maanantai 26. joulukuuta 2011

JouluKuvia



Ajattelin tehdä kattavan kuvallisen otoksen Joulusta Norjassa. En ihan niin paljoa kuvia ottanutkaan, kuin aluksi ajattelin, mutta nyt tässä joitain :-).

Särkijärviläinen JouluKuusi, poronsarveen viritettynä

Storfjord'n kunnan alueella on useissa tienhaaroissa valosydämet toivottamassa sydämellistä joulua
Tien viereen saa helposti heijastimilla joulukuusen
JouluTalo Oterenista


Edellisen naapuri :-)

Ishavskatedral 23.12.2011

Silta Tromssan saarelle




Veljekset JouluSaunajäähyllä

Imelletty perunalaatikko, lanttu- ja porkkanalaatikko

Herkkuja :-)

Ribbe, nam!

JouluMakkaraa ja Kinkku



Näkymä Norjan kotiin ulkoa (käännä päätäsi)

Rannan ankkurin juurella kynttilämme taivaaseen menneiden muistolle


lauantai 24. joulukuuta 2011

JoulunRauhaa ja -Iloa

JouluAattoaamu "valkenee" täällä lämpöisenä ja kosteana. Lämpömittari taitaa näyttää muutamaa lämpöastetta, lumen ja veden sekaista töhnää sataa taivaalta ja piha on äärettömän liukas sekä hiekaton -> pääkallokeli. Mikähän tuon "pääkallokelin" alkuperä mahtaa olla?

Poikaset hain Kolarista, Tampereen yöjunalta, torstaiaamuna. Siitä ponkasimme Leville, Levi Spa -kylpylään. Kokemus oli erittäin positiivinen, tähän astisista kylpyläkokemuksista miellyttävin. Nautiskelimme lähinnä allastarjonnasta, ja se oli hyvä: lämmintä ja kkylmää vettä, poreilla ja ilman, pohjat kaakelilla tai luonnonkivillä, jne. Kylpylässä oli rauhallinen tunnelma ja mukava JouluMusiikki poreili hienosti ilmassa. Välillä JouluPukki ajeli poroillaan seinillä, kun datatykeillä näytettiin JouluKuvia.
Kylpylän jälkeen kävimme KotiPizzassa lounaalla :-). Vedessä lilluttelun ja lounaan jälkeen olikin hyvä lähteä ajomatkalle Norjan kotiin. Ihmeen vähän väsytti ja matka joutui nopeaan.

Eilen kävimme pikakeikan Tromssassa. Poikasia varoittelin ihmispaljoudesta, mutta kaupoissa sekä liikenteessä oli varsin maltillisesti väkeä liikkeellä. Vai olisiko sekin asenteesta kiinni; kun itsellä on hyvä mieli, ei haittaa vaikka jonossa menisikin aikaa tai matka taittuisi paria minuuttia hitaammin...
Pelikauppa Tromssasta löytyi ja Valtterin uuteen, itse ostamaansa, läppäriin uusi peli samalla hinnalla kuin Verkkokaupasta Suomessa. Pari kassillista vaatteita matkaa Juupajoelle. Poikasille on kiva ostaa vaatteita, kun tykkäävät väreistä. Nytkin on sinapinkeltaista, petroolia sekä punaista vaatetta Tromssan tuliaisina.

"Kaikki" ovat halunneet tavata poikaset. Ja kyllä he ovatkin sitten kätelleet ja esitelleet itseään useaan kertaan. Äitinä on ihana seurata hyväkäytöksisiä nuoria miehiä (14-, 15- ja 16-vuotiaat). Ja kyllä heitä on kehuttukin :-). Ehkäpä tässä osiossa on tullut onnistuttua kasvatustehtävässä...

Kotiin päästyämme teimme viimeiset JouluPuuhastelut: Valtteri asensi JouluKuusen ulos, Oskari ja minä teimme Rosollin ja Imelletyn Perunalaatikon esivalmistelut ja Jalmari imuroi lattiat ja ulkoilutti matot. Mikäs tässä on Joulua tössöttää, kun on hyvät apulaiset.
Illalla kävimme Magic Mountain Lodge'ssa JouluTapaksilla.

Poikaset nukkuu vielä. Kinkku on valmistunut yön aikana. Taidan kohta laittaa Ribbetyynyn uuniin. Perunalaatikko ei tainnut tänä(kään) Jouluna imeltyä, pitänee turvautua kepulikonsteihin. Lounaaksi syömme JouluPuuroa.
Klo 16 menemme JouluSaunaan. Vuokraisäntäni tarjoaa meille suomalaisille vuokramökkinsä ja saunan JouluLahjaksi. Heikkona hetkenä löin poikasten kanssa kättä päälle, että menen heidän kanssaan saunasta uimaan Jäämereen. Saapa nähdä kuinka Äitin käy ;-).
Illan mittaan nautimme suomalais-norjalaisista JouluRuuista. Availemme paketteja. Katselemme JouluOhjelmia tv:stä. Perinteistä JouluOhjelmaa.

Tämä Joulu on uudenlainen Minulle. Ei tuttuja ihmisiä. Ei tuttuja kaavoja. Mutta sisällä sydämessä on Joulu. Lisäksi Rakkaat poikaseni on täällä. Ei Minun Jouluuni muuta olisi tarvittukaan. Tuntuu hyvältä ja Jouluiselta. Toivottavasti Teilläkin kaikilla lukijoillani.


JoulunRauhaa sekä -Iloa Meille Kaikille, Ympäri Maailman!!


lauantai 17. joulukuuta 2011

Arjen kummastelua...

...positiivisessa mielessä.

Vaihdoin eilen lakanat. Illalla, mennessäni nukkumaan, tuli elävästi mieleeni kuinka joskus yli 30vuotta sitten kummastelin Äitiäni. Hän usein muisti ihastella, kuinka ihanaa on mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Mut nyt lähes (!) keski-ikäisenä ymmärrän Äitiäni paljon paremmin. Oli todella ihana tunne mennä suihkun raikkaana puhtaiden lakanoiden väliin. Arjen luksusta!!

Tänään, kuten ilmeisesti useinmiten lauantaisin, oli töissä lounaaksi riisipuuroa sokerilla ja kanelilla. Jälleen meinasi kulttuurit törmätä, kun aloin kattaa pöytää asukkaille. Minä kun olisin laittanut syvät lautaset, mutta nämä norjalaiset halusivat matalat. Siinä riitti taas ihmettelemistä, miksi me näin ja miksi te noin. Sain kummastelevia katseita kun kerroin syövämme Jouluna riisipuuron kanssa luumukiisseliä tai sekametelisoppaa (tuota termiä en kuitenkaan osannut norjaksi kääntää). Täkäläiset ottivat siis matalalle lautaselle riisipuuroa, päälle sokeria sekä kanelia ja hörppäsivät juomalasista maitoa palanpainikkeeksi. Erityisen hyvää kuulemma olisi, jos olisi kuivalihaa viipale lautasen reunalla ja siitä sitten välillä haukattaisiin suolasta palaa.
Yksi kollegani oli eilen ollut kyläjuhlissa. Ruuaksi oli syöty "sauhau" eli lampaan päätä savustettuna. Jokaiselle vieraalle oli puolikas pää illalliseksi. Tuota - en heti siltä istumalta innostunut tuosta ruokalajista. Pää on teurastuksen jälkeen nyljetty (?), keitetty suolavedessä ja lopuksi savustettu. Eilen ne ymmärtääkseni lämmitettiin nopeasti kuumassa höyryssä. Lisäkkeenä oli ollut keitettyjä perunoita sekä jonkin sortin kaalisysteemiä.
Täällä käytetään kaikki ruhon osat tarkkaan. Myös sisuskalut. Lyngseidet'ssä liha pitää ostaa pakastettuna. Pakastimesta ei löydy paistimaisia lihakappaleita, vaan suurin osa lihoista on kyljysten tapaisesti viipaloitu. Kalan kanssa sama juttu.
Torstaina kävin Tromssassa. Poikkesin Hanna-kaiman kanssa Eiden Handel'ssa. Siellä oli suurin ikinä näkemäni kalatiski, eikä lihatiskissäkään vikaa ollut. Ostin Jouluksi ruijan-pallasta, mikä on uskomattoman hyvän makuinen kala. Todella maukasta ruokaa.

Joulu tulla jolkottaa. Poikaset tulevat ensi torstaina junalla Kolariin. Poikkeamme matkalla Levin kylpylässä virkistäytymässä. Sitten ajamme tänne Norjan kotiin. Ohjelmassa on rauhallista ja kiireetöntä yhdessäoloa sekä tietenkin syömistä.
Viime kerralla tavatessamme kyselin poikasten toiveita Jouluruuista. Perinteiseen malliin taidetaan mennä. Ensin ajattelin itse tehdä laatikot, mutta taidan kuitenkin kannattaa Kilpisjärven tai Muonion kauppoja. Vielä mietin, valmistammeko kinkkua vai norjalaisittain ribbeä. Sikaa on joka tapauksessa pöydässä, tavalla tai toisella.
Piparit on leivottu. Trommssassa talkoiltiin Hannan ja Selman kanssa. Hyviä tuli, ja porukalla oli kiva leipoa.
Tiistaina, kun mulla on vapaa päivä, taidan leipoa "Kakemenn". Taikinaan tulee mm. rømmeä (kermaviili) piimää ja hirvensarvisuolaa perusaineiden lisäksi. Maku muistuttaa Mettäkakkoja, mutta ovat ulkonäöltään vaaleampia. Muodoltaan kakemen'it ovat Joulupipareiden mallisia. Ostin tänään jääkarhun mallisen piparimuotin :-).

Opiskelija, joka on ollut ohjauksessani 10viikkoa, sai harjoittelunsa valmiiksi viikko sitten. Tällä viikolla oli tuskien taival, kun mun piti kirjoittaa 3 (!) sivuinen raportti harjoittelusta - norjaksi. Tekstinkäsittelyohjema oli kovilla, kun ilmoitti kirjoitusvirheistäni, joita oli joka sanassa. Lopulta keksimme aikaa säästääksemme käyttää Google'n käännösohjelmaa. Ja näps vaan, raportti oli valmis. Kirjoitin sen suomeksi ja Google käänsi norjaksi. Näppärää!

Tässä vielä uskomattoman upea pätkä katseltavaksenne, takapihaltani kuvattu: http://player.vimeo.com/video/17285182?autoplay=1

lauantai 10. joulukuuta 2011

Musikkorps Julekonsert

Urani Lyngenin Soittokunnassa ei ole edennyt juurikaan alkua pidemmälle. Harjoitukset ovat joka toinen keskiviikko, ja kuinka mulla sattuukin useinmiten olemaan iltavuoro tai olen ollut Suomessa.

Tänään klo 17 Soittokunnalla oli Joulukonsertti Solhoven'ssa, josta hetken päästä enemmän.
Aluksi soitti pidemmälle edenneet nuoret sekä aikuiset neljä kappaletta. Sovitukset yllätyksellisiä ja mielenkiinto pysyi yllä.
Sitten ole pienempien, alakouluikäisten vuoro. Osa heistä oli soittanut vasta pari kuukautta. Soittamisesta huokui, että se ei ollut vielä taito- vaan voimalaji :-). Mutta miten hienoa näitä vasta-alkajia, kuten myös vanhempia soittajia, oli seurata. Vaikka ei olisi osannut soittaa pätkän pätkää, osa ei oikein saanut edes soittimestaan ääntä, olivat kaikki todella iloisia ja "ylpeitä" omista taidoistaan. Esiintyjät olivat hymyileväisiä ja iloisia. Jos oli kesken esityksen pidempi tauko, soittajat jammailivat ja nauttivat soittamisen ilosta. Tuossa näkyi jälleen kulttuuriero suomalaisten ja norjalaisten kesken. Muistan itse tyrskähtäneeni itkuun n. 7-vuotiaana, kun en esiintyessäni osannut soittaa täydellisesti. Täällä otettaisiin vaan alusta uudelleen eikä sen kummempia ihmeteltäisi.
Pienempien esityksen jälkeen oli tauko, jolloin sai ostaa kahvia/teetä/limsaa sekä tietenkin kakkuja, joita vanhemmat olivat leiponeet. Ja kakkujahan oli ainakin kymmentä eri sorttia, nam! Väliajalla myytiin arpoja, jotka maksoivat 2nok/kpl (n. 26snt). Ja ihmiset ostivat niitä hirvittäviä määriä. Ehkäpä halpa hinta saa ostamaan enemmän kuin vähän kalliimpi.
Väliajan jälkeen esiintyi erilaisia kokoonpanoja. Arpajaisten jälkeen konsertti loppui Soittokunnan säestyksellä muutamaan jouluiseen yhteislauluun.
Konsertti oli todetta "deilig" ja "koselig" elikäs ihana ja leppoisa. Deilig ja koselig ovat ehkä eniten käytetyimmät norjalaiset sanat :-).

Solhov on rakennettu 1924, Pohjois-Norjan suurin puurakennus ja siinä toimi kansankorkeakoulu vuoteen 1987 asti. Rakennuksen historia on siinä mielessä mielenkiintoinen, että kansankorkeakoulun toiminta perustui Pohjois-Norjan norjalaistumiseen. Koulu toimi jo vuodesta 1912 lähtien, mutta toisessa paikassa. Varsinkin Lyngenin alueella ja lähistöllä asui paljon suomalaisia ja saamelaisia. Perustamisen aikoihin Norja päätti, että Norjassa puhutaan vain norjaa, ja näin perustettiin Solhov'n internaatti eli sisäoppilaitos. Yllättäen Solhov'sta ei tunnu löytyvän paljoakaan tietoa, ainakaan interwebistä. Pitänee kysellä paikkakuntalaisilta.

Tähän lopuksi valokuva, jonka otin viikolla klo 14 Norjan aikaa. Näihin kuviin ja tunnelmiin....


Ps. Tänään tuli ilokseni palkkanauha. Norjassahan joulukuussa verotetaan vain 50%:sta palkkaa, elikäs 50% saadaan verottomana joululahjaksi :-)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Vipinää vilskettä, helinää helskettä...

Breivikeidet'n satamasta kohti Lyngseidet'n aamuruskoa


Sirpa ja Saima Breivikeidet'n satamassa
Koskahan joku keksii sellaisen laitteen, joka plokkaa ajatuksista parhaat ja kirjoittaa suoraa ja sujuvaa tekstiä ilman, että pitäisi itse prosessoida ajatuksia ja kirjoittaa. Aluksi kirjoitin säännöllisesti blogia, mutta nyt menee näköjään melkein viikkoja ilman tekstiä. Ja pää on täynnä kirjoitettavaa. En oikein tiedä mistä aloittaisin.

Vaikka siitä, että muutettuani uuteen kotiini on suomalaiset ystäväni löytäneet uuden osoitteen. Ensiksi kävi Muonion ystävät yhden yön visiitillä ja sitten Juupajoelta aikuinen ja pieni ystävä. Heidän kyydissään matkustin poikasten luo viikko sitten keskiviikkona.


Lyngenin Joulukuusenkynttilöiden sytyttäminen. Soittokunnan säestyksellä lapset ja lapsenmieliset leikkivät piirileikkiä kuusen ympärillä ja lauloivat.

Lyngen Musikkorps

Joulupukit Pohjoisnavalta



Juupajokilaisille oli toimintasuunnitelma valmiina. Saavuttuaan luokseni virkistäytyminen, jouluateria Magic Mountain Lodgessa ja sieltä suoraan sytyttämään Joulukuusen kynttilät.
Kynttilöiden sytyttäminen oli oikein lämminhenkinen, jouluinen ja mukava tilaisuus. Paikalla, Lyngstynet'n pihassa, oli väkeä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ja osanotto piirileikissä samanmoinen. Soittokunta säesti jouluisia, mutta myös muita lauluja.
Piirileikin jälkeen oli puuro- ja glögitarjoilu. Lisäksi Pohjoisnavan joulupukit jakoivat joululahjat lapsille. Paperipussissa oli pieni pehmolelu, suklaata sekä mandariini.

Seuraavana päivänä minä olin aamuvuorossa. Tullessani kotiin, minua odotti tämä:


Tiistaiaamuna lähdimme Tromssaan. Olin suorastaan ylpeä turnauskestävyydestäni. Taisimme olla reissussa kaikenkaikkiaan 12tuntia, joista suurinosa kaupoissa. Minä en todellakaan ole mikään shoppailijatyyppi, joten jaksoin todella hyvin.
Kauppojen lisäksi kävimme Polariassa katsastamassa hylkeet ja muut meren elävät:


Rouva Hylje

Montako kalaa on kuvassa?

Saima ja hylje (lasi välissä)

Kissakala ja Sirpan sormi

Jos oikein hyvin kuvittelee, näkee tässä kuvassa upeat ja vihreät revontulet








lauantai 26. marraskuuta 2011

Ruokakulttuuria

Tällä viikolla pääkeskustelunaihe töissä on ollut suomalaisen ja norjalaisen ruokakulttuurin eroavaisuudet. Neljän kuukauden kokemuksen perusteella en löydä kovinkaan paljon yhtäläisyyksiä.
Keskiviikkona oli ruuaksi lihakeittoa ja lättyjä. Aloin asukkaille tarjoilla lihakeittoa ja kummeksuin, kun työkaverille tuli kova hätä lättyjen kanssa: kovalla kiireellä laittoi lättyjen päälle sokeria, kieputti ne rullalle ja laittoi kahtia. Lopulta, kaiken kummastelun ja epäuskon jälkeen, kävi ilmi, että kummatkin olivat pääruokaa! Siispä, samalla kertaa elikäs yhtä aikaa, syödään lihasoppaa sekä sokeroitua lättyä. Paitsi että kuulemma olisi parempaa, mikäli lättyihin laittaisi myös mustikkahilloa. Tietenkin halusin maistaa, mutta meinasi olla mahdoton tehtävä: en pelännyt uutta makuyhdistelmää, mutta oli jotenkin "vaikeaa" syödä vanhan tottumuksen mukaisesti pää- ja jälkiruoka yhtä aikaa. Eihän se pahaa ollut, jossei niin kovin hyvääkään. Erityisen hyvää on kuulemma syödä hernekeittoa sekä lättyä yhtä aikaa. Jotkut syövät (jälkiruoka)lätyt alkuruuaksi ja keiton pääruuaksi.

Olenkohan jo kertonut täkäläisistä pikkupullista? Ne halkaistaan, levitetään voita, viipale juustoa ja mandariini-/viinirypälesiivu päälle. Uskomattoman hyvää se oli, vaikka ei mitään herkkua. Kummastelivat, kun söin pullan kokonaisena.

Joku ilta ajattelin tarjota asukkaille iltakahvin kanssa korppuja. Sain jälleen kerran osakseni kummastelevia katseita, kun aloin syöttää asukasta. Kastoin korpun kahviin ja asukas imi korpusta kahvin ja haukkasi pehmenneen osan suuhunsa. Tietenkin.
Työkaverit sanoivat etteivät ole moista koskaan nähneet. Korppuhan kuuluu (?) syödä piimän kanssa. Jaaha. Ohjeiden mukaisesti murustelin korpun lasin pohjalle, kaadoin päälle piimää (kulturmælk), sekoitin ja söin. Jälleen uusi makuelämys, voisin syödä uudestaankin, mutta ei himo iskenyt.

Olen kertonut poikieni päivittäisen ruokarytmin: aamiainen, lämmin lounas koulussa, välipala, päivällinen ja iltapala.
Kommentit: "Miten lounas lämmitetään koulussa? Onko siellä paljon mikroaaltouuneja?", "Ai, puuroa aamiaiseksi?", "Paljonko kouluruoka maksaa?", "Miten opettajilla on aikaa valmistaa koululaisille ruokaa?", "Miten vanhemmat ehtii laittaa noin monta ruokaa päivässä?", jne.
Kouluruokailu on siis lähes mahdoton ymmärtää. Vaatii pitkän selityksen, miten koululla on oma keittio, jossa oma henkilökunta joka valmistaa ruuan, ja että lounas maksetaan verorahoista.
Täällä siis syödään vain yksi lämmin ateria (middag, oli kello mitä tahansa) päivässä. Muuten syödään leipää. Middag voi olla myöskin pannaria...

Työmaallani on joka viikko Fredagskaffe eli perjantaikahvi työyhteisön kesken. Koska tänä viikonloppuna on ensimmäinen adventti, vein kollegani avustuksella joulutorttuja sekä Marlin glögiä. Olin kuullut norjalaisten vieroksuvan joulutorttuja, mutta kyllä eilen teki kauppansa joka muru. Ja onhan joulutorttu tosi hyvää.

Iloista Ensimmäistä Adventtia sekä Joulun Odotusta, missä sitten tätä luetkin :-)!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Ilmoja on pidelly

Maanantai ja tiistai satoi taivaan täydeltä lunta, tänne kyläänkin. Kyllä oli maa kaunis, puhdas ja pehmeä. Keskiviikko ja torstai satoi taivaan täydeltä vettä. Miten voi niin paljon sataakaan, en ole ennen moista kokenut. Perjantaina alkoi vieno lumikiteidein leijailu, ja nyt onkin jo kolmatta päivää pikku pakkanen. Lunta on sen verran, että maa on peittynyt, ehkäpä 3-4cm. Alku viikoksi on luvattu jälleen plussakeliä. Elikäs varsin vaihtelevaa on ilma.

Näkymä aamiaispöydästä

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta

Joulupukki on juurtunut Lyngseidetin lauttarantaan. Norjalaiset on muuten sitä mieltä, että suomalaiset ovat "varastaneet" joulupukin norjalaisilta. Ja nyt yrittävät sitä samaa revontulilla.

Lauttareitti Lyngseidetistä Olderdaleniin kulkee ikkunani alta


Muutin eilen uuteen ja omaan kotiin. Olen tosi iloinen ja onnellinen tästä. Vaikka tuolla hotellilla, jossa muuten asuin 1,5kk, oli mukavaa ja kotoisaa, oma on aina oma. Vaikka on vuokrattukin.

