sunnuntai 28. elokuuta 2011

Surun, mutta myös ilon päivä

Vietin eilen vapaa päivää Tromssassa. Kävin katselemassa sade- ja talvivarusteita. Vettä ja tuulta kuulemma syksyllä piisaa. Ja talvella lunta, jota voi tulla jopa 50cm päivässä. Noina päivinä annetaan lumivyöryvaroitus. Viime talvena Lyngseidet oli ollut eristyksissä 4 kertaa, kun lumivyory oli uhannut lähiteitä. Mieleen nousee kysymys, miten arki hoidetaan, jos et voi kotoasi lähteä tai päinvastoin et voi työmaalta palata kotiisi. Tämä jää nähtäväksi.
Tromssassa avataan kohta 2 uutta urheiluvarusteliikettä. Sen jälkeen niitä on 20 kaupungissa, jossa asuu 60 000 henkilöä. Hyvin luultavasti käy urheilukauppa. Tai paremminkin ulkoiluvälinekauppa. Asuja, kenkiä ja muita tarvikkeita löytyy monenmoisia, mallisia ja värisiä. Itse ihastuin "kaupunkisadetakkiin". Sellaisen taidan syksyn aikana ostaa.

Tromssassa tapasin ystäväni kautta löytyneen perheen, jonka äiti on suomalainen ja asunut jo kymmenisen vuotta Norjassa. Myös hän on sairaanhoitaja. Hän on Hanna, ja tyttärensä Selma. Minustahan piti tulla Selma Loviisa, mutta papin ollessa jo pihassa nimi vaihtui Hanna Leenaksi.
Vietimme mukavan päivän Tromssassa. Väkeä oli paljon liikkeellä. Torilla oli ruokatapahtuma, jossa oli maistiaisia ja myytävää Euroopan maista: juustoa Hollannista, säilykkeitä Iso-Britanniasta, paellaa Espanjasta, oliiveja Kreikasta ja ihania leivonnaisia Italiasta. Kävelykadulla kunnallisvaaliehdokkaat ja -puolueet tarjosivat kukkia, kahvia, mehua sekä vohveleita ruskealla juustolla. Toisella torilla oli paikallislehden tapahtuma, jossa oli myös tarjolla vaikka mitä.
Oli ihanaa nähdä ihmisiä, istua katukahvilassa ja haistella ihania tuoksuja. Sisustusliikkeessä heräsi valtava halu saada oma koti ja laittaa se kauniiksi. Mähän olen nyt koditon, kun Suomessakaan ei ole "oikeaa" kotia. Josko tämän vuoden aikana selviäisi mulle itselle, mistä ja millaisen haluaisin.

Kesken kauniin päivän sain Oskarilta suruviestin. Hänen hyvä ystävänsä oli menehtynyt onnettomuudessa. Jos edellisenä päivänä valahdin kalpeaksi saadessani viestin Oskarin kaatumisesta, niin kyllä valahdin nytkin. Huoli oman lapsen jaksamisesta ja selviämisestä oli suuri. Soitin samantien ja Oskari vaikutti levolliselta, mutta kertoi ettei vielä ymmärrä tapahtunutta. Kaveriporukka oli ollut yhdessä kahvilla Oskarin luona, ja tämä tyttö oli siitä lähtenyt kotiinsa. Matkalla oli tapahtunut tuo äärettömän onneton ja surullinen tapaus.
Kyllä siinä jäi sanattomaksi. Vaikka en kovin läheisesti tyttöä tai hänen perhettään tuntenut tuli huoli myös omaisista. Ja ajatus siitä millainen tuska valtaa vanhempien mielen, kun tuollaisen suruviestin saa. Ei sellaista voi ymmärtää tai kuvitella.
Monenlaiset ajatukset valtasivat mielen. Oman lapsen ikäinen nuori kun otetaan pois.
Kiitos Antille, joka kävi eilen juttelemassa nuorten kanssa. Ja siitä, että tänään Peltolassa järjestettiin debriefing nuorille, jotka halusivat mukaan tulla. Tuollaiset tilaisuudet on tärkeitä yhteisen surun ja ikävän kohdatessa.

Jälleen kerran tuli asiaa Ishavetskatetdraliin. Joka kerran siellä käydessäni, olen sytyttänyt kynttilän jonkun poisnukkuneen muistolle. Tämä oli neljäs kynttilä tämän neljän viikon Norjassa oloni aikana. Nyt saisi jo nämä uutiset riittää vähäksi aikaa.

perjantai 26. elokuuta 2011

Peljästyminen

Huh, kylläpäs peljästyin. Vaikka ei ollutkaan aihetta. Tämä maantieteellinen etäisyys saa aikaan suuria tuntemuksia.
Sain töihin tekstiviestin:"Älä pelästy Facebookin kuvia - Otsi on ihan kunnossa". No tietenkin pelästyin. Onneksi Oskari oli ihan kunnossa, kun soitin hänelle viestin saatuani. Oli aamulla kouluun mennessä aivastanut ajaessaan moottoripyörää, ja ajanut ojaan. Onneksi vahingot oli vain aineellisia, katteet meni kevarista, mutta nuori mies on kunnossa, muutamaa naarmua lukuunottamatta. Hyvä näin. Josko kaatuminen opettaisi vaikka hiljentämään vauhtia ennen kuin aivastaa :-)

Tulin juuri aamuvuorosta. Lauantai ja sunnuntai on vapaita...tai piti olla. Jo viikolla mua pyydettiin sunnuntain aamuvuoroon, mutta en suostunut. Tänään Janne, nais(!)puolinen osastonhoitajamme pyysi sunnuntaina iltavuoroon, ja jotenkin siinä taas kävi niin, että lupauduin. Tosin vähän lyhennetty versio iltavuorosta. Tuleehan siitä korvaus ja extratyöstä "aikapankkiin" tunteja. Saan niitä sitten pitää vaikka silloin, kun pojilla on syysloma.

Lähikylässä on koko viikonlopun kestävä tapahtuma. Tänään oli illalla muutama ulkoilmakonsertti. Sinne ajattelin mennä. Ja huomenna käyn katsastamassa Tromssan kuulumiset.

torstai 25. elokuuta 2011

Vapaa päivä

...joka tuli tarpeeseen. Olin päättänyt nukkua pitkään. Klo 9 uni loppui, mutta onneksi olin jo nukkunut 11h. Verhojen läpi näytti siltä, että ulkona oli valoisaa. Ja niin olikin, mutta vain puoleen väliin vuoria. Siitä ylöspäin sankka sumu. Lämpöasteita 15.
Eilen päätin viedä lakanapyykin ulos kuivumaan. Oli sitten satanut vettä, ja pyykki entistä märempää. Sisälläkään ei meinaa kuivua. Kivitalo eikä malteta vielä laittaa sähkölämmitystä päälle. Sisällä välillä kostean kalsaa, muttei kammottavaa.

