sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Fastelavensris

Tänään on "Fastelavenssöndag" elikäs Laskiaissunnuntai. Töissä puhuivat Sanitetyhdistyksen, olisikohan täkäläinen Marttayhdistys, Fastelavesris'stä. Minä itsekseni ajattelin, että tehdäänköhän täällä Laskiaisena riisipuuroa, kun puhuvat Laskiaisriisistä. No, lopulta sitten kysyin asiaan, ja tulinpahan taas iloinen hetki, kun väki nauroi täyttä kurkkua. Sanitetyhdistys on vuosikymmeniä myynyt ko. Tuotteita saadakseen rahaa toiminnalleen. Ja ris ei tarkoita riisiä tuossa yhteydessä, vaan koristeltua koivuvitsaa :).

Hernesoppa muhii hellalla. Eilen keitin lampaan suolalihaa ja tänään herneet keittoliemessä. Siis hernekeittoa ihan alkuaineista eikä purkista.

Töissä puhuin 96-vuotiaan asukkaan kanssa Laskiaispullista. Sanoin, etten taida niitä tehdä, kun pullan leipominen on niin vaikeeta. Että pullilla voisi pelata palloa, kun niistä tulee niin kovia. Asukas sanoi tähän, että pitäisi olla malttia kohottaa pullia kauemmin. "Jos ei ole aikaa kohottaa pullia, ei kannata aloittamaan leipomista", hän totesi.
Tuo vanhus on niin ihana, että päätä huimaa. Asui joulukuuhun saakka yksin ja hoiti asiansa itse. Sitten kaatui ja lonkka murtui. Vaan kuntoutuipa sänkypotilaasta itse liikkuvaksi. Ja mikä muisti ja mitkä tarinat hänellä onkaan...

Muuten. Mulla ei, tietääkseni, ole lukihäröä. Tämä iPad kirjoittaa tajuttomasti väärin. Kosketusnäyttö on kamalan herkkä, automaattikirjoitusta ei saa pois päältä enkä löydä norjalaista äätä ja öötä.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Äitienpäivänä ja Ystävänpäivää

...hämäläisittäin myöhässä :).
Satakunnassa syntyneenä (Kiikoinen), mutta nyt jo enemmän muualla asuneena, olen tainnut hämäläistyä ja hidastua. Ihan millä mittarilla tahansa mitattuna. Tänne blogiinkin olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta miten se meinaa aina unohtua.

Viime viikonloppuna oli Äiti, Marja-täti ja Tiia kylästelemässä. Lensivät Helsingistä Oslon kautta Tromssaan Norwegianilla. Lento tuli torstai-iltana niin myöhään, että jäivät hotelliin yöksi. Olivat kovin tyytyväisiä "Viking" - hotelliin. Perjantai aamupäivän tutustuivat Tromssaan ja tulivat sieltä bussilla Lyngsedetiin, kun pääsin aamuvuorosta. Nämä Lyngseidetin bussit ovat muuten suosittuja ja aika usein melkein täynnä.

Suvun naisille olin varannut mökin pihani toiselta puolelta. Mökki on osittain vuonon päällä. Yläkerran seinä pelkkää ikkunaa, josta voi helposti ihailla maisemia tai revontulia, joita ei suvun naiset nähneet.
Mökissä on myös sauna, jossa tuli nautiskeltua erilaisin kokoonpanoin. En ole varsinainen saunahullu, pystyn hyvin elämään ilmankin, mutta kyllä tuntuu iho puhtaalta saunan jälkeen.

Suvussani on traditio valvoa myöhään. Ja miten ne parhaat jutut alkaakin tulla vasta lähempänä puolta yötä. Siemailimme sherryä ja Marja-täti kertoili suvun mielenkiintoista historiaa, jopa 1800-luvun puolelta. Isoäitini, ja Marja-tädin äiti, oli syntynyt 1897. Minä nuorimpana taisin lähteä ensimmäisenä nukkumaan.

Lauantaina kävimme Skervöyllä, jossa olin käynyt tutustumassa edellisenä viikonloppuna. Ilma oli vähän sumuinen, mutta päivää kohden alkoi maisematkin paljastua kunnolla. "Nordlys" -kahvilassa söimme lounasta ja vaikka vatsa oli tänne
, emme voineet vastustaa kaikkialla jälkiruuaksi. Ja cappuccino, miten hyvää se olikaan...

