maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kesälomalainen

... ja muuten ensimmäistä kertaa elämässäni palkallisena :-). Olenhan toki ollut kesiä "lomalla", kuten silloin kun olin 5vuotta kotona poikasten kanssa. Mutta näin niinkuin työntekijän ominaisuudessa ensimmäistä kertaa ja näin pitkään, 3viikkoa.

Loma alkoi vähän etuajassa ja alakuloisissa merkeissä. Veljeni 20-vuotias poika joutui dramaattiseen onnettomuuteen ja oli menettää vasemman kätensä ranteesta. Lähdin onnettomuutta seuranneena päivänä ajamaan kohti synnyinkotia. Koin, että nyt paikkani on aivan jossain muualla kuin Lyngenissä. Ja olin kovasti tyytyväinen päätökseeni.
Osastonhoitaja ei mitenkään kyseenalaistanut muutaman päivän poissaoloani ennen loman alkua. Kuullessaan perusteluni hän vain totesi:"Det må du bare gjöre". Vaikka välillä työntekijän etuisuudet Norjassa tuntuvat ihan käsittämättömiltä, on ne vaan hyviä silloin kuin itse niitä tarvitsee.

Ajomatkani etelään oli piiitkäää, ja se vain jatkui ja jatkui eikä meinannut loppua ollenkaan. No, olin päättänyt edetä rauhallisesti, kun olin itsekin huolissani potilaasta ja välillä tuntui keskittymiskyky herpaantuvan. Olin myös päättänyt olla poikkeamatta ABC -huoltamoilla, jotka kylläkin ovat nopeita, kun pitää edetä vauhdilla.
Pysähdyin mm. Karungissa "Joen Laulu" -nimisessä kahvilassa. Kahvilan kyltti tien varressa oli herttainen ja nimi synnytti mielessäni kotoisen tunnelman. Sisään astuessani myyjätär ei edes tervehtinyt. Kahvia kaataessaan kysyi totisena:"Pullaa?". Myyntitiskillä huomasin maksupäätteen päällä "EI TOIMI" -lapun. Kysyin, eikö kortilla voi maksaa. Tähän myyjätär totesi:"Tuolla on pankkiautomaatti". Tällöin mittani täyttyi. Toivotin hyvät päivän jatkot ja nostin kytkintä. Alkeelliset kohteliaisuudet olisivat eduksi palveluammatissa....
Täysin päinvastainen kokemus oli Kukkolankosken Kioskilla. Vastassa oli iloisen aurinkoinen kioskin emäntä, joka kysymättä kertoi kioskin tarjonnasta. Olin mennyt kahville, mutta valitsinkin lohikeiton ja jälkiruuaksi kahvin. Istuin ikkunapöydässä, koski kuohui ihan kosketusetäisyydellä, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää kuten myös palvelu. Suosittelen lämpimästi.

Yksi syy, miksi halusin lomani näin aikaisin, oli kahden nuorimman pojan koulun kevätjuhla, joka oli lauantaina. Kyllä se kesä tuntuu edelleen alkavan siitä Suvivirrestä. Ja yhtä liikuttava se oli kuin aiemminkin.
Keskimmäinen sai 3stipendiä. Mm. Aamulehden stipendin, joka annettiin lehden arvoja toteuttavalle oppilaalle. Palkintokirjeessä luki perusteluina "stipendin saaja on toimissaan poikkeuksellisen suvaitsevainen, rohkea ja luotettava". Uskotte varmaan miltä Äidistä tuntuu...
Nuorin sai yhden stipendin liikunnallisuudesta. Kaikki kolme saivat erinomaiset numerot kielistä sekä matematiikasta, ja muutenkin olimme kaikki tyytyväisiä todistuksiin. Vielä yhdet kevätjuhlat, ja sitten on peruskoulut poikasten osalta käyty.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kesälomailua sinne ja onnittelut ylpeälle äidille! :) Toivottavasti veljesi pojalla on kaikki ok.

    VastaaPoista
  2. Lomani on lentänyt kuin siivillä, niinkuin se taitaa aina tehdäkin. On ollut outoa, mutta mukavaa olla näissä maisemissa näin pitkään :-)

    VastaaPoista