Pitkän, ja kuuman, suihkun jälkeen oli leppoisaa syödä aamiaista ja katsella samalla eilisiä Suomen tv-ohjelmia. Ajankohtaiseen Kakkoseen en oikein jaksanut keskittyä. Mutta Tosi Tarina: Kauppa tavaraksi oli hieno. Ihmisläheinen ja koskettava tarina etelä-pohjalaisuudesta, maaseudusta ja rohkeudesta.

Rauhallisen aamun jälkeen lähdin asioille. Ilma olikin muuttunut lempeäksi ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.
Koska minulla ei vielä ole sitä ID-numeroa, en voi saada palkkaani tilille. Niinpä sain postiosoituksen, jolla sain osan palkasta käteisenä. Aika paljon rahaa, mutta valitettavasti ei euroja.
Olin jo jonkun aikaa katsellut yhtä mekkoa kaupan ikkunassa, ja nyt sen kävin ostamassa. Mekko on mustaa, ohutta farkkukangasta, arkinen ja yksinkertaisen kaunis.
Poikkesin ekaa kertaa kirjastossa. Siellä on myös hyvä DVD- ja CD-valikoima. En edes muista, koska olisin viimeksi kirjastossa käynyt, Juupajoellakaan. Siksipä tunnelma oli käsinkosketeltava. Mieli rauhoittui siitä hiljaisuudesta ja rauhasta. Istuskelin pitkän aikaa kirjoja selaillen ja hiljaisuudesta nauttien.
Sain kirjastokortin, mutta pelkästään paikalliseen kirjastoon. Täällä on mahdollisuus saada ns. kansallinen kirjastokortti, jolloin voit lainata vaikka Oslon kirjastosta kirjoja. Mutta tähän kansalliseen kirjastokorttiin tarvitaan se ID-numero.

Ilma oli edelleen upea, mieli teki lähteä pikku lenkille, vaikkapa Skihyttanille. Päätin kuitenkin kuunnella sisintäni, joka halusi päiväunille. Hyvin maittoi unta 2tunniksi.

On ollut vähän tietsikkaongelmia. Nettiselain on kaatunut useita kertoja, kun kirjoitan esim. tänne blogiin. Onneksi minulla on henkilökohtainen mikrotukihenkilö, tietsikkaguru- KH, joka auttaa tällaisissa asioissa, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Nyt siirryin käyttämään Chroniumia nettiselaimena Mozillan sijaan. Toivottavasti onnistuu paremmin.

tiistai 23. elokuuta 2011

Ihanaa, ihanaa :-)

JALMARI täyyttää tänään 14vuotta. Aamulla ani varhain syntyi. Sairaalassa ehdittiin olla 27min. Aikaansaapa mies oli jo tuolloin.
Gratulerer med burtsdag, Jalmari min :-)!

Eilen sain uuden sängyn. Ihan 120cm leveän. Ja kyllä uni viime yönä maistui. Onneksi runkopatja on kova, eikä selkäni kipeydy.
Vaalikampanja käy kovana, ja paikallisaviisi täynnä mielipidekirjoituksia milloin mistäkin. Nyt vain odottelen, koska joku kirjoittaa, miten ulkomaalaisille ostetaan verorahoilla sänkyjä. Aivan, sängyn osti minulle Lyngenin kunta!

Huomenna on vapaa päivä. Jos huomenna sataa, kuten tänään, olen kotona koko päivän elokuvia katsellen.

Suomalaisen Hannan, joka on pitkään asunut Tromssassa, kautta löysin nettipalvelun TVkaista. Se on palvelu ulkosuomalaisille. Syksyni on pelastettu, TVkaistalla pystyn katselemaan kaikkia Suomen tv-kanavia, myös Kotikatua. Ihanata :-)!.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Juhlapäivä

Hyvää Syntymäpäivää Isä!!

Norjassa on tänään kansallinen surupäivä ja -liputus Utöyan tapahtumien vuoksi. Kuningas Harald puhuu tilaisuudessa, joka tulee suorana lähetyksenä tv:stä. Eipä tuo Lyngtunet'n elämää heilauta. Ehkäpä vanhuksemme ovat kokeneet elämässään jo niin paljon.

Eilen oli täytekakkupäivä. Sisällä banaania ja paksu kermavaahtokerros, kuten myös päällä. Kakkupohja on erilainen kuin täytekakkupohja Suomessa. Pidän tästä Norjan versiosta enemmän.
Meillä töissä ei jokaisena syntymäpäivänä tarjota kakkua. Joka kuun 20. päivä on yhteinen kakku kaikille sankareille.
Tänään oli lounaana varsin mielenkiintoinen ruoka: keitettyä naudanlihaa, makkaraa sekä todella läskistä siankylkeä. Kaikki keitetty samassa liemessä. Tämä tarjoiltiin keitettyjen perunoiden sekä lanttusoseen kanssa. Ei ihan kovin herkullisen näköistä, mutta liha maistui lihalle ja makkara makkaralle, ja kaikki yhteensä suolaiselle.

Olin eilen iltavuorossa. Yön olin "bakvakt" -sairaanhoitaja, ja tulihan yövuorossa olevilta hoitajilta pari soittoa. Juuri tulin aamuvuorosta. Nyt olen aika väsynyt, kun meni noissa puheluissa yöunet aika sekasin. Kesken unien ei ole helppoa ymmärtää, tehdä ratkaisuja ja vastata vieraalla kielellä.
Olen ollut koko viikonlopun talon ainoa sairaanhoitaja. Tämä oma osasto, jossa asuu 21 asukasta, on jo tuttu. Mutta sen lisäksi oli vielä intervalli (Korttid) ja psykiatristen asukkaiden osasto. Kaiken kaikkiaan siis n. 50 asukasta. Onneksi on käytössä potkulauta, jolla pääsee nopsasti ison ja pitkän talon päästä päähän. Kiirettä ei ollut, mutta ajatustyötä kyllä vaati.

lauantai 20. elokuuta 2011

Rottenviken foss

Kotikatua länteen

Porot hotelli Kilpiksen parkkipaikalla

Kilpisjärvi - Skibotn

Ajatko ylinopeutta

Taitaa olla aika paljon enemmän vettä keväällä, kun sulamisvedet kuohuaa vuorilta

"Polku" Rottenvikeniin, nousua oli hurjasti

Lampaita on paljon, mutta nämä ensimmäiset mustat

Lautta Olderdalen - Lyngseidet. Musta alue vasta kylvettyä peltoa. Pellon ympärillä aita, jotta lampaat eivät pääse sinne.

Koppangeniin suuntaan. Ruskan ensi värit maassa. Mustikoita ja kaarnikoita on paljon noukkimatta.

Jäätiköitä on useita

Mikä kukka?
Pettymysten pettymys. Luulin pääseväni uimaan, mutta en uskaltautunut tuollaisen varoitusmerkin vuoksi mennä.

