääruuaksi.

Olenkohan jo kertonut täkäläisistä pikkupullista? Ne halkaistaan, levitetään voita, viipale juustoa ja mandariini-/viinirypälesiivu päälle. Uskomattoman hyvää se oli, vaikka ei mitään herkkua. Kummastelivat, kun söin pullan kokonaisena.

Joku ilta ajattelin tarjota asukkaille iltakahvin kanssa korppuja. Sain jälleen kerran osakseni kummastelevia katseita, kun aloin syöttää asukasta. Kastoin korpun kahviin ja asukas imi korpusta kahvin ja haukkasi pehmenneen osan suuhunsa. Tietenkin.
Työkaverit sanoivat etteivät ole moista koskaan nähneet. Korppuhan kuuluu (?) syödä piimän kanssa. Jaaha. Ohjeiden mukaisesti murustelin korpun lasin pohjalle, kaadoin päälle piimää (kulturmælk), sekoitin ja söin. Jälleen uusi makuelämys, voisin syödä uudestaankin, mutta ei himo iskenyt.

Olen kertonut poikieni päivittäisen ruokarytmin: aamiainen, lämmin lounas koulussa, välipala, päivällinen ja iltapala.
Kommentit: "Miten lounas lämmitetään koulussa? Onko siellä paljon mikroaaltouuneja?", "Ai, puuroa aamiaiseksi?", "Paljonko kouluruoka maksaa?", "Miten opettajilla on aikaa valmistaa koululaisille ruokaa?", "Miten vanhemmat ehtii laittaa noin monta ruokaa päivässä?", jne.
Kouluruokailu on siis lähes mahdoton ymmärtää. Vaatii pitkän selityksen, miten koululla on oma keittio, jossa oma henkilökunta joka valmistaa ruuan, ja että lounas maksetaan verorahoista.
Täällä siis syödään vain yksi lämmin ateria (middag, oli kello mitä tahansa) päivässä. Muuten syödään leipää. Middag voi olla myöskin pannaria...

Työmaallani on joka viikko Fredagskaffe eli perjantaikahvi työyhteisön kesken. Koska tänä viikonloppuna on ensimmäinen adventti, vein kollegani avustuksella joulutorttuja sekä Marlin glögiä. Olin kuullut norjalaisten vieroksuvan joulutorttuja, mutta kyllä eilen teki kauppansa joka muru. Ja onhan joulutorttu tosi hyvää.

Iloista Ensimmäistä Adventtia sekä Joulun Odotusta, missä sitten tätä luetkin :-)!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Ilmoja on pidelly

Maanantai ja tiistai satoi taivaan täydeltä lunta, tänne kyläänkin. Kyllä oli maa kaunis, puhdas ja pehmeä. Keskiviikko ja torstai satoi taivaan täydeltä vettä. Miten voi niin paljon sataakaan, en ole ennen moista kokenut. Perjantaina alkoi vieno lumikiteidein leijailu, ja nyt onkin jo kolmatta päivää pikku pakkanen. Lunta on sen verran, että maa on peittynyt, ehkäpä 3-4cm. Alku viikoksi on luvattu jälleen plussakeliä. Elikäs varsin vaihtelevaa on ilma.

Näkymä aamiaispöydästä

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta

Joulupukki on juurtunut Lyngseidetin lauttarantaan. Norjalaiset on muuten sitä mieltä, että suomalaiset ovat "varastaneet" joulupukin norjalaisilta. Ja nyt yrittävät sitä samaa revontulilla.

Lauttareitti Lyngseidetistä Olderdaleniin kulkee ikkunani alta


Muutin eilen uuteen ja omaan kotiin. Olen tosi iloinen ja onnellinen tästä. Vaikka tuolla hotellilla, jossa muuten asuin 1,5kk, oli mukavaa ja kotoisaa, oma on aina oma. Vaikka on vuokrattukin.

Makuuhuoneen ikkunalta

Olohuone

Kylpyhuone

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Bileviikonloppu

Huh-huh, onneksi oli kolme päivää vapaata. Sen verran on ollut ohjelmaa ja puuhaa. Univelkojakin suunnittelin nukkuvani pois, ja olikin ihana nukkua päivisin pikku torkut. Vanhaksi taidan olla tulemassa, kun uni loppuu viimeistään klo 8:30.

Perjantaina hoitelin arkisia asioita. Oli palkkapäivä, ja rahoja piti siirrellä Osuuspankkiin. Jostain syystä Spar Bank Nord'n nettiohjelma tökki niin pahasti, että pitää yrittä huomenna maanantaina uudelleen.
Kävin hankintamatkalla metsässä. Täällä edelleenkin ilma vuodenaikaan nähden lämmin, ja varsinkin varpukasvit ovat edelleen kauniin vihreitä. Välillä on meinannut yöunetkin mennä, kun luovuus puhkeaa kukkaan juuri nukkumaanmenohetkellä. Nyt on taas pari muovikassillista värkkejä kransseja ja asetelmia varten. Mistään paikallisesta kaupasta ei vaan löytynyt ohkaista rautalankaa tai Oasis-sientä. Niitä pitää tuoda tuliaisina Suomesta tai sitten Tromssasta.

Perjantaina 11.11.11 alkoi koko viikonlopun kestäneet 33-vuotis syntymäpäiväjuhlat hotellissa. Paikallinen mies järjesti juhlat kavereilleen ja sukulaisilleen. Ja olikin aikamoinen kansallisuuksien, rotujen ja kielten sekamelska. Norjalaisia oli koko maan, ja murteiden, alueelta. Lisäksi afganistanilaisia, afrikkalaisia, islantilainen, ruotsalainen ja meitä suomalaisia 3. Pääkielinä norja, englanti ja suomi.
Onneksi on tullut elämänkokemusta myös keittiöpuuhista, niin auttelin ravintolan puolella. Perjantaina ruokalistalla oli suosittua Bacalao -kalaruokaa (kuivattua kalaa, perunoita, tomaattimurskaa, valkosipulia ja oliiveja) ja jälkiruuaksi omenoita kaurapaistoksella. Vieraita oli nelisenkymmentä, joten tiskikone sai laulaa klo 2 saakka yöllä.
Oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Lähes järkytyin perjantaina, kun en meinannut löytää englanninkielisiä sanoja suustani, ja se on kuitenkin aina ollut mulle helppo ja vahva kieli. Aina aloitin lauseen norjaksi ja ainakin väliin tuli muutama norjalainen sana. Tänään sunnuntaina oli jo helppoa puhua monikielisesti. Bastu Afganistanista sekä islanti olivat niin vaikeita kieliä, että en edes yrittänyt niitä opetella.

Eilen lauantaina oli Lyngenin kunnan työntekijöille pikkujoulut paikallisella urheilutalolla. Seniorkollega oli kutsunut osaston vanhempaa henkilökuntaa, ja minut ;-), kotiinsa viinilasilliselle.
Pikkujouluissa oli ensiksi revyy, jossa sketseistä koottu ohjelma. Yleisön naurunremahduksista päätellen ohjelma oli hyvä. Itse en oikeastaan ymmärtänyt puheesta yhtään mitään. Loppuhuipennuksena oli "alakoululaisten" esittämä Jouluevankeliumi, jossa Joosef ja Anita matkasivat Betlehemiin bussilla ja asuivat autotallissa.
Ruokana oli keitettyä valko- ja punakaalia, perunoita, lanttusosetta, puolukkahilloa, pinnekjøtt (lampaan kylkiluita, joissa vähän lihaakin), ribbe (siankylkeä ilman luita), joulumakkaraa, vaaleita lihapullia ja kastiketta. Kaikki maistui tosi hyvältä ja lanttusose toi kotoisan tuoksun. Jälkiruokana oli kylmää riisipuurovaahtoa punaisella marjakiisselillä.
Baari oli auki koko illan. Kauppa tuntui käyvän ihan samaan tapaan kuin Suomenkin pikkujouluissa.
Mukana oli kaksihenkinen tanssibändi, joka soitti musiikkia laidasta laitaan. Väkeä oli paljon tanssilattialla, ja minäkin pääsin soittokuntakaverini hakemanasössimään norjalaista swingiä, huh! Enpä ole aikoinaan ollut jalat niin solmussa kuin juuri tuossa vauhdikkaan ihanassa tanssissa. Perushiihtelyhän kyllä sujuu keneltä tahansa.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Nordreisa