Sunnuntaina oli norjalaisten Äitienpäivä. Poikanen oli etukäteen informoitu osallistumisesta ainakin aamiaiselle ja lounaalle, muuten nauttiminen viikonloppuna laatuajasta itsekseen kotona. Siis pihan toisella puolella.
Lounaaksi oli valittu lammasta. Lampaan lisäksi oli hernelisäkettä, kuin paksua hernekeittoa ilman lihaa, kuumaa hapankaalia sekä punakaalihöystöä. Hyvää oli, vaikka itte sanonkin. Päivälliseksi oli lounaslisäkkeiden jämiä sekä ruijanpallasta, joka on aina yhtä hyvää tai vähän parempaa. Jälkiruuaksi tietenkin Äitienpäiväkakkua.
Maha onkin pömpöttänyt koko viikon. Sen verran tuli viikonloppuna herkuttelua. Mutta kyllä se kannattikin. Oli mukavaa, kun oli sukulaisia kylässä :).

Poikasella alkaa olla viimeiset päivät harjoittelussa. Meillä on ollut tosi kivaa yhdessä. Eikä se välttämättä tarkoita sen kummempaa kuin sohvalla nököttämistä ja tv:n katselua. Mahduimme juuri ja juuri limittäin pötköttämään sohvalle, jos on hyvää tahtoa, ja yllättävän paljon sitä on ollutkin. Välillä istutaan kumpikin omaa tietokonetta näpytellen.
Hermoni olen menettänyt vain keksien, suklaiden ja mehujen häviämisestä kaapeista. Muistan itse tehneeni samaa. Ja nyt ymmärrän, miksi Äiti oli siitä pahalla tuulella. Ei oo sen ärsyttävämpää, kun se lempikeksi, jota on koko päivän himoinnut, onkin syöty kaapista.
Kyllä Poikasella jo mieli halajaa Juupajoelle. Kavereita on ikävä sekä nopeampaa nettiyhteyttä ja parempaa tietokonetta. Toivottavasti, ja luultavasti, tämä 5viikkoa jää mieleen monessa mielessä. Enpä usko, että ainakaan suurempia traumoja on tullut.
Mulla oli eilen vapaa päivä. Poikanen lähti puolilta päivin työmaalle ja palasi nyt aamupäivällä. Kyllä oli outoa olla yksin, oli niin tyhjää ja hiljaista.

Nooo. Viikon päästä tuleekin siskoni tyttärensä kanssa muutamaksi päiväksi, joten onhan taas elämää pikku kodissani. Heiltä ajattelin toivoa tuliaisiksi harjaa ja rikkalapiota, sellaista varrellista. En ainakaan Lyngseidetin kaupoista sellaista ihmettä ole löytänyt.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kevättä rinnassa

Ilma on ku morsein. Toissa päivänä oli -22, tänään +3. Ihan kuin aurinko lämmittäisi. Linnut laulaa riemuissaan. Mutta ei kai tämä vielä kevättä ole? Lumi on jossain, ja kaikki ihmettelee, missä. Paikallinen "Sammakkomies" on povannut, että lumisateet alkaa 22.2. Jää nähtäväksi...

Mulla tänään iltavuoro. Sain kiskaistua itseni sekä poikasen kohtuullisen aikaisin ylös, klo 9:30 ;). Lahjomalla, huijaamalla ja kiristämällä sain hänet kaverikseni Varttohytalle. Hän tietenkin muisti valittaa matkan pituudesta, kävelyn typeryydestä ja tylsästä seurasta. Ihan niinkuin tuon ikäisen kuuluukin. Terve poika siis :).
Hytalla oli aiemminkin mainitsemani extrememies maastopyörällään, mutta nyt oli kaksi lasta mukana. 5- ja 2-vuotiaat lapsukaiset istuivat tunturipulkassa ja valjaat oli kiinni isässä. Näin siis viettivät kaunista päivää.
Sisällä mökissä oli vähintaan yhtä "koselig" kuin sunnuntaina, kynttilät paloivat ja uunissa paloi puut. Oli siinä mukava jutustella sekä syödä eväitä.

