torstai 7. helmikuuta 2013

Luova tauko

Kyllä minä vielä täällä olen. Elävienkin kirjoissa hyvin vahvasti. Elämä vain on muuttunut jotenkin tavanomaiseksi eikä sellaista uutuuden viehätyksen tuomaa paloa ole ollut kirjoittaa elämästä. Harmillista siksi, että tiedän monen odottelevan kuulumisiani. Josko tämä tästä. Kyllä tämä kirjoittaminen kuitenkin ihan kivaakin on.

Olen tammi- ja helmikuun palkattomalla vapaalla. Kautokeinoon mennessäni, jo työhaastatteluvaiheessa, sanoin etten aio olla alkuvuodesta töissä. Norjassa se on niin helppoa, työntekijä sanelee ehtonsa. Halusin viettää aikaa poikasten sekä muiden läheisten kanssa. Ja mukavaahan tämä on.
Tulin etelään 22.12.2012 kalenteri tyhjänä. Jo heinäkuussa oli varattu matka ystävättären kanssa kahdeksi viikoksi Kap Verdelle, muuten kalenteri oli tyhjä. Kummasti se alkoi täyttyä huimaa vauhtia. Monenmoista aika- ja energiasyöppöä on täällä etelämmässä. Ihan positiivisessakin mielessä. Kautokeinossa ei ole ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa tavata ja höpötellä. Sitä on tullut täällä tehtyä :-).

Ostin marraskuun lopulla kerrostaloasunnon Mäntästä. Muutto oli 30.12.2012 ja koti alkaa muotoutua omaksi. Niin loppui 16,5vuoden jakso juupajokilaisena, haikealla mielellä. Viihdyin hyvin Juupajoen kunnan, Lylyn koulupiirin Hulipaskylällä. Nimikin jo kertoo, että ei se voi murheen murtama paikka olla. Monenlaista elämänvaihetta siellä tuli koettua. Ihania muistoja.
Ihanaa on sekin, että on oma koti. Puolitoista vuotta tavarani olivat pakattuina laatikoihin. Kummallista kyllä, materialistina kun itseäni pidän, pärjäsin hyvin vaikka ilman sitä astiapaljoutta. Silti tuntuu mukavalta täällä uudessa kodissa, kun on tutut ja vanhat tavarat ympärillä. Kamalasti sitä maallista omaisuutta on tullut haalittua. Edellisessä muutossa apurit sanoivat, että liinavaatteita et saa hommata lisää. Nyt tuo kommentti tuli astioista :-). Mutta minkäs teet. En pysty heittämään käyttökuntoista tavaraa poiskaan. Niinpä olen asettanut itseni osto- sekä vastaanottokieltoon, minulle ei siis saa tuoda tuparilahjoja. Helppoa tuo minulle on, kun olen opetellut kaupassa miettimään "missä ja mihin tätä tarvitsen". Useinmiten vastaus on negatiivinen. Malttia, malttia...

Jonkinmoinen pikku sisustaja on nostanut päätään minussa. En ole mielestäni ennen sitä osannut, enkä kyllä ole ollut kiinnostunutkaan. Norjassa, kun on välillä tullut asuttua ei niin kodikkaissa asunnoissa, on ollut oman viihtyvyyden vuoksi pakko opetella sopistamaan muutamalla omalla tavaralla asunnosta koti. Ja mukavaahan tämä on nyt tätä uutta kotia sisustella. Ja kun laatikoista löytyy esim. vuonna 1989 Mexicon reissulta ostettuja seinävaatteita, niin mikäs siinä.

Kap Verdestä teen ihan oman raportin. Matka oli upea, yli odotusten!

Olen saanut toiveita kirjoittaa enemmän elämästäni Kautokeinosta. Siihen varmasti palaan, kun työni siellä alkaa uudelleen maaliskuun alussa.
Myös hopeatöistä on toivottu bloggausta. Yritän sen toiveen täyttää mahdollisimman pian :-)

3 kommenttia:

  1. Onpas jännää Oot Kautokeinoon minun blogitaukoni aikana muuttanut. Ja vieläpä samaan työpaikkaan missä meidän kylän Marit,suuri luonnonystävä ja paras tuntemani sushin tekijä, on lääkärinä. Pieni maailma, pieni Norja.

    VastaaPoista
  2. Kiva kun kirjoittelit pitkästä aikaa:) Ja onnea omalle kodille. Mä niin tiedän toin astiahulluuden.. yhtään kippoa ei saisi enää ostaa, mutta minkäs teet. Kiva jos kirjoitan reissustanne. Mun ystävä oli kanssa Kap Verdessä ja kehui kovin:)

    VastaaPoista