Sadetta ja harmautta piisasi monta päivää. Tänä aamuna aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Korkeimmilla huipuilla on sade tiivistynyt hennoksi lumipeitteeksi. Monissa puissa on vielä lehdet, keltaista ja oranssia. Todella kaunista.
Aamiaiseksi söin suomalaista ruisleipää, Emmentaljuustoa ja kahvia Juhla Mokasta. Ravintolasalin isolle pöydälle levitin viikon vanhan Hesarin, jonka sain tuliaisiksi. Nautiskelin hitaasta aamusta, kun menen vasta iltavuoroon klo 15.
Iloinen uutinen Hesarissa oli urheiluohjelmista radiossa. Ajoin 5h Leville sinä perjantaina, kun Helsingissä oli Suomi-Ruotsi -maaottelu. Odotin jo monta kilometriä ennen Suomen rajaa, että voin alkaa kuunnella suomenkielistä radio-ohjelmaa. Ja mikä pettymys oli, että lähes joka kanavalta tuli tuota maaotteluselostusta! Nyt Hesari kirjoitti, että urheiluselostukset siirtyvät YLE Puhe -kanavalle. Hienoa, kannatetaan!
Tänään olen ehtinyt hoidella talonmiehen hommia. Yksi isä soitti ovikelloa, ja etsi eilisen Kung Fu -harjoitusten jäljiltä tyttärensä kenkiä. Puhelinmiehet eivät tulleetkaan eilen, vaan soittivat tulevansa tänään. Lisäksi olen tsekannut hotellin sähköpostit, ja tärkeiksi valitsemani jälleenlähettänyt isäntäparin lomaosoitteeseen. Kivaa puuhastelua.
Tulossa on vapaa viikonloppu. Ja mikä hienointa, ei mitään ohjelmaa. On ollut todella mukavaa, kun on käynyt ystäviä kylässä ja ollut muuta puuhaa. Mutta nautin jo etukäteen siitä ajatuksesta, että voi tehdä ihan just sitä mitä sillä hetkellä huvittaa. Ravintolan keittiö tykötarpeineen ja koneineen vähän kutkuttaa jauhopeukaloa. Nyt kannattaisi käyttää hyväkseen tilaisuutta ja leipoa. Mutta katsotaan, miltä viikonloppuna tuntuu.
Lauantain lankaostoksista on alkanut syntyä hartiahuivia, Isoäidin neliöitä jälleen. Värit ovat huumaavat. Näyttää vain siltä, että ensi viikolla pitää tehdä uusi Tromssan keikka. Langat alkaa olla vähissä, koukku on viuhunut vinhaa vauhtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti