maanantai 26. joulukuuta 2011

JouluKuvia



Ajattelin tehdä kattavan kuvallisen otoksen Joulusta Norjassa. En ihan niin paljoa kuvia ottanutkaan, kuin aluksi ajattelin, mutta nyt tässä joitain :-).

Särkijärviläinen JouluKuusi, poronsarveen viritettynä

Storfjord'n kunnan alueella on useissa tienhaaroissa valosydämet toivottamassa sydämellistä joulua
Tien viereen saa helposti heijastimilla joulukuusen
JouluTalo Oterenista


Edellisen naapuri :-)

Ishavskatedral 23.12.2011

Silta Tromssan saarelle




Veljekset JouluSaunajäähyllä

Imelletty perunalaatikko, lanttu- ja porkkanalaatikko

Herkkuja :-)

Ribbe, nam!

JouluMakkaraa ja Kinkku



Näkymä Norjan kotiin ulkoa (käännä päätäsi)

Rannan ankkurin juurella kynttilämme taivaaseen menneiden muistolle


lauantai 24. joulukuuta 2011

JoulunRauhaa ja -Iloa

JouluAattoaamu "valkenee" täällä lämpöisenä ja kosteana. Lämpömittari taitaa näyttää muutamaa lämpöastetta, lumen ja veden sekaista töhnää sataa taivaalta ja piha on äärettömän liukas sekä hiekaton -> pääkallokeli. Mikähän tuon "pääkallokelin" alkuperä mahtaa olla?

Poikaset hain Kolarista, Tampereen yöjunalta, torstaiaamuna. Siitä ponkasimme Leville, Levi Spa -kylpylään. Kokemus oli erittäin positiivinen, tähän astisista kylpyläkokemuksista miellyttävin. Nautiskelimme lähinnä allastarjonnasta, ja se oli hyvä: lämmintä ja kkylmää vettä, poreilla ja ilman, pohjat kaakelilla tai luonnonkivillä, jne. Kylpylässä oli rauhallinen tunnelma ja mukava JouluMusiikki poreili hienosti ilmassa. Välillä JouluPukki ajeli poroillaan seinillä, kun datatykeillä näytettiin JouluKuvia.
Kylpylän jälkeen kävimme KotiPizzassa lounaalla :-). Vedessä lilluttelun ja lounaan jälkeen olikin hyvä lähteä ajomatkalle Norjan kotiin. Ihmeen vähän väsytti ja matka joutui nopeaan.

Eilen kävimme pikakeikan Tromssassa. Poikasia varoittelin ihmispaljoudesta, mutta kaupoissa sekä liikenteessä oli varsin maltillisesti väkeä liikkeellä. Vai olisiko sekin asenteesta kiinni; kun itsellä on hyvä mieli, ei haittaa vaikka jonossa menisikin aikaa tai matka taittuisi paria minuuttia hitaammin...
Pelikauppa Tromssasta löytyi ja Valtterin uuteen, itse ostamaansa, läppäriin uusi peli samalla hinnalla kuin Verkkokaupasta Suomessa. Pari kassillista vaatteita matkaa Juupajoelle. Poikasille on kiva ostaa vaatteita, kun tykkäävät väreistä. Nytkin on sinapinkeltaista, petroolia sekä punaista vaatetta Tromssan tuliaisina.

"Kaikki" ovat halunneet tavata poikaset. Ja kyllä he ovatkin sitten kätelleet ja esitelleet itseään useaan kertaan. Äitinä on ihana seurata hyväkäytöksisiä nuoria miehiä (14-, 15- ja 16-vuotiaat). Ja kyllä heitä on kehuttukin :-). Ehkäpä tässä osiossa on tullut onnistuttua kasvatustehtävässä...

Kotiin päästyämme teimme viimeiset JouluPuuhastelut: Valtteri asensi JouluKuusen ulos, Oskari ja minä teimme Rosollin ja Imelletyn Perunalaatikon esivalmistelut ja Jalmari imuroi lattiat ja ulkoilutti matot. Mikäs tässä on Joulua tössöttää, kun on hyvät apulaiset.
Illalla kävimme Magic Mountain Lodge'ssa JouluTapaksilla.