Paluumatkalla kehkeytyi poikasen kanssa peräti syvällisiä keskusteluja. Hän kysyi, mistä asiasta olen erityisen ylpeä elämässäni. Siinä meinasi olla kova luu purtavaksi, mitä vastaisin, kun en oikein itsekään tiedä. Halusin vastauksellani viestittää myös arvomaailmastani jotain, että pelkät työ- tai materialistiset saavutukset eivät ole tärkeitä. Sitten mieleeni nousi asia, josta olen ylpeä: olen onnistunut luomaan ja säilyttämään lapsiini avoimet ja luottamukselliset välit. Näin toivoisin tilanteen jatkuvankin.

Nyt poikanen on harjoittelussaan. Minulla valmistuu taimen-riisi-salaattilounas. Kiva mennä töihin. Siellä odottaa "Solfest" asukkaille. Kermakakun ja kahvin kanssa juhlitaan auringon paluuta.

Aurinkoista ja Ihanaa Päivää Kaikille :)!!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Huh hellettä, sano sika pakkasta

Talvi ja paukkupakkaset on Lyngseidetissä. Eilen oli -18, joka oli jo ennenkuulumatonta, puhumattakaan tänään -22. Mikäli minulla olisi puu-uuni siteeraisin uudehkoa nevanperäläistä (synnyinkyläni Kiikoisissa) sanontaa:"Laitoi pessääv valkeej ja lährih häkkää pakkoo". Mutta valitettavasti tuota puuhella, takkaa tai leivinuunia Norjan kodissani ei ole. Jos olisi, käyttäisin sitä paljon. Ei siksi, että kotini on kylmä, vaan siksi, että siitä tuleva lämpö on niin pehmoista. Puhumattaakaan palavien puiden ritinä...

Olohuoneeni ikkunan alareuna tänään...
Enpä ole täällä nähnyt muita kuin tuplaikkunoita. Kerran paikalliselta rakennusyrittäjältä kyselin, onko täällä laisinkaan käytössä kolmikerroksisia, vai miten se nyt sanotaan, ikkunoita. Sanoi, että joissain harvoissa paikoissa on nähnyt. Että tervetuloa vaan ikkunakauppiaat tänne Norjaan.

Samalla vauhdilla voisivat myös tulla wc-kalusteiden myyjät...



Eilen oli oikeesti kylmä, kun samalla kävi kova tuuli. Sunnuntaisin paikallinen pienviljelijäyhdistys myy kahvia ja vohveleita tunturimajallaan. Oikeasti en tiedä, onko se pienviljelijäyhdistys, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Eilen oli kaunis ilma, joten ajattelin kävellä mökille 2,5km parkkipaikalta. Tupa näytti varsin autiolta ulos. Sisällä oli vanhempi pariskunta täyttämässä velvollisuuttaan. Olivat olleet aivan varmoja, että eilisellä kelillä kukaan ei sinne tulisi. "Mutta että sinä tulit, ja vielä suomalainen", he taivastelivat. Tuli minun jälkeeni vielä paikallinen extremeurheilija maastopyörällään. Siinä me istuskelimme uunin ympärillä ja mietiskelimme mm. Suomen Presidentinvaaleja.
Pariskunta kertoi tyttärestään, joka oli 11vuotta sitten menehtynyt lumivyöryssä kotitunturillaan. Pariskunnasta mies oli syntyjään Rottenvik`sta ja kertoi, että ei vieläkään kykene varmuudella kertomaan, koska ja missä tunturilla on lumivyöryvaara.

Lauantaina kävin kollegani kanssa pyörähtämässä Skervøy`lla. Saarelle mennään täältä Lyngseidet'stä ensin lautalla 40min ja sitten autolla noin tunnin verran. Välillä tie menee meren alta, tunnelissa tunturin läpi ja lopulta pitkää siltaa pitkin.
Skervøy'ta oli minulle kovasti kehuttu. Ja olihan se mukavan oloinen paikka. Varsinkin kun alennusmyynnit oli vielä menossa. Mukaamme lähti aikamoinen määrä kaikenlaista tarpeellista ;-). Piti ihan soittaa keskimmäiselle Suomeen farkkujen kokoa, kun kaupassa oli puolesta hinnasta vielä 50% alennus.

Kettu Repolainen




Tärähtänyt kuvahan tämä on. Silti se oli pakko laittaa mukaan.
Mieleeni tuli ketusta niin elävästi kuopukseni, joka 3-vuotiaana totisella naamalla huokaisten sanoi:"Minä niin haluaisin, että minusta tulisi isona kettu, mutta minusta tuleekin vain ihminen".

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Nyt yli mitta täyteen

Nimittäin joulua ja pynttäystä muutenkin. Olen löytämässä taas uuden piirteen itsestäni. Sisustaja en ole koskaan ollut, mutta se yllättäen nostaa päätään.
Ja tämä joulu, joka on aina ollut mulle tärkeä asia. Lahjat varsinkin, mutta näin vanhemmiten myös tietyt tavat, perinteet sekä koristeet. Kyntteliköt laitoin varastoon "jo" Loppiaisena, kun työkaverit alkoi ihmetellä, kuinka kauan aion joulua viettää. Joulukuusesta sammutin valot viikko sitten.
Tänään iski kauhea ahdistus: valoa tänne äkkiä ja paljon. Siis ikkunoilta kaikki krääsä, joka ei oikeasti ole krääsää, pois. Samoin joulukuusi ikkunan takaa peittämästä valon tuloa sisälle. Siinä samalla meni huonekalujen järjestys uusiksi. Ja olen ylpeä itsestäni: osasin asentaa kaikki johdot takaisin paikoilleen telkkariin, digiboksiin, DVD-soittimeen, stereoihin ja kaiuttimiin. Ja samalla tajusin kuinka paljon johtoja, ja samalla luultavasti sähköä, tarvitaan tuohon kaikkeen.
Anyway. Nyt olen tyytyväinen. Esimerkiksi siksi, että en enää istu sohvalla kuin näyteikkunalla. Nyt ohikulkijat voivat sen sijaan tarkkailla, mitä tv:stä katselen :).

Olen eilisestä lähtien miettinyt, paljonko itsestäni täällä paljastan. Ja olen tullut tämän yhden asian kohdalla siihen tulokseen, että teen erittäin henkilökohtaisen paljastuksen, melkein liiankin, siksi, että joistain asioista vaan puhutaan mielestäni liian vähän. Suorastaan hyssytellen. Eikä tämä välttämättä kivaa ole, mutta tulkoon julki siksi, että tiedätte, että tällaista voi tapahtua. Minä en tiennyt, vaikka terveydenhultoalan ammattilainen olenkin.
Toissa yönä tulin tosi kipeäksi. Ajattelin jo soittavani päivystykseen, mutta en halunnut lääkäriä pieneen kotiini pelästyttämään esikoistani. Päätin siis odottaa aamuun. Sain ajan iltapäivälle lääkärille, joka osastomme lääkäri ja mies.
Mulle oli hyvin pienessä ajassa tullut lähes tennispallon kokoinen ihoabskessi, jota paiseeksikin (yök) kutsutaan, tuonne alakertaan. Paikkaan, joka hiertyy, kun kävelee, ja sattuu, kun istuu. Paine ihon sisällä oli kova. Niinpä sitten avauduin tutulle lääkärille, joka taitavasti veitsellä teki viillon ja tyhjensi sisällön. Nyt olen kymmenen päivän antibioottihevoskuurilla, vahvalla ja isolla annostuksella. Sen pitäisi tappaa ulkona ja keittiössä, ja toivottavasti myös kaikki tulevatkin infektiot. Muutaman päivän sain sairaslomaakin.
No, ei tämä niin kamalaa ollutkaan kertoa teille kaikille. Mm. Brasiliassa, Venäjällä, Juupajoella ja ties missä. Tällaiset tapaukset eivät kuulemma ole ollenkaan harvinaisia. Terveyskeskuksissa kuulemma lähes päivittäisiä. Minä vaan en ollut aiemmin kuullut.
En varsinaisesti ole kipeä, joten energiaa riittää tähän rymsteeraamiseen. Josko sitä vielä pesii lattiatkin...