Makuuhuoneen ikkunalta

Olohuone

Kylpyhuone

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Bileviikonloppu

Huh-huh, onneksi oli kolme päivää vapaata. Sen verran on ollut ohjelmaa ja puuhaa. Univelkojakin suunnittelin nukkuvani pois, ja olikin ihana nukkua päivisin pikku torkut. Vanhaksi taidan olla tulemassa, kun uni loppuu viimeistään klo 8:30.

Perjantaina hoitelin arkisia asioita. Oli palkkapäivä, ja rahoja piti siirrellä Osuuspankkiin. Jostain syystä Spar Bank Nord'n nettiohjelma tökki niin pahasti, että pitää yrittä huomenna maanantaina uudelleen.
Kävin hankintamatkalla metsässä. Täällä edelleenkin ilma vuodenaikaan nähden lämmin, ja varsinkin varpukasvit ovat edelleen kauniin vihreitä. Välillä on meinannut yöunetkin mennä, kun luovuus puhkeaa kukkaan juuri nukkumaanmenohetkellä. Nyt on taas pari muovikassillista värkkejä kransseja ja asetelmia varten. Mistään paikallisesta kaupasta ei vaan löytynyt ohkaista rautalankaa tai Oasis-sientä. Niitä pitää tuoda tuliaisina Suomesta tai sitten Tromssasta.

Perjantaina 11.11.11 alkoi koko viikonlopun kestäneet 33-vuotis syntymäpäiväjuhlat hotellissa. Paikallinen mies järjesti juhlat kavereilleen ja sukulaisilleen. Ja olikin aikamoinen kansallisuuksien, rotujen ja kielten sekamelska. Norjalaisia oli koko maan, ja murteiden, alueelta. Lisäksi afganistanilaisia, afrikkalaisia, islantilainen, ruotsalainen ja meitä suomalaisia 3. Pääkielinä norja, englanti ja suomi.
Onneksi on tullut elämänkokemusta myös keittiöpuuhista, niin auttelin ravintolan puolella. Perjantaina ruokalistalla oli suosittua Bacalao -kalaruokaa (kuivattua kalaa, perunoita, tomaattimurskaa, valkosipulia ja oliiveja) ja jälkiruuaksi omenoita kaurapaistoksella. Vieraita oli nelisenkymmentä, joten tiskikone sai laulaa klo 2 saakka yöllä.
Oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Lähes järkytyin perjantaina, kun en meinannut löytää englanninkielisiä sanoja suustani, ja se on kuitenkin aina ollut mulle helppo ja vahva kieli. Aina aloitin lauseen norjaksi ja ainakin väliin tuli muutama norjalainen sana. Tänään sunnuntaina oli jo helppoa puhua monikielisesti. Bastu Afganistanista sekä islanti olivat niin vaikeita kieliä, että en edes yrittänyt niitä opetella.

Eilen lauantaina oli Lyngenin kunnan työntekijöille pikkujoulut paikallisella urheilutalolla. Seniorkollega oli kutsunut osaston vanhempaa henkilökuntaa, ja minut ;-), kotiinsa viinilasilliselle.
Pikkujouluissa oli ensiksi revyy, jossa sketseistä koottu ohjelma. Yleisön naurunremahduksista päätellen ohjelma oli hyvä. Itse en oikeastaan ymmärtänyt puheesta yhtään mitään. Loppuhuipennuksena oli "alakoululaisten" esittämä Jouluevankeliumi, jossa Joosef ja Anita matkasivat Betlehemiin bussilla ja asuivat autotallissa.
Ruokana oli keitettyä valko- ja punakaalia, perunoita, lanttusosetta, puolukkahilloa, pinnekjøtt (lampaan kylkiluita, joissa vähän lihaakin), ribbe (siankylkeä ilman luita), joulumakkaraa, vaaleita lihapullia ja kastiketta. Kaikki maistui tosi hyvältä ja lanttusose toi kotoisan tuoksun. Jälkiruokana oli kylmää riisipuurovaahtoa punaisella marjakiisselillä.
Baari oli auki koko illan. Kauppa tuntui käyvän ihan samaan tapaan kuin Suomenkin pikkujouluissa.
Mukana oli kaksihenkinen tanssibändi, joka soitti musiikkia laidasta laitaan. Väkeä oli paljon tanssilattialla, ja minäkin pääsin soittokuntakaverini hakemanasössimään norjalaista swingiä, huh! Enpä ole aikoinaan ollut jalat niin solmussa kuin juuri tuossa vauhdikkaan ihanassa tanssissa. Perushiihtelyhän kyllä sujuu keneltä tahansa.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Nordreisa

Olen koko syksyn suunnitellut Nordreisassa käyntiä. Eikä vähiten siksi, että siellä on kuulemma aivan fantastiset kenkäkaupat.
Opiskelija, joka on ohjauksessani 10viikkoa, on kotoisin siitä läheltä, ja lähti oppaaksi sekä autonkuljettajaksi. Olikin aivan ihanaa vain istua matkustajan paikalla ja ihailla maisemia. Ensimmäistä kertaa Norjassa, koska olen aina muuten ollut kuljettaja.

Lyngseidetistä menimme lautalla Olderdaleniin. Matka kestää 40minuuttia. Puolivälissä matkaa lautta ohittaa niemen nokan, jonka jälkeen kaksi vuonoa yhdistyy. Voi taivas millainen merenkäynti oli vesien yhdistymiskohdassa! Lautta keinui kuin pieni purkki, mutta muut eivät huomanneet mitään. Enpä haluaisi olla talven tuiverruksissa lauttamatkalla...yök! En sairastu meritautiin, mutta ajatus että joutuisi kylmään ja kuohuvaan veteen...

Olderdalenista jatkoimme matkaa maata pitkin pohjoiseen. Tieltä näkyi Havnes'n saari, jonka poukamassa on kylä. Saarelle pääsee lautalla. Kylän talojen meren puoleiset seinät on maalattu valkoisiksi ja mantereen puolen seinät punaisiksi. Maalaustyyli juontaa kuulemma juurensa menneiltä ajoilta, jolloin haluttiin osoittaa vaurautta kalliilla valkoisella maalilla. Punainen maali oli halvempaa.

Tie nousi tunturin rinnettä ylös ja ylitti tunturin. Tien vieressä oli tämän tästä hiekoitussoraa. Talvella mutkaista sekä jyrkkää tietä on vaikea ajaa varsinkin rekoilla ja busseilla.
Norjassa, ja varsinkin Pohjois-Norjassa, on vilkas lentoliikenne. Nordreisassakin on pieni lentokenttä, jossa näytti olevan yllättävän paljon liikennettä. Lentokentän ympärillä on korkeat tunturit sekä meri. Luonto tuonee oman vivahteensa lentokoneen ohjaamiseen.

Nordreisassa on kaksi keskustaa. Arkkitehtuuri on täysin erilainen kuin Lyngenissä, jossa näkee tämän tästä ihan vanhoja ja heinäkattoisia taloja. Saksalaiset polttivat Nordreisan alueen täysin, joten kaikki rakennukset on rakennettu sodan jälkeen.