Poikaset nukkuu vielä. Kinkku on valmistunut yön aikana. Taidan kohta laittaa Ribbetyynyn uuniin. Perunalaatikko ei tainnut tänä(kään) Jouluna imeltyä, pitänee turvautua kepulikonsteihin. Lounaaksi syömme JouluPuuroa.
Klo 16 menemme JouluSaunaan. Vuokraisäntäni tarjoaa meille suomalaisille vuokramökkinsä ja saunan JouluLahjaksi. Heikkona hetkenä löin poikasten kanssa kättä päälle, että menen heidän kanssaan saunasta uimaan Jäämereen. Saapa nähdä kuinka Äitin käy ;-).
Illan mittaan nautimme suomalais-norjalaisista JouluRuuista. Availemme paketteja. Katselemme JouluOhjelmia tv:stä. Perinteistä JouluOhjelmaa.

Tämä Joulu on uudenlainen Minulle. Ei tuttuja ihmisiä. Ei tuttuja kaavoja. Mutta sisällä sydämessä on Joulu. Lisäksi Rakkaat poikaseni on täällä. Ei Minun Jouluuni muuta olisi tarvittukaan. Tuntuu hyvältä ja Jouluiselta. Toivottavasti Teilläkin kaikilla lukijoillani.


JoulunRauhaa sekä -Iloa Meille Kaikille, Ympäri Maailman!!


lauantai 17. joulukuuta 2011

Arjen kummastelua...

...positiivisessa mielessä.

Vaihdoin eilen lakanat. Illalla, mennessäni nukkumaan, tuli elävästi mieleeni kuinka joskus yli 30vuotta sitten kummastelin Äitiäni. Hän usein muisti ihastella, kuinka ihanaa on mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Mut nyt lähes (!) keski-ikäisenä ymmärrän Äitiäni paljon paremmin. Oli todella ihana tunne mennä suihkun raikkaana puhtaiden lakanoiden väliin. Arjen luksusta!!

Tänään, kuten ilmeisesti useinmiten lauantaisin, oli töissä lounaaksi riisipuuroa sokerilla ja kanelilla. Jälleen meinasi kulttuurit törmätä, kun aloin kattaa pöytää asukkaille. Minä kun olisin laittanut syvät lautaset, mutta nämä norjalaiset halusivat matalat. Siinä riitti taas ihmettelemistä, miksi me näin ja miksi te noin. Sain kummastelevia katseita kun kerroin syövämme Jouluna riisipuuron kanssa luumukiisseliä tai sekametelisoppaa (tuota termiä en kuitenkaan osannut norjaksi kääntää). Täkäläiset ottivat siis matalalle lautaselle riisipuuroa, päälle sokeria sekä kanelia ja hörppäsivät juomalasista maitoa palanpainikkeeksi. Erityisen hyvää kuulemma olisi, jos olisi kuivalihaa viipale lautasen reunalla ja siitä sitten välillä haukattaisiin suolasta palaa.
Yksi kollegani oli eilen ollut kyläjuhlissa. Ruuaksi oli syöty "sauhau" eli lampaan päätä savustettuna. Jokaiselle vieraalle oli puolikas pää illalliseksi. Tuota - en heti siltä istumalta innostunut tuosta ruokalajista. Pää on teurastuksen jälkeen nyljetty (?), keitetty suolavedessä ja lopuksi savustettu. Eilen ne ymmärtääkseni lämmitettiin nopeasti kuumassa höyryssä. Lisäkkeenä oli ollut keitettyjä perunoita sekä jonkin sortin kaalisysteemiä.
Täällä käytetään kaikki ruhon osat tarkkaan. Myös sisuskalut. Lyngseidet'ssä liha pitää ostaa pakastettuna. Pakastimesta ei löydy paistimaisia lihakappaleita, vaan suurin osa lihoista on kyljysten tapaisesti viipaloitu. Kalan kanssa sama juttu.
Torstaina kävin Tromssassa. Poikkesin Hanna-kaiman kanssa Eiden Handel'ssa. Siellä oli suurin ikinä näkemäni kalatiski, eikä lihatiskissäkään vikaa ollut. Ostin Jouluksi ruijan-pallasta, mikä on uskomattoman hyvän makuinen kala. Todella maukasta ruokaa.

Joulu tulla jolkottaa. Poikaset tulevat ensi torstaina junalla Kolariin. Poikkeamme matkalla Levin kylpylässä virkistäytymässä. Sitten ajamme tänne Norjan kotiin. Ohjelmassa on rauhallista ja kiireetöntä yhdessäoloa sekä tietenkin syömistä.
Viime kerralla tavatessamme kyselin poikasten toiveita Jouluruuista. Perinteiseen malliin taidetaan mennä. Ensin ajattelin itse tehdä laatikot, mutta taidan kuitenkin kannattaa Kilpisjärven tai Muonion kauppoja. Vielä mietin, valmistammeko kinkkua vai norjalaisittain ribbeä. Sikaa on joka tapauksessa pöydässä, tavalla tai toisella.
Piparit on leivottu. Trommssassa talkoiltiin Hannan ja Selman kanssa. Hyviä tuli, ja porukalla oli kiva leipoa.
Tiistaina, kun mulla on vapaa päivä, taidan leipoa "Kakemenn". Taikinaan tulee mm. rømmeä (kermaviili) piimää ja hirvensarvisuolaa perusaineiden lisäksi. Maku muistuttaa Mettäkakkoja, mutta ovat ulkonäöltään vaaleampia. Muodoltaan kakemen'it ovat Joulupipareiden mallisia. Ostin tänään jääkarhun mallisen piparimuotin :-).

Opiskelija, joka on ollut ohjauksessani 10viikkoa, sai harjoittelunsa valmiiksi viikko sitten. Tällä viikolla oli tuskien taival, kun mun piti kirjoittaa 3 (!) sivuinen raportti harjoittelusta - norjaksi. Tekstinkäsittelyohjema oli kovilla, kun ilmoitti kirjoitusvirheistäni, joita oli joka sanassa. Lopulta keksimme aikaa säästääksemme käyttää Google'n käännösohjelmaa. Ja näps vaan, raportti oli valmis. Kirjoitin sen suomeksi ja Google käänsi norjaksi. Näppärää!

Tässä vielä uskomattoman upea pätkä katseltavaksenne, takapihaltani kuvattu: http://player.vimeo.com/video/17285182?autoplay=1

lauantai 10. joulukuuta 2011

Musikkorps Julekonsert

Urani Lyngenin Soittokunnassa ei ole edennyt juurikaan alkua pidemmälle. Harjoitukset ovat joka toinen keskiviikko, ja kuinka mulla sattuukin useinmiten olemaan iltavuoro tai olen ollut Suomessa.

Tänään klo 17 Soittokunnalla oli Joulukonsertti Solhoven'ssa, josta hetken päästä enemmän.
Aluksi soitti pidemmälle edenneet nuoret sekä aikuiset neljä kappaletta. Sovitukset yllätyksellisiä ja mielenkiinto pysyi yllä.
Sitten ole pienempien, alakouluikäisten vuoro. Osa heistä oli soittanut vasta pari kuukautta. Soittamisesta huokui, että se ei ollut vielä taito- vaan voimalaji :-). Mutta miten hienoa näitä vasta-alkajia, kuten myös vanhempia soittajia, oli seurata. Vaikka ei olisi osannut soittaa pätkän pätkää, osa ei oikein saanut edes soittimestaan ääntä, olivat kaikki todella iloisia ja "ylpeitä" omista taidoistaan. Esiintyjät olivat hymyileväisiä ja iloisia. Jos oli kesken esityksen pidempi tauko, soittajat jammailivat ja nauttivat soittamisen ilosta. Tuossa näkyi jälleen kulttuuriero suomalaisten ja norjalaisten kesken. Muistan itse tyrskähtäneeni itkuun n. 7-vuotiaana, kun en esiintyessäni osannut soittaa täydellisesti. Täällä otettaisiin vaan alusta uudelleen eikä sen kummempia ihmeteltäisi.
Pienempien esityksen jälkeen oli tauko, jolloin sai ostaa kahvia/teetä/limsaa sekä tietenkin kakkuja, joita vanhemmat olivat leiponeet. Ja kakkujahan oli ainakin kymmentä eri sorttia, nam! Väliajalla myytiin arpoja, jotka maksoivat 2nok/kpl (n. 26snt). Ja ihmiset ostivat niitä hirvittäviä määriä. Ehkäpä halpa hinta saa ostamaan enemmän kuin vähän kalliimpi.
Väliajan jälkeen esiintyi erilaisia kokoonpanoja. Arpajaisten jälkeen konsertti loppui Soittokunnan säestyksellä muutamaan jouluiseen yhteislauluun.
Konsertti oli todetta "deilig" ja "koselig" elikäs ihana ja leppoisa. Deilig ja koselig ovat ehkä eniten käytetyimmät norjalaiset sanat :-).