Rottenvikvatn, yksi padoista

Kivikkokasvi?   
Eilen, kun oli vapaa päivä, vaelsin Rottenvikvatn'lle. Tai paremminkin kiipesin. Nousua oli 3km:n matkalla n. 500m, joka on meikäläiselle aika paljon. Hiki tuli ja puuskututti. Ei voinut ottaa muin muutamia askeleita kerrallaan ja taas pysähtyä.
Juomisen ja syömisen tasapainoilu retkillä vaatii taitoa. Nytkin meinasi liika ahneus matkanteossa kostautua. Juotua tulee suht' tarpeeksi, kun on juomapullo koko ajan käsillä. Tämän retken aikana päätin, että ostoslistalle kirjoitan juomapussin reppuun, josta tulee letku melkein suoraan suuhun.
Retken jälkeen päätin palkita itseni Magic Lodge'n thaikeitolla: broileria, nuudeleita ja tuoretta korianteria. Korianteri ei todellakaan kuulu mun lempiruokiin, itse asiassa inhoan sitä. En muistanut asiasta mainita, joten söin kiltisti. Keitto oli nam-tulista, sekä mausteiltaan että lämpötilaltaan, siinä meni korianteri sivussa. Tulipa pistettyä maailmankirjat järjestykseen Henrikan ja Patricin kanssa. Mukavia tyyppejä!

Osa mustikoista ei ole vielä rinteillä kypsynyt. Mutta kypsiä, isoja ja mehukkaita piisaa naposteltavaksi, kuten myös kaarnikoita. Eipä tarvitse Himalajan Gojimarjoja ostella. Näissä lähimarjoissa vissiin samat vaikutukset ja hiilijalanjälki huimasti pienempi.

Ajatukset Suomessa.
Kiikoisissa on Raijan hautajaiset.
Oskari osallistuu YROY-finaaliin (Young Rider Of the Year). Hieno saavutus nuorelta motoristilta, jolla ollut kevarikortti vasta parisen kuukautta.

Loppu kevennys.
Viime sunnuntaina oli upea auringonpaiste ja lämmin ilma. Yritin saada asukkaita nauttimaan ulkoilmasta. Yksi asukas totesi:"Ja minähän en tuollaisen ulkomaalaisen kanssa minnekään lähde. Eihän siitä tiedä mitä se tekee". Rasismi tullut siis koettua ;-).

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Arkea

Viime viikkoisen raskaan työn jälkeen oli ihan maanantai vapaata. Lähdin aamulla tapaamaan lomalta palannutta osastonhoitajaa, josko saisin jo työvuorolistan. Samalla piti ylihoitajalle esittää toive pidemmästä työsopimuksesta. Paperini kun palasivat Väestörekisteristä takaisin, kun oli vain vuoden loppuun työsopimus.
Sain sitten väliaikaisen työvuorolistan, joka näyttää muuttuvan päivittäin, syyskuun puoleen väliin. Ja työsopimuksen 31.8.2012 saakka. Huomenna käyn allekirjoittamassa vuokrasopimuksen. Sitten paperit postiin ja odottelemaan norjalaisen henkilöturvatunnuksen saamista.
Elokuun alusta lähtien kuulun Norjan sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin. Ei siis mitään asiaa Juupajoenkaan terveyskeskukseen tai hammaslääkärille. Tietenkin saan akuuttihoitoa Suomessa, mikäli siellä käydessä jotain sattuu.

Hoidettuani asiani työmaalla, lähdin ajamaan Kilpikselle, kuten täällä Kilpisjärveä kutsutaan. Oli ihanaa syödä salaattia :-)! Sitä kun täällä ei muuten näe, paitsi tietenkin jos itse tekee.
Salaattilounaan jälkeen katselin telkkarista mm. Salatut Elämät. Oli se vaan aika kiva katsella ja kuunnella omalla kielellä, ymmärtää kaiken ja paljon helpommin.
Mut on "aivopesty" kuuntelemaan YleX:ää, ja sitäkin oli kiva kuunnella autossa. Olenkin miettinyt, kuinka kauan joutuu täkäläistä radio-ohjelmaa kuuntelemaan kuulematta, tai ainakin ymmärtämättä. Olen ottanut tavoitteekseni opetella vähintään yhden sanan päivässä, sekä lausumaan että kirjoittamaan.

Kilpiksellä ilta huipentui rantasaunaan ja uimiseen Kilpisjärvessä. Ihanan raukea olo sen jälkeen, varsinkin kun juotiin pari lasillista kuohuvaa. Aamulla oli paluu Lyngseidetiin ja sorvin ääreen.

En tiedä, kuvittelenko vain, mutta suussa maistuu siltä, että hedelmät ja vihannekset ovat täällä paremman makuisia kuin koto-Suomessa. Ihan samoja merkkejä täällä myydään. Esim. banaanit eivät maistu ollenkaan kitkeriltä tai raaoilta.
Vaikka asun meren äärellä, ei täältä saa tuoretta kalaa kuin joka toinen perjantai. Silloin tulee kala-auto Tromssasta. Ymmärtääkseni myy tuoretta kalaa, mutta myös erilaisia kalasäilykkeitä sekä rapuja.
Tänään ostin pakastealtaasta taimenta, 26€/kg. Kalassa ei ole nahkaa eikä ruotoja, pakattu 4 x 125g:n paketteihin. Keitän tummaa riisiä ja pakastevihanneksia seuraksi, saan siitä töihin mukaan ruokaa.

Tänään onkin kylällä ollut vilskettä. "ElektroSport" piti kolmen tunnin alennusmyynnin, -50% joistain tuotteista. Lähinnä lasten ja kesän mallistoista. Samassa kaupassa myydään myös elektroniikkaa, sähkötuotteita, verhoja ja muuta kodin sisustukseen liittyvää.
Toinen kaupoistamme, Rema 1000, muutti sivummalta satamaan, ja avasi uusissa tiloissa klo 19. Jo tuntia ennen oli parkkipaikka täynnä ja jono kauppaan. Taisi olla hyviä tarjouksia. Minä kävin "Coop":ssa ruokaostoksilla, eikä siellä muita ollutkaan.

Ilma on ollut lämmin viikonlopusta lähtien. Tänä aamuna ennen klo 7 oli varjossa +20. Tuuli tuntuu kuitenkin aika pirtsakalta, olisikohan syksy tulossa. Töiden jälkeen kävin rannalla, mutta uimaan en kyennyt. Tunnin verran istuskelin rannalla, lueskelin, kuuntelin tuulen huminaa ja katselin meren tyrskyjä.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Näkymiä

Yllätys kesken Magic Lodge'n grillijuhlien. Paikalle saapui kutsumaton vieras, joka vei kaiken huomion. Täysikuu!

Maisema puolilta öin

Siinä se olla möllötti siltoineen kaikkineen. Kovaa vauhtia siirtyi idästä kohti etelää.