Ensiksi pysähdyimme "Kronebutikken" -kaupassa. Kauppa on siirretyssä, vuonna 1928 rakennetussa, hirsitalossa. Kaupassa on kaikenlaisia käsitöitä, saamelaiskäsitöistä kveeninkieliseen keittokirjaan. Hyllyllä oli myös useita tuotteita, jotka oli valmistettu luonnosta kerätyistä kasveista.
Kronebutikken'sta mukaani tarttui kaunis rannekoru, joka on valmistettu Kautokeinossa. Korussa on saamelaisvaikutteita, mutta myös norjalaisen kansallispukukoruston mallia. Lisäksi ostin luonnonyrteistä tehtyä pestoa.

Kummassakin kenkäkaupassa tuli käytyä. Toisessa oli alennuksessa kauniita kenkiä, kaikki 20€ hinnalla. Ja mikä ihme tapahtui, en ostanut mitään :-). Toinen kauppa tarjosi tuotteitaan lähinnä varttuneemmalle väelle. Päätin siis pitäytyä Tromssan kenkätarjonnassa. Ja Juupajoella mulla on aika monta laatikollista kenkiä, joten uusien tarvettakaan ei ihan heti taida olla.
Vaatekauppoja oli useita ja valikoima hyvä. Varsinkin yksi vaatekauppa jäi mieleen yksinkertaisen tyylikkäiden tuotteidensa vuoksi. Ja tietenkin se mielestäni kaunein tunika maksoi lähes 200€. En ostanut.

Kyllähän siinä jo nälkäkin tuli. Lounastimme "Bios" -ravintolassa. Valitsin turskankielien sijaan kanasalaatin, jota työmaalla ovat kehuneet. Ja kyllähän se olikin makoisaa. Kummallista, miten samoista ainesosista voi tulla niin erimakuisia lopputuloksia. Jälkimaku suussa kesti kauan, todella harmoninen makujen yhdistelmä. Sinne menen uudestaankin.
Ja cappuccino! Miten olinkaan kaivannut sen makua ja pehmeää maitovaahtoa kahvin päällä. Lyngseidetistä kun ei mistään voi ostaa erikoiskahveja.

Sitten kävimme paikallisessa Tokmannin, VapaaValinnan ja Löytotexin sekoituksessa. Olin huomaavinani, että joulu on lähellä...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Henkimaailman juttuja...

Olin kovin väsynyt eilen iltavuoron jälkeen. Koska tänään oli herätys ennen klo 7, päätin mennä heti nukkumaan. Aikani kieriskelin sängyssä, ja totesin olevani nälkäinen. Menin keittiöön tekemään voileipiä, suomalaista ruisleipää, Oivariinia sekä Emmentalia. Tekemäni voileivät söin yksin pimeässä ravintolasalissa kynttilän valossa. Tein vielä pari voileipää lisää keittiön puolella.
Koko sen ajan, kun olin keittiössä tai salissa, mulla oli tunne, että en ole yksin. Kerran oli ihan pakko pysähtyvä ja katsoa taakseni, onko siellä joku. En kuullut tai nähnyt ketään, mutta tunne oli vahva.
Palatessani huoneeseeni, tunne häipyi käytävällä. Tämä hotelli-ravintola on ennen ollut vanhainkoti. Tarina kertoo, että täällä asuu kummitus, kuten vissiinkin kaikissa vanhoissa taloissa. Ehkäpä se oli kummitus, en tiedä.
Varmaankin 10v sitten mulla oli aika, että näin ns. enneunia. Kuten yhtenä yönä näin sellaisen unen, että joku koputti oven. Menin avaamaan, ja siellä mies pyysi apua, kun oli ajanut ojaan. Heräsin uneeni, katsoin kelloa, ja se oli 3. Nukahdin uudelleen. Uneeni kuulin, kuinka joku koputti oveen. Heräsin, avasin oven ja siellä seisoi mies, joka kertoi ajaneensa ojaan ja tarvitsevansa apua. Kello oli 3:30.
En ollut mitenkään iloinen noista enneunistani. Aloin vähän mietiskellen mennä nukkumaan, kun mietitytti millaisia unia näkisin.

Tänään alkoi jouluvalmistelut. Olin kollegani luona valmistamassa "Lammerull"'ia. Elikäs liharullaa lampaanlihasta. Teimme kaksi isoa rullaa, jotka neulottiin kiinni. Kollegani laittoi pakastimeen. Kaksi viikkoa ennen käyttöä hän sulattaa ne, vie ulos kuivumaan kahdeksi viikoksi ja jouluaattona keittää suolavedessä. Helppoa hommaa oli ainakin tämä esivalmistelu. Sain myös ohjeita miten tehdään norjalaisia jouluruokia: pinnekjøtt'iä sekä ribb'ejä.
Toinen kollegani on luvannut opettaa leipomaan perinteisiä norjalaisia leivonnaisia. Täällä näytetään keskittyvän enemmänkin jälkiruokiin sekä makeisiin leivonnaisiin jouluna. Kuulostaa ankealta, että jouluaattoiltana on pelkästään keitettyjä perunoita sekä lihaa. Mutta jälkiruokia on useita sekä kakkuja ja pikkuleipiä kahvipöydässä.

Kollegani on fanaattinen käsitöiden tekijä. Hänellä on oma ompeluhuone, jonka hyllyt olivat täynnä erilaisia brodeeraus-, virkkaus- ja neuleohjeita. Lisäksi oli useita mappeja täynnä lehtileikkeitä kuninkaallisista Norjassa ja Englannissa. Itse tehtyjä käsitöitä oli joka puolella: tauluja, peittoja, tyynyjä, jne,

Viime viikolla leivoimme hotellin pakastimeen makeita leivonnaisia. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa tekemään Äitini bravuuria, Toscapiirakkaa. Hyvin onnistui ja maistui upealta. Kuten myös Senioritanssijoiden mielestä, jotka maistelivat sitä lauantaina.
Toscapiirakan seuraksi pakastimeen meni kahden suklaan piirakkaa, suklaakakkua, korvapuusteja perinteisellä sekä kookos-fariinisokeritäytteellä (todella hyvää) ja baguetteja.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Musikkorps

... elikäs soittokunta härmäksi.
Kuukausi sitten työkaveri toi työmaalle myyntiin ensi vuoden kalentereita Musikkorps'lta. Minä sitten kyselin, että mikäs tuo tuollainen Musikkorps on. Soittokuntahan se.

Koulussa oppilaat voivat valita soittimen soiton, ja lisänä tulee tuo soittokunnassa soittaminen. Ymmärtääkseni koululaisilla on sekä yksityistunnit että yhdessä soitto joka viikko. Joka toinen viikko soittavat yhdessä meidän aikuisten kanssa.

Ensimmäinen tunti soitettiin yhdessä koululaisten kanssa. Toinen tunti oli aikuisten harjoituksia, kuten Michael Jackson'ia ja Lionen Richie'tä. Soitimme myös Musorsg'ia sekä norjalaisia kappaleita.
En ole aikaisemmin soittanut swingiä tai jazzahtavaa musiikkia. Ei se ollut helppoa musiikkiopiston neuvostoliittolais-klassisella koulutuksella.
Kun kävin Porin Musiikkiopistoa, aika monet opettajat olivat opiskelleen Leningradissa. Kuri oli sen mukainen, ainakin teoriatunneilla. Sitä perua on varmaankin se, että vaikka muuten olenkin huonoryhtinen, alkaessani soittaa, ryhtini suoristuu,

Harjoituksissa oli trumpetisti, 3 klarinetistia, basisti, baritonisti sekä minä. Kaikki soittivat todella hyvin, suorastaan ammattimaisen taiturillisesti. Koululaisista oli paikalla altto saksofonisti, klarinetisti sekä trumpetisti. Voi sitä soittamisen riemua! Kaikki olivat iloisia hyvästä fiiliksestä. Jos huvitti viheltää säveltä, kun oli soittamisesta taukoa, senkun vihelsi. Tai jos jammatutti, niin sitten jammaili soittaessaan. Tulin todella hyvälle mielelle harjoituksissa. Ja miksi ei: tunnelma oli tosi hyvä ja huomasin, ettei vanha taito ole ruostunut. Jouduin jopa transpunoimaan, kun ei ollut kaikkia nuotteja huilulle :-).

Joulukonsertti on 10.12. Norjan kansallispäivänä, 17.5., marssimme ja soitamme kulkueen edessä kylän läpi. Sitä odotellessa :-)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Luovuus kukoistaa

Kaulaliina valmiina sekä sunnuntain tunturiretkeltä mukaan otetuista materiaaleista asetelmia

Variksenmarjapensas vihreänä sekä jo kuivuneena ruskan väreihin

Tämän kasvin nimeä en tiedä. Siitä on kuitenkin helppo keiputtaa kransseja


Ja kun on krääkki valmiina, voi se koristella. Vain taivas on rajana.  Kuva on todellakin väärinpäin, mutta en osannut sitä oikaista. Se olisi tarvinnut aivan liikaa luovuutta...

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kiireinen viikko

Paluu arkeen ei sujunut kovinkaan pehmeästi. Töissä oli kaksi asukasta hyvin lähellä lähtöä. Kumpikin kuolivat toisena loman jälkeisenä työpäivänä. Tuollaiset hetket pitävät henkiläkunnan kiireisenä perushoidonkin vuoksi, mutta toinen asukas vaati paljon aikaa sairaanhoitajilta kivunlievityksen vuoksi.
Kumpaisenkin asukkaan omaiset olivat viimeiset päivät kuolevan luona. Toisen asukkaan luokse vietiin patjoja ja tuoleja, kun yöpyäkin taisi useampi omainen.
Kuolema on aina uusi tilanne, vaikka näissä tapauksissa toivottukin: olivat kovasti sairaita ja vanhoja. Kuoleman lopullisuuden tajuaa vasta, kun kaikki on ohi. Se ainoa isä tai äiti on poissa, ja sen sisäistäminen voi olla joillekin jopa pelottava kokemus. Halaus tulee aina noissa tilanteissa tarpeeseen, vaikka näille omaisille olin aika uusi tuttavuus. Läheisyyden tarve selkeästi kasvaa.

Ilma täällä on ollut edelleen lämmin. Viikolla näyttivät pappilan valkoiset kanat ja musta kukko ulkoilevan navetan takana. Harmillista, että kiekuminen ei kuulu työmaalle asti. Asukkaat varmasti siitä pitäisivät.
Pimeys tulee aikaisin illalla. Nyt kello on 15:35 ja ulkona on melkein pimeää. Aamulla klo 8 oli valoisaa. Kyllä se kaamos sieltä pikku hiljaa alkaa tulla.

Käsitöitä olen tehnyt kovalla vauhdilla. Suorastaan vimmalla. Tuntuu palkitsevalta, kun saa jotain näkyvää aikaiseksi. Ja kaunista. Virkkuustani on nyt tulossa kaulaliina, ruskan väreissä. Seuraavaankin työhön on langat valmiina, ja ensimmäiset silmukatkin luotuna. Nyt pitää vaan tuo kaulaliina saada valmiiksi ja viimeisteltyä.
Äsken kävin tunturikävelyllä. Onneksi otin ison muovilaatikon mukaan. Keräsin sammalta, jäkälää ja muuta luonnon materiaalia jouluasetelmia varten. Taidanpa tehdä variksenmarjakranssin oveen. Metsästä löytyi muutama puolukanvarpu, joissa oli kauniit marjat tallella. Niistä saa kauniin yksityiskohdan asetelmiin.

Eilen kävin päiväreissulla Tromssassa. Aina sieltä jotain mukaan tarttuu, vaikka ei tähdellisiä asioita ollutkaan. Uusi kauppakeskus avaa joka viikonloppu uusia putiikkeeja, ja voi taivahan vallat mikä väkimäärä siellä oli. Liikenneympyräkin oli aivan tukossa. Parkkipaikalla totesin, että minua ei täällä tarvita. Keskustassa olikin aika rauhallista.
Mukaan tarttui muutama joululahja. Joululehtiä on tullut ostettua ja niistä on saanut kivoja vinkkejä mm. pakettien tekoon.

Eilen saapui isäntäpariskunta lomalta. Tänään oli heillä paluu arkeen, kun tänään tuli ristiäisseurue pitämään ruoka- ja kahvitilaisuutta kirkon jälkeen. Täällä on muuten mukava tapa, ainakin ristiäisissä ja hautajaisissa, että vieraat tuovat kahvin kanssa kakkuja. Vähemmän vaivaa järjestäjille ja mukava maistella muiden tuotoksia.

Eilenillalla olin kollegan luona illallisella. Illalliseksi oli keitettyä poronlihaa sekä poronluita. Luista imettiin luuydin liemineen, oli aika makoista. Keitinliemi juotiin kultareunaisista kahvikupeista. Lautasella oli siis lihaa, keitettyjä perunoita sekä lanttua ja porkkanaa. Oli oikein hyvän makuista eikä huulia tarvinnut rasvata, sen verran paljon sitä tuli liemikupista :-

maanantai 24. lokakuuta 2011

Back in business

Viikon syysloma koti Suomessa on takana päin. Eilen palasin hyvillä mielin. Oli ihana tavata rakkaat poikaset sekä tietenkin tärkeitä muita ihmisiä.

Ennen Suomeen lähtöäni sain viestejä, että kesärenkaat kannattaisi vaihtaa talvirenkaisiin ennen etelään lähtöä. Toyotahuolto Tromssassa tarjosi lehdessä nastarenkaita -40% alennuksella. Niinpä sitten reippaana tyttönä tilasin sellaiset sekä asennuksen ihan itse puhelimella. En tiedä, mistä alennusta sai, koska renkaat maksoivat 800€. Sain sellaisenkin kommentin Juupajoella, että millaisen auton sait kaupan päälle, kun renkaat oli niin kalliit :-). Suomessa olisi tainnut selvitä 400€:lla. No, nyt on hyvät nastarenkaat alla, joilla on hyvä huristella lumettomissa maisemissa plussa-asteilla.

Matkaani Lyngseidetistä lähti kollegani mies. Ajoimme vuorotellen yötä myöden aamuvuoroni jälkeen. Nopeasti matka meni, mutta kyllä kauas on pitkä matka: 14,5tuntia ja 1270km.
Takaisin tulimme yöjunalla Tampereelta Kolariin ja Kolarista ajamalla 380km. Auto kulki näpsäkästi junan mukana, ja autojunapakettiin kuuluu oma hytti, jossa oli hyvä yksinään vedellä hirsiä. Kolarissa kesti 1,5h saada auto pois junasta. Latvialaisen naisen auton lukkojen kaukosäädin ei nimittäin toiminut, avainta ei ollut oven lukkoon käytetty ja autoon sisälle ei siis päässyt. Siinä sitten veturi ajeli edestakaisin ja järjesteli vaunuja uuteen järjestykseen, jotta takana olevat pääsivät autovaunusta pois. Mitä tästä opimme: oven manuaalilukkoja kannattaa silloin tällöin käyttää ja voidella.

Suomessa touhua piisasi. Pojille piti ostaa tavlivarusteita, käydä kampaajalla, hoitaa selän jumit kuntoon, sukuloida Kiikoisissa, hoitaa pankki- ja vakuutusasiat kuntoon, jne.
Sainpa minäkin "Osuuspankilta" huijaussähköpostin ja vamuuden vuoksi nettipankkini lukittiin ja avattiin uudelleen käyttöön. Viesti oli selkeää ja hyvää suomenkieltä, mutta oudot sanavalinnat herättivät epäilykseni.
Viikko kului nopsasti. Ajoitin lomani poikien syyslomaksi. Olikin hienoa viettää heidän kanssaan aikaa. Oli myös mukava tavata poikien kavereita. Täytyy sanoa, että Juupajoella asuu kohteliaita, avoimia ja kaikinpuolin mukavia nuoria. En muista, että omassa nuoruudessani olisi noin mutkattomasti kavereiden vanhempiin suhtauduttu ja heidän kanssaan kommunikoitu kuin viime viikolla sain kokea.

Tampereella junaan ajoi norjalainen auto. Jonossa kyselin, minne heillä oli matka. Tromssaan olivat menossa, rouva sairaanhoitaja ja mies metallialalla. Siinä sitten selvisi, että mies oli kotoisin Vammalasta, jonka kyllä murteesta arvasinkin, ja vaimo Kiikasta. Lähes sukulaisia siis, kun samoilta nurkilta oltiin kotoisin. Olivat lähteneet kokeilemaan vuodeksi Norjassa oloa, ja asuneet nyt Tromssassa kuusi vuotta.

Uni tuli eilen nopeasti tutussa sängyssä ja omalla elintärkeällä vesityynyllä. Lomalla päätä jomotteli, mutta ei tänä aamuna. Olen omakohtaisesti tullut toteamaan patjan ja tyynyn tärkeyden, vai vanhuuttako se jo rupeaa olemaan.
Uni vain loppui kuin seinään klo 5. Töiden alkuun on vielä 1,5h, suikussa käyty, hiukset föönattu ja kahvit juotu. Taidan ruveta katselemaan TVkaistalta viime viikkoista Kotikatua.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Aurinkoinen syyspäivä ja täysikuu

Aamuvuoron jälkeen lähdin ajamaan Koppangeniin. Matkalla on ranta, jossa lähes pelkästään valkoisia kiviä. Niitä keräsin pussillisen ja laitoin kynttilälyhtyihin. Nyt tuikut valaisevat enemmän, kun hohtavat valoa valkoisista kivistä.

Kuvassa näkyvät laivat ovat saaren ja kalakasvattamon välissä. Ehkäpä juuri noista pusseista lähtee kalaa Suomeenkin.

Klo 17:30 alkoi täysikuu nousta Olderdalenista päin tunturien takaa.

Ja kuun silta tuli suoraan luokseni. Vain revontulet puuttuvat.

Lyngseidet by night. Kun oikein tarkkaan katsot, näet lumiset tunturin kylän takana. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä ja rauhaisaa unta meille kaikille :-)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syysilmoja

Lautta saapumassa Olderdalenista Lyngseidetiin

5.10. aamulla odotti tällainen maisema

5.10.2011 aamulla, ruskaa ja lunta. Kaunista :-)

Tätä normaalia syysilmaakin on ollut. Onneksi vaan muutamia päiviä kerrallaan ja sitten taas aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta.

Näin upea maisema näkyi aamiaispöydästäni. Sitkeässä ovat lehdet puissa.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Rauhallinen viikonloppu

... tai niin ajattelin etukäteen. Kuten eilen, että nukun pitkään ja teen vain niitä asioita, joita oikeasti huvittaa. Ei sitten mennyt ihan niin kuin kuvittelin.

Aamulla klo 7:50 puhelin soi, töistä. Olin 15 minuutissa työmaalla paikkaamassa sairastunutta sairaanhoitajaa. Ihan kiva päivä. Suonensisäistä antibioottia, lääkkeidenjakoa, kotona asuvien hälytyksiin vastaamista, katetrointia, jne.
Kotiin tultuani aloin leipoa muffineja. Ne olivat juuri uunissa, kun puhelin soi. Suomalainen kollegani oli sairastunut ja tarvitsi apua. Piti soittaa lääkäripäivystykseen ja yllätys oli suuri, kun lääkäri kysyi, jaksaako potilas tulla terveyskeskukseen vai tuleeko hän kotikäynnille. Ja päivystävä lääkäri oli muutamassa minuutissa potilaan luona kotona. Päädyttiin tilaamaan ambulanssi, jonka lääkäri organisoi. Siis soittaa kyllä Tromssaan ambulanssikeskukseen, mutta tilaa itse ambulanssin. Nyt sattui olemaan tuuri, ja sairasauto oli Lyngseidetissä. Ambulansseja Lyngenissä on kaksi, toinen täällä Lyngseidetissä ja toinen Lenangenissa 40km päässä. Lääkäri jo ehti kysyä voisinko viedä potilaan Tromssaan sairaalaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin.

Nyt kello on 21:30 muffinit valmiina ja kuorrutettu. Kinkkupiirakka on uunissa. Viikon tiskit tiskattu ravintolakoneella. Astiat eivät ihan heti lopu kesken, kun asuu hotelli-ravintolassa :-).

En enää asu yksin. Suomesta tuli taasen sairaanhoitaja Lyngstunet`iin töihin ja majoittuu tänne kanssani. Mukavaa saada seuraa. Nyt meitä suomalaisia sairaanhoitajia on työmaalla viisi. Kuudes mahdollisesti tulossa.
Ja viikon päästä olen jo matkalla syyslomalle Suomeen. Ostoslista on aika pitkä. Havin tuikkuja pitää ostaa monta pussillista. Paikalliset tuikut eivät täytä mun laatuvaatimuksiani.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Oi mikä ihana aamu

Sadetta ja harmautta piisasi monta päivää. Tänä aamuna aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Korkeimmilla huipuilla on sade tiivistynyt hennoksi lumipeitteeksi. Monissa puissa on vielä lehdet, keltaista ja oranssia. Todella kaunista.

Aamiaiseksi söin suomalaista ruisleipää, Emmentaljuustoa ja kahvia Juhla Mokasta. Ravintolasalin isolle pöydälle levitin viikon vanhan Hesarin, jonka sain tuliaisiksi. Nautiskelin hitaasta aamusta, kun menen vasta iltavuoroon klo 15.
Iloinen uutinen Hesarissa oli urheiluohjelmista radiossa. Ajoin 5h Leville sinä perjantaina, kun Helsingissä oli Suomi-Ruotsi -maaottelu. Odotin jo monta kilometriä ennen Suomen rajaa, että voin alkaa kuunnella suomenkielistä radio-ohjelmaa. Ja mikä pettymys oli, että lähes joka kanavalta tuli tuota maaotteluselostusta! Nyt Hesari kirjoitti, että urheiluselostukset siirtyvät YLE Puhe -kanavalle. Hienoa, kannatetaan!

Tänään olen ehtinyt hoidella talonmiehen hommia. Yksi isä soitti ovikelloa, ja etsi eilisen Kung Fu -harjoitusten jäljiltä tyttärensä  kenkiä. Puhelinmiehet eivät tulleetkaan eilen, vaan soittivat tulevansa tänään. Lisäksi olen tsekannut hotellin sähköpostit, ja tärkeiksi valitsemani jälleenlähettänyt isäntäparin lomaosoitteeseen. Kivaa puuhastelua.

Tulossa on vapaa viikonloppu. Ja mikä hienointa, ei mitään ohjelmaa. On ollut todella mukavaa, kun on käynyt ystäviä kylässä ja ollut muuta puuhaa. Mutta nautin jo etukäteen siitä ajatuksesta, että voi tehdä ihan just sitä mitä sillä hetkellä huvittaa. Ravintolan keittiö tykötarpeineen ja koneineen vähän kutkuttaa jauhopeukaloa. Nyt kannattaisi käyttää hyväkseen tilaisuutta ja leipoa. Mutta katsotaan, miltä viikonloppuna tuntuu.

Lauantain lankaostoksista on alkanut syntyä hartiahuivia, Isoäidin neliöitä jälleen. Värit ovat huumaavat. Näyttää vain siltä, että ensi viikolla pitää tehdä uusi Tromssan keikka. Langat alkaa olla vähissä, koukku on viuhunut vinhaa vauhtia.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Senioritanssia ja Kung-Fu'ta

...ja minä kun luulin, että elämässä ei juuri tapahtuisi täällä ulkomailla.

Viikon sisällä on käynyt 5 kaveria Suomesta, joista yksi moottoripyörällä. On mukava yllätys saada tekstiviesti:"Olen huomenna siellä päin, saanko poiketa".

Toive omasta Norjan kodista alkoi saada tuulta purjeisiin viime viikolla. Vuokrasin ihanan ja kodikkaan kalustetun asunnon merinäköalalla. Huoneistossa on makuuhuone, olohuone keittiösyvennyksellä, pesuhuone-wc sekä kodinhoitohuone (pyykkikone + -kuivuri). Sinne pääsen muuttamaan viimeistään marraskuun puoli välissä.
Viime keskiviikkona Magic Lodge'n omistajat ehdottivat, että muuttaisin väliajaksi tänne hotelliin. Hotelli on kiinni lokakuun ja marraskuun alun. Lisäksi Emäntä ja Isäntä lähtivät kolmeksi viikoksi lomalle. Nyt olen sitten isossa hotellirakennuksessa aivan yksin, talonmiehenä.
Alakerran kokoushuoneessa on juuri nyt senioritanssiharjoitukset. Tiistaisin ja perjantaisin on kung-fu -harjoitukset kylän lapsille. Huomenna tulee puhelinkorjaajat, kun tulen töistä. Kyllä talkkarilla puuhaa piisaa :-).

Viikonloppuna oli Wanhojen Ämmien kokoontuminen. Kaksi jäsentä tuli lentämällä Helsingistä Kittilään ja siitä autovuokraamon autolla tänne Lyngseidetiin. Nopein tapa tulla. Nyt Norvegian -lentoyhtiö tarjoaa Helsinki-Kittilä -lentoja 36€/suunta. Ei paha ollenkaan.
Lauantain olimme Tromssassa. Löytyi ihastuttava lankakauppa, josta tuli ostettua muutama kerä upean väristä villalankaa. En vielä tiedä, tuleeko siitä torkkupeitto vai hartiahuivi. Löysin itselleni talvikengät, joiden löytäminen ei ollut helppo juttu. Merkki oli Rieker, joita kiikoislainen yritys tuo Suomeen. Saapikkaissa on kosteutta vastaan käsitelty nahka ja sisusta varresta varpaisiin on 100% villaa. Pitäisi toimia hyvin sekä pakkasella että loskalla. Ne oli aivan ihanan tuntuiset. Yllättävää, miten iloinen voi olla talvikengistä :-).

Mutta iloinen olen myös tästä asuntoasiasta. Olin aina ajatellut, että haluaisin asua kommuunissa. Ei se niin helppoa ollutkaan. Ja meitä asui siinä asunnossa vain kaksi. Huomasin perjantaina tänne hotellihuoneeseen muuttaessani, kuinka mukavalta sekin tuntui, kun pesuhuoneen hyllylle sai laittaa oman hiusharjan ja meikit. Aivan pikku asia, mutta ilmeisen merkitsevä. Tai että voi polttaa kynttilöitä silloin kun haluaa tai kokata, jne.
Ja se uusi koti. Se on remontoitu ihan lähivuosina. Pinnat ja kalusteet ovat siis uusia ja kauniita. Sisällä tuoksui ja tuntui heti kodilta. Sen tunnelman aisti heti sisään astuessa. Kaikki ikkunat ovat vuonolle päin ja vuonon toisella puolella olevat tunturit näkyvät kauniisti. Oli se edellisen asunnonkin näkymä kaunis ja jylhä, mutta uuden kodin ikkunoista avautuva näkymä on avara, joka sopii minulle.

Tänään on muuten Ilkan syntymäpäivä. Onnea :-)!

Töissä on mennyt hienosti. Puuron keittäminen on nyt unohtunut. Mutta viime viikon osastopalaverissa sekä viimeksi tämän aamun raportilla puhuttiin ravitsemuksesta sekä hillon syömisestä. nyt on tehty sellainen periaatepäätös, että aamu- ja iltapalalla ei tarjota hilloa laisinkaan. Keskustelun ovat aloittaneet muut hoitajat, ehkä me suomalaiset olemme asiasta niin paljon puhuneet, että täkäläisetkin ovat silmänsä avanneet.
Tänään alkoi kahdella kehitysvammahoitajaopiskelijalla 10viikon työharjoittelu. Minusta tuli toisen opiskelijan ohjaaja. Vähän kyllä kauhistelin asiaa, kun ajattelen etten vielä kahden kuukauden jälkeen ihan kaikkea tiedä. Näin osastonhoitaja kuitenkin halusi. Ajattelin, että kaipa hän tilanteen osaa arvioida. Ohjattavani on 37-vuotias kolmen lapsen äiti. Työskennellyt paljon hoitoalalla, ja sen huomaa hänen toimintatavoistaan. Kemiamme kohtasivat heti, joten tästä on hyvä jatkaa. Pilke silmäkulmassa ehdotin, että tulee syyslomallani Kortekotiin tekemään osan harjoittelustaan. Hän vähän innostui asiasta, mutta oli sitä mieltä ettei pärjää kielen kanssa.
Viime viikolla sain talomme johtajalta aivan yllättäen kannustavan ja kiittävän sähköpostin. Palautetta, ja varsinkin positiivista, on hieno saada. Ilmeisesti olen sujahtanut työyhteisöön ja työhön paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Norjan kielestä saan viikoittain hyvää palautetta. Ja kyllähän se kielitaito on parantunut kahdessa kuukaudessa. Tullessani tiesin vain "snakka" ja "ikke" norjaksi.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kuvatervehdys

Ilkka ja Aino Sandvikenin rannalla simpukankuoria etsimässä

Kalastusvene saapui juuri rantaan. Kuin Linnut -elokuvasta.

Tromssøn saarelle johtava silta, vähän yli 1km pitkä

Hyljetemppuja Polariassa

Kampela altaassaan

Kissakala

Meren eläviä

Katkarapu 

Aino ja jääkarhu

Iltaruskoa

Pienen pieni kotilo teki tietä merenpohjassa

Meduusa, vai mikä lie

Sunnuntai-iltaa tuvassa