Olen koko syksyn suunnitellut Nordreisassa käyntiä. Eikä vähiten siksi, että siellä on kuulemma aivan fantastiset kenkäkaupat.
Opiskelija, joka on ohjauksessani 10viikkoa, on kotoisin siitä läheltä, ja lähti oppaaksi sekä autonkuljettajaksi. Olikin aivan ihanaa vain istua matkustajan paikalla ja ihailla maisemia. Ensimmäistä kertaa Norjassa, koska olen aina muuten ollut kuljettaja.

Lyngseidetistä menimme lautalla Olderdaleniin. Matka kestää 40minuuttia. Puolivälissä matkaa lautta ohittaa niemen nokan, jonka jälkeen kaksi vuonoa yhdistyy. Voi taivas millainen merenkäynti oli vesien yhdistymiskohdassa! Lautta keinui kuin pieni purkki, mutta muut eivät huomanneet mitään. Enpä haluaisi olla talven tuiverruksissa lauttamatkalla...yök! En sairastu meritautiin, mutta ajatus että joutuisi kylmään ja kuohuvaan veteen...

Olderdalenista jatkoimme matkaa maata pitkin pohjoiseen. Tieltä näkyi Havnes'n saari, jonka poukamassa on kylä. Saarelle pääsee lautalla. Kylän talojen meren puoleiset seinät on maalattu valkoisiksi ja mantereen puolen seinät punaisiksi. Maalaustyyli juontaa kuulemma juurensa menneiltä ajoilta, jolloin haluttiin osoittaa vaurautta kalliilla valkoisella maalilla. Punainen maali oli halvempaa.

Tie nousi tunturin rinnettä ylös ja ylitti tunturin. Tien vieressä oli tämän tästä hiekoitussoraa. Talvella mutkaista sekä jyrkkää tietä on vaikea ajaa varsinkin rekoilla ja busseilla.
Norjassa, ja varsinkin Pohjois-Norjassa, on vilkas lentoliikenne. Nordreisassakin on pieni lentokenttä, jossa näytti olevan yllättävän paljon liikennettä. Lentokentän ympärillä on korkeat tunturit sekä meri. Luonto tuonee oman vivahteensa lentokoneen ohjaamiseen.

Nordreisassa on kaksi keskustaa. Arkkitehtuuri on täysin erilainen kuin Lyngenissä, jossa näkee tämän tästä ihan vanhoja ja heinäkattoisia taloja. Saksalaiset polttivat Nordreisan alueen täysin, joten kaikki rakennukset on rakennettu sodan jälkeen.

Ensiksi pysähdyimme "Kronebutikken" -kaupassa. Kauppa on siirretyssä, vuonna 1928 rakennetussa, hirsitalossa. Kaupassa on kaikenlaisia käsitöitä, saamelaiskäsitöistä kveeninkieliseen keittokirjaan. Hyllyllä oli myös useita tuotteita, jotka oli valmistettu luonnosta kerätyistä kasveista.
Kronebutikken'sta mukaani tarttui kaunis rannekoru, joka on valmistettu Kautokeinossa. Korussa on saamelaisvaikutteita, mutta myös norjalaisen kansallispukukoruston mallia. Lisäksi ostin luonnonyrteistä tehtyä pestoa.