Makuuhuoneen ikkunasta suoraan eteenpäin

... ja oikealle...

... ja vasemmalle.

Maisema olohuoneen ikkunasta. Kirkko keskellä kylää, vas. näkyy torni.
Grillijuhlissa oli varsin sekalainen seurakunta, tai ainakin kansainvälinen: italialaisia, nepalilaisia, sveitsiläisiä, suomalaisia, ruotsalaisia ja 2 paikallista miestä.
Ruoka oli upeaa. Magic Lodge'n terassilla oli grilli, josta valmistui itsetehtyä makkaraa, lyngeninlampaiden jauhelihasta tehtyjä vartaita ja hampurilaispihvejä. Salaatteja oli monenlaista, myös hummusta, jota en ollut ennen maistanutkaan. Kyllä kannatti mennä. Varsinkin, kun grilli-illan tuotto meni Punaisen Ristin kautta hyväntekeväisyyteen. Keräsimme siis syömällä rahaa Afrikan nälkää näkeville, olikohan se nyt oikein....

Tässä muuten linkki, mistä näkee realistisen sääennusteen tänne Lyngseidetiin: www.yr.no/place/Norway/Troms/Lyngen/Lyngseidet/

lauantai 13. elokuuta 2011

Laulu se on ollut minun iltojeni ilo

Säkeistöt 5 ja 6:

Ottakaamme ilo irti elämästä ja täyttäkäämme ikävyyden lovi.
Ottakaamme ilo irti elämästä ja täyttäkäämme ikävyyden lovi.

Myöhäistä on silloin kun tuonen tuvil tullaan ja hiljainen on mullan musta povi.
Myöhäistä on silloin kun tuonen tuvil tullaan ja hiljainen on mullan musta povi. 
 
Usein mieleeni nousee melodioita, jotka soittajalle tutumpia kuin sanat. Tänään mieleeni tuli tämä varsin puhutteleva laulu, ihan sanojen vuoksi.
Sain viestin Eestin Etappiajosta, että vakietappilainen oli menehtynyt toissa yönä. Ajattelisin, että Viiksi osasi elää kuin tuossa laulussa sanotaan. Ei elämä aina pelkästään iloa ollut, mutta siinäkin kohtaa auttoi positiivinen henki, jota Viiksellä oli. Kuten myös syvällisiä ajatelmia ja ajatuksia, runoista puhumattakkaan.
Huomaan, että taas kävi niin. Kesällä olen Viikseä useasti ajatellut, joskus hän poikkesi ohi kulkeissaan tai rimpautti puhelimella. Enpä saanut aikaiseksi hänelle soittaa. Eilen illalla myöhään katselin Kontio 2011 -kuvia netistä, ja siellä oli Viiksestä hieno kuva. Sinne meni taas hyvä mies!

Olen saanut ihmetystä kylällä aikaiseksi. Ensiksi uimareissuilla, ja tänään sauvakävelyllä. Joko hymykasvot ja "Heia" -tervehdykset sai aikaan hölmö olemukseni tai sitten kävelysauvat. Luulisi, että dementiahiihto olisi tuttua, mutta kylläpä mua tuijotettiin.
 
Kultapossukerhokin kokoontui. On se kumma, että olen sitten missä tahansa, vanhukset hakee minusta seuraa. Sauvalenkillä yhden talon pihassa ikääntyneempi nainen nyppi nurmikoltaan oksia. Tulin tervehtineeksi ja sanoneeksi, että onpa kaunis ilma. No, siinä sitten tuli kuultua miehen kanssa tehdyt retket Pallakselle, Ulukselle (Olos) ja Tyrkyyn. Ja moni muu juttu. Ohi kulkeva pappakin sitten liittyi keskusteluun, ja kysyi olenko kauankin opiskellut norjaa. Heko-heko, sanon minä. Vastasin, että ehkäpä tilannetta helpottaa se, että Suomessa on pakollinen ruotsinkieli. Se onkin muuten aiheuttanut ihmetystä ja kummastusta, miksi ihmeessä Suomessa on pakollinen vieras kieli. No, siitä on nyt ainakin mulle paljon hyötyä tässä tilanteessa.
 
Mutta vähintään yhtä suuri ihmetys on ollut minulle, että täällä Lyngenissä voi opiskella suomenkieltä jo esikoulusta lähtien. Lyngenin peruskoulussa, ala- ja yläaste, on aika laaja kielivalikoima. Muistaakseni suomi, venäjä, ruotsi, ranska, englanti, saksa ja espanja. Oppilasmäärästä en tiedä, mutta eipä kait tuo paljon Juupajoen koululaisia enempää ole. Ja Juupajoella tiukkaa saada yksi vapaaehtoisen kielen opiskelijaryhmä.
Tänään olen ollut aamuvuoron töissä ja sauvakävelylenkillä. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla mennä Magic Lodgen grilli-iltaan syömään. Ha det :-)!

perjantai 12. elokuuta 2011

Sorvin ääressä

Tämä työviikko on näyttänyt ihan hoivayrittäjän viikolta. Teen tällä viikolla 7 työvuoroa, joista 4 yövuoroja. Maanantaina onkin sitten kaivattu vapaa päivä, ja tiistaina iltavuoroon. Sairaanhoitajista on tosi kova pula. Nyt on tietenkin poikkeustilanne, kun muutamia vielä kesälomalla. Ja yövuoroihin on laitettu ylimääräiseksi sairaanhoitaja, terminaalivaiheessa olevan asukkaan vuoksi. Kyllä tämä ihan työstä käy.

Yötyöstä saan normaalipalkan ja tietenkin yölisät. Tällä viikolla tunnit paukkuu aikalailla yli, ja ylityöt menevät pankkiin, "tidbank", josta sitten käytän tunteja Suomessa käymiseen.

Viime yönä, siis neljäs yövuoro peräkkäin, oli kyllä jo aika väsy. Koska minut on laitettu ylimääräiseksi vuoroon, vain yhtä asukasta varten, olisi lupa nukkuakin. Eilen töihin mennessäni olin päättänyt, että nyt käytän tuota etua. Eipä ihan niin mennyt. Toiselle osastolle oli tullut uusi asukas, joka tarvitsi sairaanhoitajaa muutamia kertoja. Omalla osastolla toinenkin asukas tarvitsi sairaanhoitajaa. Lisäksi päivävuorossa olleet sairaanhoitajat olivat laittaneet listaa, ja toivoneet, mitä tekisin yövuorossa heidän töistään. Aivo vaan ei toimi, joten osan töistä jätin tekemättä. Siitäpä aamuvuoroon tullut sairaanhoitaja sai aika hepulit. Sitä en oikein kokenut oikeutetuksi, ja taitaa olla puheväleissä tauko, ei suostu työkaveri asiaa selvittämään.
Terminaalivaiheessa olevan omaiset, vaimo ja kaksi tytärtä, olivat koko yön paikalla. Hekin tarvitsivat tukea ja jutteluseuraa. Hyvin pystyn seuraamaan keskustelua, mutta varsinkin tuollaisessa tilanteessa meinaa sanat loppua. Tuntuu avuttomalta, kun ei pysty itseään niin ilmaisemaan kuin haluaisi.
Kuolevan vierellä ei kuitenkaan sanoja paljon tarvita. Vierellä olo ja kädestä pitäminen ja silittely selkeästi rauhoittaa lääkkeiden lisäksi. Vaimolle on tärkeintä, että saa puhua ja purkaa sydäntään. Ei niinkään kaipaa vastauksia, vaan ymmärrystä.

Sairaanhoitajapulan lisäksi ainakin Pohjois-Norjaa vaivaa lääkäripula. Tanskalainen lääkärimme palaa kotimaahansa elokuun lopussa. Sen jälkeen tulee ruotsalainen lääkäri tilalle. Lyngenissä siis tilanne kohtuullinen.
Paikallis- ja lähialueen lehdissä kirjoitetaan lähes päivittäin tilanteista, joissa ei lääkärinapua ole ollut saatavilla.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Suomen ja Norjan raja ylitetty, seikkailu alkaa :-)
Uusi kotikuntani, Lyngen asukkaita 3200

Uusi kotikyläni Lyngseidet, asukkaita 500


tiistai 9. elokuuta 2011

Yövuoro

Eieln oli paluu töihin neljän vapaapäivän jälkeen. Ja mukavalta tuntuikin palata sorvin ääreen. Työhöni kuului mm. leikkaa ja liimaa, eli oli lääkärin kierto. Täällä vain lääkäri käyttää tietokonetta ja printtaa samalle reikäreunapaperille kaikkien potilaiden sanelut. Sen jälkeen sairaanhoitaja leikkaa asukaskohtaiset kirjoitukset ja liimaa ne asukkaan kansioon. Sen jälkeen vielä kirjoittaa lääkärikäyntikansioon samat asiat.

Yksi asukas on huonohkossa kunnossa. Koska täällä sairaanhoitajat eivät tee yövuoroja, on nyt otettu sairaanhoitaja ylimääräiseksi yövuoroon, eilen ja tänään minä. Tehtäväni on seurata asukkaan tilaa sekä antaa mahdollisesti Morfiinia, jota viime yönä ei tarvittu kertaakaan. Hyvä perushoito asentohoitoineen piti hänet rauhallisena ja nukkui hyvin.
Koska vielä on lomakausi menossa ja sairaanhoitajia ollut ylimääräisinä yövuoroissa, on vähän henkilökuntapulaa. Lähihoitajilla ei ole ilman lisäkoulutusta lääkkeidenantolupaa. Tänään oli se tilanne, että osastolla ei ollut aamuvuorossa yhtään lääkkeidenantolupaa omaavaa hoitajaa. Siksipä ylihoitaja tuli aterioiden aikaan antamaan lääkkeitä.
Yövuorossa tarkistin myös eilen jaetut lääkkeet. Sairaanhoitaja jakaa maanantaisin koko osaston, 21 asukasta, lääkkeet dosetteihin. Viikon aikana se sairaanhoitaja, joka ehtii, kontrolloi jaetut lääkkeet sekä korjaa mahdollisesti virheet. Sekä jakaja että kontrolloija laittaa asukaskansioon puumerkkinsä. Lisäksi lääkkeiden antaja laittaa joka kerta puumerkkinsä. Byrokraattista ja aikaa vievää puuhaa.

Viime yönä pimeys tuli, kuin kertalaakista, klo 22:30. Klo 02:30 oli jo täysin valoisaa. Ilma on ollut tänään varsin viileä, kylmä tuuli on puhaltanut luihin ja ytimiin. Nyt lähden toiseen yövuorooni.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kilpisjärvi ja Tromssa

Päiväretki Kilpisjärvelle piti alkaa lauttamatkalla Lyngefjordin yli Olderdaleniin, ja sieltä vuonon itärantaa Skibotniin. Luin lautta-aikatalua väärin, joten autoilimme sitten mennen tullen, samoissa maisemissa, vuonon länsirantaa. Menomatkalla näytin kavereille herttaisimman näkemäni huoltoaseman vessan: siellä on aina kukkakimppu sekä kynttilä palamassa. Ja tietenkin täytin termosmukini, kun Statoililla oltiin.

Kilpisjärvellä kaverit lähtivät valloittamaan Saanaa ja minä hotelli Kilpikselle tapaamaan tuttuja. Kyllä on näpsää, kun nykyään on monessa paikassa avoimet nettiyhteydet. Kilpiksen aulassa hoitelin asioita omalla läppärillä ja Kilpiksen asiakasWLAN:lla.
Oli myös mukava puhua puhelimessa, kun ei tarvinnut miettiä niin paljoa puhelun kestoa, kuin täällä rajan takana Norjassa. Yllättävän hyvin olen tullut toimeen ilman puhelimessa jaarittelua. Sopeutumista helpottaa netti, ja varsinkin Facebook, kun voi teidän touhuja sieltä seurata.
Luen joka päivä IL:n, IS:n, AL:n ja kaksi kertaa viikossa KMV:n ja Tyrvään Sanomat. Harmillista, että Oriveden Sanomilla ei ole netissä kuin yhteystiedot. Huomasin, että nettilehtiä lukemalla pysyn jopa paremmin maailman menossa mukana kuin Suomessa olevat. Tai sitten luen lehdent tarkempaan, kun tarjontaa ei ole paljon.

Saanan valloituksen jälkeen menimme saunaan ja uimaan Kilpisjärveen. En ole kova saunoja, mutta kyllä se teki terää, hartiajumit häipyi ja tuli rauhallinen olo. Oman osansa asiaan vaikutti tietenkin Kilpisjärven pirtsakka vesi. Vesi oli kuitenkin lämpimämpää kuin ajattelin. Vetelin järvessä oikein pikkuisen lenkin palelematta.

Illalla hotelli Kilpiksen rannassa oli tarjolla Rosvopaistia, kuoppaan oli haudattu poroa sekä savulohta. Lisäksi oli salaattia sekä perunoita ja kasviksia. Kaikki oli erittäin nam. Jälkiruuaksi saimme nokipannukahvit.
Ymmärtääkseni perinteinen Rosvopaisti-ilta kerää Kilpisjärven rantaan vakituisia asukkaita sekä turisteja. Ilmapiiri oli mukavan leppoisa ja kaikkia tuntui yhdistävän jonkin asteinen ihastus Kilpisjärven seutuun. Naapurin kanssa oli helppo alkaa jutella maisemien kauneudesta.

Paluumatka Lyngseidetiin oli levollinen saunan, uinnin ja ruuan jälkeen. Mutta ei kuskia kyllä yhtään nukuttanut. Onneksi. Matkalla näimme 5 kettua (3+1+1) ja 3 hirveä (2+1). Niin, ja tietenkin ne perus tielläliikkujat: lampaita, poroja ja jäniksiä.

Tänään oli Juupajoen kamujen kotiinpaluupäivä. Majoitus sekä ruuat (joita minäkin maistelin) oli erittäin onnistunut paikallisessa majoitusliikkeessä. Se on sekä paras että ainoa, nimittäin ravitsemusliikkeenä. Majoitusta Lyngseidetissä on muuallakin. Hostelin nimi on Magic Lyngen, ja on hienolla paikalla: vuoren rinteellä, josta näkymä suoraan vuonoa kohti.
Paikan omistaa nuori pariskunta, suomalainen Henriika ja ruotsalainen Patric. Ovat llähes ammatikseen "harrastaneet" extremejuttuja, kuten pyöräilleet Italiasta Pekingiin 9kk:tta ja 14000km. Ruokasalissa ja huoneissa on valokuvanäyttely tuosta matkasta.


Tromssaan saapuessamme poikkesimme Ishavskatedral'iin, elikäs Jäämerenkatedraaliin. Se on 60-luvulla rakennettu suosittu nähtävyys, mutta tietenkin myös seurakunnan käytössä. Tänään tuntui olevan suosittu kastepäivä, kun kastemekkopukuisia vauvoja oli aikas monta, ja kuvia otettiin vuoronperään alttarilla. Pappina oli naispappi, joka oli kauniisti meikannut itsensä ja hiukset oli kauniisti. Antoi oikein positiivisen kuvan tilanteesta.
Sytytin kynttilän lapsuudenaikaisen naapurin muistolle. Se oli herkkä hetki, kun mieleen tulvi monta lämmintä ja tärkeää muistoa lähes neljänkymmenen vuoden ajalta.
Katedraalissa oli paljon muita vierailijoita. Yksi vierailijoista alkoi viittilöidä urkuparvelle, ja taisi huudellakin jotain. Yht'äkkiä urut lähes räjähtivät soimaan. Kanttori sitten vetäs siinä sunnuntain kunniaksi pikku jatsit. Aluksi huomasin vähän närkästyväni, mutta ilmeisesti norjalaiset ovat suvaitsevia, kun vanhemmatkin ihmiset avoimen hymyilevästi nauttivat vaikea sävelkulkuisesta ja hyvin soitetusta musiikista. Tämä(kin) oli hieno kokemus lopulta.


Ylitettyämme yli kilometrin pituisen sillan Tromssan keskustaan, alkoi nälkä kurnia vatsassa. Siihen sai apua Pastafabrikkenissa. Kunhan ensin ymmärsi systeemin: menut oli heti oven pielessä, kassalta tilattiin ruoka ja juoma, kassalta sai elektronisen laitteen (kuin tv:n kauko-ohjain) joka värisi ja piipitti kun ruoka oli noudettavissa kokkipojilta. 
Söin tortellineja, jotka olivat hyviä, mutta annoksen kruunasi taivaallinen valkosipuli-tomaatti -kastike. Teki mieli nuolla lautanen tyhjäksi. Valkosipulileivissä oli voita ensi viikollekin, mutta hyviä olivat leivätkin.
Jälkiruokakahvit ja -kakut söimme Aunesgård -kahvilassa. Cappuccino ja valkosuklaarahkakakku olivat myös maukkaita. Kyllä nälkä lähti.


Ennen lentokentälle menoa tutustuimme vielä MS Polstjerna -museolaivaan. Laiva on rakennettu 40-luvulla hylkeenpyyntialukseksi, ja on nyt restauroitu. Polstjernan alla, toisessa kerroksessa, oli AV-show sekä näyttely arktisista olosuhteista, inuiiteista ja saamelaisista. Oikein mielenkiintoinen museo.


  

perjantai 5. elokuuta 2011

Lyngstuva

Tämän päivän retken päämääränä oli Lyngstuva. 68km Lyngseidetistä (Lyngenin kirkonkylä, jossa asun). Välillä tulee mieleen, että Luojalla on ollut tylsää luodessaan tätä seutua. Linnuntietä Lyngstuvalle ei varmaankaan ole kovin paljoa. Autolla pitää kiertää monta vuononpohjukkaa sekä vuorta. Retki alkoi klo 9 Pehmiksellä Coop'sta, joka on paikallinen ruokakauppa, ehkäpä kuin S-market.

Svensbyssä pysähdyimme ihailemaan kotiseutumuseota. Pihapiiri oli kaunis, kuin myös turvakattoiset rakennukset.
Talon katolla, turpeen seassa, oli lokin pesä ja isohkot poikaset. Poikaset kurkkivat meitä uteliaina. Hetken kuluttua jättikokoinen emo tuli lentelemään päidemme päälle ja teki syöksyjä meitä kohti. Ei oikein pitänyt visiitistämme.







Matkan varrelle osui "katkaraputehdas". Kalastajat, vai rapujen pyytäjät, tuovat ravut tehtaalle. Laivojen ajaessa satamiin, katkaravut keitetään ja suolataan laivoissa valmiiksi. Tehtaille jää ymmärtääkseni tehtäväksi jatkokäsittely.
Tehtaan sedän ilme oli mainio, kun kerroin, että haluaisin ostaa 1kg valmiita katkarapuja. Ilmeisesti useimmat asiakkaat ostaa niitä laatikollisen (n. 25kg). Kilohinta tehtaalta ostettuna oli n. 13€. Näitä täkäläisiä katkarapuja myydään ainakin Helsingin Stockalla, mikähän on kilohinta siellä.
Raputehtaan vieressä oli "Joker" -kauppa, paikallinen Siwa. Sieltä löytyi Pohjois-Norjan mansikoita, joiden satokausi on juuri alkanut. Lyhyt, mutta valoisa, kesä antaa mansikoille makean maun, nam.
Tunturipuron rannassa oli hyvä nautiskella auringon lämmöstä sekä eväistä. Nyt on katkarapukiintiöni täynnä vähäksi aikaa.










Ajoimme asfalttitietä niin pitkälle kuin sitä riitti. Sitten lammasaitaportin avaus ja kiinnilaitto (!) ja matka jatkui teräväkivistä tietä pitkin vielä kilometri.
Pysäköintipaikan vieressä oli picnicpaikka. Polttopuut pitää täällä kuljettaa paikalle itse ja samoin roskahuollosta pitää huolehtia omatoimisesti. Eikä roskia ole missään.
Ennen kuin pääsimme päämääräämme koimme henkeäsalpaavia maisemia, ylä- ja alamäkeä, irtokiviä, mutaa, siis vaihtelevaa maastoa. Onneksi jalassa oli maastokengät, koska muilla ei siellä olisi pärjännytkään.