Solhov on rakennettu 1924, Pohjois-Norjan suurin puurakennus ja siinä toimi kansankorkeakoulu vuoteen 1987 asti. Rakennuksen historia on siinä mielessä mielenkiintoinen, että kansankorkeakoulun toiminta perustui Pohjois-Norjan norjalaistumiseen. Koulu toimi jo vuodesta 1912 lähtien, mutta toisessa paikassa. Varsinkin Lyngenin alueella ja lähistöllä asui paljon suomalaisia ja saamelaisia. Perustamisen aikoihin Norja päätti, että Norjassa puhutaan vain norjaa, ja näin perustettiin Solhov'n internaatti eli sisäoppilaitos. Yllättäen Solhov'sta ei tunnu löytyvän paljoakaan tietoa, ainakaan interwebistä. Pitänee kysellä paikkakuntalaisilta.

Tähän lopuksi valokuva, jonka otin viikolla klo 14 Norjan aikaa. Näihin kuviin ja tunnelmiin....


Ps. Tänään tuli ilokseni palkkanauha. Norjassahan joulukuussa verotetaan vain 50%:sta palkkaa, elikäs 50% saadaan verottomana joululahjaksi :-)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Vipinää vilskettä, helinää helskettä...

Breivikeidet'n satamasta kohti Lyngseidet'n aamuruskoa


Sirpa ja Saima Breivikeidet'n satamassa
Koskahan joku keksii sellaisen laitteen, joka plokkaa ajatuksista parhaat ja kirjoittaa suoraa ja sujuvaa tekstiä ilman, että pitäisi itse prosessoida ajatuksia ja kirjoittaa. Aluksi kirjoitin säännöllisesti blogia, mutta nyt menee näköjään melkein viikkoja ilman tekstiä. Ja pää on täynnä kirjoitettavaa. En oikein tiedä mistä aloittaisin.

Vaikka siitä, että muutettuani uuteen kotiini on suomalaiset ystäväni löytäneet uuden osoitteen. Ensiksi kävi Muonion ystävät yhden yön visiitillä ja sitten Juupajoelta aikuinen ja pieni ystävä. Heidän kyydissään matkustin poikasten luo viikko sitten keskiviikkona.


Lyngenin Joulukuusenkynttilöiden sytyttäminen. Soittokunnan säestyksellä lapset ja lapsenmieliset leikkivät piirileikkiä kuusen ympärillä ja lauloivat.

Lyngen Musikkorps

Joulupukit Pohjoisnavalta



Juupajokilaisille oli toimintasuunnitelma valmiina. Saavuttuaan luokseni virkistäytyminen, jouluateria Magic Mountain Lodgessa ja sieltä suoraan sytyttämään Joulukuusen kynttilät.
Kynttilöiden sytyttäminen oli oikein lämminhenkinen, jouluinen ja mukava tilaisuus. Paikalla, Lyngstynet'n pihassa, oli väkeä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ja osanotto piirileikissä samanmoinen. Soittokunta säesti jouluisia, mutta myös muita lauluja.
Piirileikin jälkeen oli puuro- ja glögitarjoilu. Lisäksi Pohjoisnavan joulupukit jakoivat joululahjat lapsille. Paperipussissa oli pieni pehmolelu, suklaata sekä mandariini.

Seuraavana päivänä minä olin aamuvuorossa. Tullessani kotiin, minua odotti tämä:


Tiistaiaamuna lähdimme Tromssaan. Olin suorastaan ylpeä turnauskestävyydestäni. Taisimme olla reissussa kaikenkaikkiaan 12tuntia, joista suurinosa kaupoissa. Minä en todellakaan ole mikään shoppailijatyyppi, joten jaksoin todella hyvin.
Kauppojen lisäksi kävimme Polariassa katsastamassa hylkeet ja muut meren elävät:


Rouva Hylje

Montako kalaa on kuvassa?

Saima ja hylje (lasi välissä)

Kissakala ja Sirpan sormi

Jos oikein hyvin kuvittelee, näkee tässä kuvassa upeat ja vihreät revontulet