Kummassakin kenkäkaupassa tuli käytyä. Toisessa oli alennuksessa kauniita kenkiä, kaikki 20€ hinnalla. Ja mikä ihme tapahtui, en ostanut mitään :-). Toinen kauppa tarjosi tuotteitaan lähinnä varttuneemmalle väelle. Päätin siis pitäytyä Tromssan kenkätarjonnassa. Ja Juupajoella mulla on aika monta laatikollista kenkiä, joten uusien tarvettakaan ei ihan heti taida olla.
Vaatekauppoja oli useita ja valikoima hyvä. Varsinkin yksi vaatekauppa jäi mieleen yksinkertaisen tyylikkäiden tuotteidensa vuoksi. Ja tietenkin se mielestäni kaunein tunika maksoi lähes 200€. En ostanut.

Kyllähän siinä jo nälkäkin tuli. Lounastimme "Bios" -ravintolassa. Valitsin turskankielien sijaan kanasalaatin, jota työmaalla ovat kehuneet. Ja kyllähän se olikin makoisaa. Kummallista, miten samoista ainesosista voi tulla niin erimakuisia lopputuloksia. Jälkimaku suussa kesti kauan, todella harmoninen makujen yhdistelmä. Sinne menen uudestaankin.
Ja cappuccino! Miten olinkaan kaivannut sen makua ja pehmeää maitovaahtoa kahvin päällä. Lyngseidetistä kun ei mistään voi ostaa erikoiskahveja.

Sitten kävimme paikallisessa Tokmannin, VapaaValinnan ja Löytotexin sekoituksessa. Olin huomaavinani, että joulu on lähellä...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Henkimaailman juttuja...

Olin kovin väsynyt eilen iltavuoron jälkeen. Koska tänään oli herätys ennen klo 7, päätin mennä heti nukkumaan. Aikani kieriskelin sängyssä, ja totesin olevani nälkäinen. Menin keittiöön tekemään voileipiä, suomalaista ruisleipää, Oivariinia sekä Emmentalia. Tekemäni voileivät söin yksin pimeässä ravintolasalissa kynttilän valossa. Tein vielä pari voileipää lisää keittiön puolella.
Koko sen ajan, kun olin keittiössä tai salissa, mulla oli tunne, että en ole yksin. Kerran oli ihan pakko pysähtyvä ja katsoa taakseni, onko siellä joku. En kuullut tai nähnyt ketään, mutta tunne oli vahva.
Palatessani huoneeseeni, tunne häipyi käytävällä. Tämä hotelli-ravintola on ennen ollut vanhainkoti. Tarina kertoo, että täällä asuu kummitus, kuten vissiinkin kaikissa vanhoissa taloissa. Ehkäpä se oli kummitus, en tiedä.
Varmaankin 10v sitten mulla oli aika, että näin ns. enneunia. Kuten yhtenä yönä näin sellaisen unen, että joku koputti oven. Menin avaamaan, ja siellä mies pyysi apua, kun oli ajanut ojaan. Heräsin uneeni, katsoin kelloa, ja se oli 3. Nukahdin uudelleen. Uneeni kuulin, kuinka joku koputti oveen. Heräsin, avasin oven ja siellä seisoi mies, joka kertoi ajaneensa ojaan ja tarvitsevansa apua. Kello oli 3:30.
En ollut mitenkään iloinen noista enneunistani. Aloin vähän mietiskellen mennä nukkumaan, kun mietitytti millaisia unia näkisin.

Tänään alkoi jouluvalmistelut. Olin kollegani luona valmistamassa "Lammerull"'ia. Elikäs liharullaa lampaanlihasta. Teimme kaksi isoa rullaa, jotka neulottiin kiinni. Kollegani laittoi pakastimeen. Kaksi viikkoa ennen käyttöä hän sulattaa ne, vie ulos kuivumaan kahdeksi viikoksi ja jouluaattona keittää suolavedessä. Helppoa hommaa oli ainakin tämä esivalmistelu. Sain myös ohjeita miten tehdään norjalaisia jouluruokia: pinnekjøtt'iä sekä ribb'ejä.
Toinen kollegani on luvannut opettaa leipomaan perinteisiä norjalaisia leivonnaisia. Täällä näytetään keskittyvän enemmänkin jälkiruokiin sekä makeisiin leivonnaisiin jouluna. Kuulostaa ankealta, että jouluaattoiltana on pelkästään keitettyjä perunoita sekä lihaa. Mutta jälkiruokia on useita sekä kakkuja ja pikkuleipiä kahvipöydässä.