Perillä Lyngstuvassa oli sanoinkuvaamattoman kaunista. Kivikkoisen niemennokan päässä oli majakka, vain muutaman metrin korkuinen, sekä sympaattinen mökki. Mökissä oli eteinen sekä kammari, jonka nurkassa oli kamina. Oven vierestä meni tikapuut ylös, jossa on makuupaikat 3-4 henkilölle. Pihassa on nuotiopaikka. Ruokavesi pitää paikalle kantaa, koska vain merestä saa vettä.



Mukanamme oli kertakäyttögrilli, jossa paistoimme makkarat sekä banaaneja suklaalla jälkiruuaksi. Jälkiruuaksi söimme myös kaarnikoita, mustikoita sekä hilloja, joita kaikkia löytyi kallioilta. Silloin kun minä olin koulussa, meille opetettiin, että hillat kasvaa suolla...
Eläinbongausteni määrä kasvoi tällä retkellä. Näimme tavanomaisten eläimien (lokki, isompi lokki, jättilokki, västäräkki, varis, lammas jne) lisäksi merimetsoja, 2 hyljettä sekä merikotkan. Huikeita kokemuksia.

Nyt nukuttaa. Jalat on vähän ihmeissään, kun ovat joutuneet kovalle koetukselle tänään. Retken jälkeen vielä söimme ainoassa tämän kylän ravintolassa. Tänään kalastettu, paistettu sei oli huomattavasti parempaa kuin se, mitä Suomessa saa pakastinaltaasta.

torstai 4. elokuuta 2011

Vauhtia ja vaarallisia hetkiä

Tai oikeesti. En uskalla ajaa täällä vauhdikkaasti. Tiet on todella kapeit, norskit ajaa todella lujaa ja keskellä tietä ja tämän tästä on lampaita keskellä tietä.

Tänään koin traumaattisen hetken Tromssassa, jossa on paljon liikenneympyröitä/kiertoliittymiä, sekä maan pinnalla että tunneleissa kaupungin alla. Olin jo ajanut ympyrään, kun kuulin tööttäyksen. Takaoven kohdalla oli pakettiauto aikas lähellä Priusta.
Tämä pakettiauto oli tullut kolmion takaa ympyrään, mutta ilmeisesti ajatuksenaan ajaa oikean puoleista kaistaa ja kääntyä seuraavasta tienhaarasta ympyrästä pois. Jäin miettimään, että saako siis ulkokaistaa mennä miten haluaa ja onko se jonkinlainen "nopeampi" ulosmenoreitti. Ja sisäkaistaa ajellaan sitten ympäri ympyrää. Mutta kun ympyröissä ei ole kaistamaalauksia. No, tämän jälkeen olen tosi tarkkaan katsellut myös mahdollisesti kolmion takaa tulevia.

Edellisen jälkeen jännitys lisääntyi, kun menin Verovirastoon hakemaan norjalaista ID-tunnusta ja verokorttia. Vähän hirvitti, kun etukäteen oli sanottu, että siellä haluavat toimia norjaksi. Mutta hyvin meni se reissu. Mulla oli tarvittavat paperit mukana (passi, väestörekisteriote Suomesta ja työtodistus). Virastossa piti vain täyttää yksi kaavake. Ja tiskin takana oli avuliaita ja palveluhenkisiä miesvirkailijoita, joiden kuulin palvelevan myös englanniksi. Itse suoriuduin ruotsinorjalla :-).

Ilma on ollut kaunis. Lämpöasteita n. 12 ja aurinko paistanut todella lämpimästi. Oli mukava istua Tromssan satamassa terassilla ja juoda Juupajoen kamujen kanssa olutta. Päätin kokeilla paikallista alkoholitonta olutta, ja se oli todella hyvää. Niin hyvää, että join illalla paikallisessa baarissa toisenkin pullon. Olut on hyvää maultaan, miksi siinä pitäisikään olla alkoholia. Jos ei halua humaltua.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Vihreä Laguuni

Tajusin tänään, että mulla on täällä Lyngenissäkin Vihreä Laguuni. Juupajoella olen tottunut käymään vähän pienemmässä, Ruutanajärvellä. Täällä vesi on vähintään yhtä virkistävää. Vuonon rannalla ei ruuhkaa ole. Työmaalla ihmiset lähinnä kauhistelevat Jäämeressä uintia. Täkäläiset kyllä käyvät rannalla, piknikillä tai ottamassa aurinkoa, mutta eivät ui. Kun kysyin uimapaikkaa, alettiin neuvoa uima-altaita, ja lähimpään uimahalliin on matkaa.
Tänään rannalla ei minun ja kämppikseni lisäksi ollut ketään muita. Oli ihanaa uida, katsella upeita maisemia sekä nauttia meren kuohusta. Uinnin jälkeen ei tuntunut yhtään kylmältä, ja oli mukava tsekkailla rannasta simpukan kuoria sekä kauniita kiviä. Taitaa olla aikamoinen kivikuorma, kun muutto koittaa.

Ilma on muuttunut eilisestä syksyiseksi. Tänään lämmintä oli vain 15astetta, kun toissa päivänä oli illalla vielä 22. Tuuli on pirtsakka ja päälle pitää vetäistä fleece.
Toivottavasti viikonlopun aikana ainakaan sada paljoa, kun Juupajoelta saapuu ensimmäiset vieraat. Yllättävän paljon olen keksinyt ohjelmaa, vaikka aluksi tuntuu ettei tässä kylässä paljoa puuhattavaa ole. Kaikki ohjelma vaatii kuitenkin ulkona oloa, mutta oikeanlaisilla varusteilla sekin onnistuu.

Näyttäisi siltä, että tällä viikolla olisi kolmen työpäivän jälkeen neljä vapaata. Työväestä on krooninen pula, joten lupauduin perjantaiksi töihin VB (=vid behov). Kuulin tänään, että henkilökunnalle maksetaan korvaus, mikäli joutuu vaihtamaan vuoroa. Korvauksen summasta en tiedä.
Ei tää nyt ihan niin mennyt kuin Strömsössä. Minulle sanottiin etukäteen, että joka toinen kuukausi on vähintään viikon vapaa. Eipä sellaista turnuksessa (työvuorolista) ollut, mutta kolmen-neljän päivän vapaita kylläkin. Jos tekee yhden päivän ns. ylimääräistä, eli vapaa päivänään, saa kaksi päivää vapaata. Näin saa yhdisteltyä pidempiä vapaita. Niillä lähden Suomeen ja tsekkaamaan poikasia.

