Ajan kulua

Aika tuntuu lentävän. Kotikatu vaikuttaa tulevan entistä useammin, vaikka se tuleekin vain torstaisin ja perjantaisin. Päässä usein asioita, joita olisi kiva blogiin kirjoittaa, mutta se pitäisi aina tehdä heti. Parin päivän päästä niitä ei enää muista.

Viime viikonloppuna olin kollegan kanssa yön yli reissulla Tromssassa. Lauantaina kävimme antamassa ennakkoäänemme, joita Tromssasta lähti 112, Presidentinvaaleissa. Äänestys oli Tromssan kaupungintalolla. Tilaisuus oli karuton, mutta tunnelma jotenkin juhlallinen. 7 vuotta sitten äänestin ennakkoon kunnallisvaaleissa Meksikossa Suomen suurlähetystössä. Ulkomailla äänestämisessä on jotain erityistä, ehkäpä jotain muuten huomaamatonta kansallistunnetta.

Yövyimme Tromssassa ja tutustuimme ensimmäistä kertaa kaupungin yöelämään. Paljon oli ihmisiä liikkeellä. Mutta myös poliiseja. Itse en asiaan osannut kiinnittää huomiota. Mukanamme oli Norjassa yli 10v asunut kaimani, joka huomasi poliisiasian. Tromssassa tapahtunut ikäviä rikoksia lähiaikoina usein, ja ehkäpä siksi poliisit olivat terästäytyneet, tulemalla ihan baareihin sisälle.

Lauantaina ajoimme Hettaan hakemaan Oskaria, esikoistani, Lyngeniin. Oskari suorittaa viiden viikon työssäoppimisjakson Magic Mountain Lodge -majatalossa. Samassa paikassa jossa aiemmin syksyllä asuin muutaman viikon.
Päätimme lopulta jäädä Hettaan yöksi, mikä oli hyvä päätös. Hetta tuntui "suurelta" paikalta, ihan Alko ja pari ruokakauppaa. Suomiruokaa tuli ostettua varastoon. Loput ostokset teimme sunnuntaina Kilpishallista: jauhelihaa, karjalanpaistiainekset, viiliä sekä ihania suomalaisia perunoita (joita ei saisi rajan yli tuoda).
Edelleenkään kukaan ei ollut rajalla meistä kiinnostuneita. Joitakuita suomalaisessakin rekisterissä olevia on pysäytetty, mutta mua ei koskaan :-).

Kyllä on mukavaa, kun nyt on mulla pieni perhe täällä. Yllättävästi vaan suklaat häipyy kaapista...
Oskari tuntuu viihtyvän harjoittelupaikassaan. Pienen paikan hyviä puolia on työn monimuotoisuus, välillä siivotaan ja pedataan sitten siirrytään sujuvasti tekemään vaikkapa kalakeittoa.
Harjoittelun lisäksi tulee kielipylpy. Omistajat puhuvat keskenään ruotsia, asiakkaat norjaa tai englantia.

Eilen mietin kollegani kanssa, kuinka kiva täällä on asua. Pienen paikan etuja on, että tuttuja tulee helposti eikä ulkopuolisen tunnetta tule. Illalla olimme ensimmäistä kertaa käsipalloharjoituksissa ja se oli ihan sairaan kivaa. Hiki virtasi kaikilla 10 naisella. Minä en ole koskaan ennen käsipalloa pelannut, kollega pari kertaa koulussa. Sanasto tietenkin hukassa, mutta siinä se meni, kun matki muita. Ja mä tein kolme (3) maalia!!!!

Lauantaina loppuu kaamos. Tänään on kirkkaampaa kuin viikonloppuna. Ihmeen pian se kaamoskin meni ohi. Mutta kyllä täällä onkin ollut pimeää, ihan käsittämätöntä. Ja kun lunta ei juurikaan ole, on ollut entistä pimeämpää. Monilla työkavereilla, ihan alkuasukkaillakin, on kaamoksen aikaan uniongelmia. Nimenomaan niin päin, että uni ei tule tai sitä ei riitä aamuun saakka. Luulin, että ongelmat olisi päinvastoin: nukuttaisi koko ajan. En ole itsessäni huomannut mitään muutosta, yöllä olen nukkunut ja päivällä ollut hereillä. Valoisuuden perusteella ei tosin voi arvata mikä vuorokaudenaika on menossa.