Kollegani on fanaattinen käsitöiden tekijä. Hänellä on oma ompeluhuone, jonka hyllyt olivat täynnä erilaisia brodeeraus-, virkkaus- ja neuleohjeita. Lisäksi oli useita mappeja täynnä lehtileikkeitä kuninkaallisista Norjassa ja Englannissa. Itse tehtyjä käsitöitä oli joka puolella: tauluja, peittoja, tyynyjä, jne,

Viime viikolla leivoimme hotellin pakastimeen makeita leivonnaisia. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa tekemään Äitini bravuuria, Toscapiirakkaa. Hyvin onnistui ja maistui upealta. Kuten myös Senioritanssijoiden mielestä, jotka maistelivat sitä lauantaina.
Toscapiirakan seuraksi pakastimeen meni kahden suklaan piirakkaa, suklaakakkua, korvapuusteja perinteisellä sekä kookos-fariinisokeritäytteellä (todella hyvää) ja baguetteja.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Musikkorps

... elikäs soittokunta härmäksi.
Kuukausi sitten työkaveri toi työmaalle myyntiin ensi vuoden kalentereita Musikkorps'lta. Minä sitten kyselin, että mikäs tuo tuollainen Musikkorps on. Soittokuntahan se.

Koulussa oppilaat voivat valita soittimen soiton, ja lisänä tulee tuo soittokunnassa soittaminen. Ymmärtääkseni koululaisilla on sekä yksityistunnit että yhdessä soitto joka viikko. Joka toinen viikko soittavat yhdessä meidän aikuisten kanssa.

Ensimmäinen tunti soitettiin yhdessä koululaisten kanssa. Toinen tunti oli aikuisten harjoituksia, kuten Michael Jackson'ia ja Lionen Richie'tä. Soitimme myös Musorsg'ia sekä norjalaisia kappaleita.
En ole aikaisemmin soittanut swingiä tai jazzahtavaa musiikkia. Ei se ollut helppoa musiikkiopiston neuvostoliittolais-klassisella koulutuksella.
Kun kävin Porin Musiikkiopistoa, aika monet opettajat olivat opiskelleen Leningradissa. Kuri oli sen mukainen, ainakin teoriatunneilla. Sitä perua on varmaankin se, että vaikka muuten olenkin huonoryhtinen, alkaessani soittaa, ryhtini suoristuu,

Harjoituksissa oli trumpetisti, 3 klarinetistia, basisti, baritonisti sekä minä. Kaikki soittivat todella hyvin, suorastaan ammattimaisen taiturillisesti. Koululaisista oli paikalla altto saksofonisti, klarinetisti sekä trumpetisti. Voi sitä soittamisen riemua! Kaikki olivat iloisia hyvästä fiiliksestä. Jos huvitti viheltää säveltä, kun oli soittamisesta taukoa, senkun vihelsi. Tai jos jammatutti, niin sitten jammaili soittaessaan. Tulin todella hyvälle mielelle harjoituksissa. Ja miksi ei: tunnelma oli tosi hyvä ja huomasin, ettei vanha taito ole ruostunut. Jouduin jopa transpunoimaan, kun ei ollut kaikkia nuotteja huilulle :-).

Joulukonsertti on 10.12. Norjan kansallispäivänä, 17.5., marssimme ja soitamme kulkueen edessä kylän läpi. Sitä odotellessa :-)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Luovuus kukoistaa

Kaulaliina valmiina sekä sunnuntain tunturiretkeltä mukaan otetuista materiaaleista asetelmia

Variksenmarjapensas vihreänä sekä jo kuivuneena ruskan väreihin

Tämän kasvin nimeä en tiedä. Siitä on kuitenkin helppo keiputtaa kransseja


Ja kun on krääkki valmiina, voi se koristella. Vain taivas on rajana.  Kuva on todellakin väärinpäin, mutta en osannut sitä oikaista. Se olisi tarvinnut aivan liikaa luovuutta...