Aamulla lähden Tromssaan. Haen kamut lentokentältä. Sen jälkeen onkin vuorossa ennakkoon jännittämäni osuus. Väestörekisteristä pitää mennä anomaan norjalaista henkilöturvatunnusta ja Verovirastosta verokorttia. Siinä pistetään kielitaito koetukselle.
Ilman henkilöturvatunnusta (ID) en voi avata pankkitiliä ja ilman sitä minulle ei voida maksaa palkkaa. En voi myöskään avata täkäläistä kännykkä- tai internetliittymää. ID:n saamiseen voi mennä kaksikin kuukautta. Onneksi vuokraan kuuluu internet, joten sitä ei ole tarviskaan avata.

tiistai 2. elokuuta 2011

Norjan hillomarkkinat

Tehtyäni vanhainkodissa kaksi työvuoroa, aamu- ja iltavuoron, en voi olla ajattelematta busineksia. Nimittäin hillonkeittäjillä on pakko olla hyvät markkinat täällä, mikäli vanhainkodin hillonkäyttö on keskiverto norjalaista. Vaikka toisaalta, taitaa leivänleipojillakin mennä hyvin.

Aamiainen: kahvi/tee, voileipä + juusto/kinkku/hillo (mansikka, vadelma tai lakka) tai mahdollisesti "Sæts" (oikeasti kirjoitetaan sillä norjalaisella öölla, mutta en saa sitä koneestani ulos), joka on savustettua ja kevyesti makeata kutunjuustoa murskattuna sekä rusinoita seassa.
Lounaalla mahdollisesti jälkiruokana em. voileipä hillosysteemillä.
Joskus päivällinen ja mahdollinen iltapala: voileipä ja hillohässäkkä.
Lisäksi lääkkeet, jotka pitää antaa murskattuna, annetaan usein lusikalla, jossa on iso klöntti hilloa.
Pidän tästä hoitotyylistä, että langanlaihat dementikkomummot voivat syödä sitä mitä haluavat. Mutta silti välillä pilkahtaa ajatus terveellisemmästä ruokavaliosta, ainakin sen diabeetikon kohdalla.

Ensimmäinen työpäivä

Aurinko paistoi kirkkaana verhojen läpi. Lyngenissä loppui viikonloppuna yötön yö, joten pimeän aika on vielä varsin lyhyt.

Työpaikalle on kävelymatkaa parisen minuuttia. Pelkäänpä pahoin, että myöhästyminen on helpohkoa, kunhan alku jännityksestä pääsee. Tai ainakin viime tipassa saapuminen...

Yövuorolainen antaa raportin ensimmäiselle hoitajalle. Muut hoitajat tulevat porrastetusti ja ensimmäiseksi tullut hoitaja antaa raportin näille muille. Klo 8 aletaan aamupuuhat ja aamiainen on klo 9.

Vuorossa on sairaanhoitaja, lähihoitaja sekä kouluttamattomia avustajia. Lähihoitajat antavat lääkkeitä sairaanhoitajien lisäksi. Joskus on sellainen tilanne, että osastolla ei ole muuta lääkelupalaista kuin sairaanhoitaja. Osasto on jaettu ymmärtääkseni, tämä ei vielä ensimmäisen päivän aikana selvinnyt, kolmeen "soluun". Vielä ei selvinnyt sekään, montako asukasta, tai täkäläisittäin potilasta, meillä oli. Annoin lääkkeitä vain yhdessä solussa, ja muissa soluissa mm. kipulaastareita.
Tänään oli lääkärinkierto. Se oli helppo juttu, kun ei ollut kuin kaksi asiaa lääkärille hoidettavaksi. Haastavaksi tilanteen teki se, että lääkäri on tanskalainen. Lääkärinkierrolla meitä oli yksi paikallinen sairaanhoitaja, tanskalainen lääkäri ja norjaa puhumaton allekirjoittanut. Joopa...
Minulle ei ihan selvinnyt hoitajien kahvi- ja ruokataukoasia. Nälkäisenä ei tarvinnut olla, mutta en tiedä söinkö "oikeaan aikaan".
Ilma oli todella kaunis. Aamiaisen jälkeen asukkaat viettin ulos nauttimaan ulkoilmasta. Kauniille sisäpihalle, jossa mm. suihkulähde, mansikkamaa, puna- ja mustaherukoita, kokoontui asukkaat suurin osa hoitajista sekä omaisia. Tunnelma oli lämminhenkinen.
Lounas syötiin ruokasalissa. Unessa olevia ei herätelty, vaan heille varattiin ruoka. Lounaaksi oli keitettyjä perunoita, paneroitua kalafilettä, Remoulade -kastiketta sekä porkkanaraastetta. Jälkkäriksi sitruunahyytelöä.

Iltapäivää kohden huomasin, kuinka väsymys alkoi hiipiä. Ruotsin sekaan pullahteli myös englanninkielisiä sanoja. Yllättävän hyvin kielen puolesta pärjäsin. Kysyvä ei tieltä eksy, ja sitä sanontaa tulikin tehtyä todeksi erittäin paljon. Mutta olen päättänyt oppia riittävästi norjaa, sen verran että tulen toimeen sillä.

Auringon paistetta riitti työpäivän jälkeen. Iltapäivää vietin ihastuttavalla Sandvikenin rannalla, joka on kallioniemeke Lyngenvuonolla. Meinasi entistä avantouimaria kylmätä Jäämeressä uinti, mutta tuli sekin hoideltua. Ei siinä vedessä lenkkiä tullut tehtyä, sen verran vilakkaa se oli. Hyvät päiväunet kylmä vesi sai aikaiseksi. Unestani herättyä piti vielä hieraista silmiä, kun meri oli loitonnut aika kauas. Enpä Hulipaskylällä ole tottunut nousu- ja laskuveden ilmiöihin.

Täytyy kyllä sanoa, että välillä piti lähes tulkoon nipistää itseään. Maisema oli henkeäsalpaava: vihreää Jäämeren vettä, lumihuippuisia vuoria, kalastusveneitä, mereneläviä, jne. Olisi voinut kuvitella olevansa jossain oikeasti etelässä. Eipä kait näin upea kesäilma ihan perus-lyngeniläistä ole.

Rantaretken jälkeen päätin vielä retkeillä lisää. Valtteri toi Norjan tuliaisina Statoilin termosmukin, johon saa tankata tämän vuoden ilmaiseksi teetä, kahvia ja kaakaota. Kävin Statoililta nappaamassa mukillisen kaakao-kahvia ja kotoa eväsleivät. Jatkoin matkaani Lyngenistä pohjoiseen, vuonon länsireunaa. Jos on eilen ja tänään tullut huokailtua upeita maisemia, niin sille tuli jatkoa. Välillä piti herätä katselemaan tietä, kun lampaat olivat parkeeranneet kaistalleni. Tai eihän siinä tiessä olekaan kuin yksi kaista.
Tietä riitti n. 20km. Etäisyys ei ole kauhean pitkä. Mutta en voinut olla ajattelematta talvea ja tuiskuja. Miten ne ihmiset kulkee tuon matkan tuulessa ja tuiverruksessa.

Onnistuneen päivän kruunasi avulias-KH. Nyt toimii WLAN, ja nyt tämä kommunikointi onnistuu hienosti. Kiitos KH:lle!