Laulu se on ollut minun iltojeni ilo

Säkeistöt 5 ja 6:

Ottakaamme ilo irti elämästä ja täyttäkäämme ikävyyden lovi.
Ottakaamme ilo irti elämästä ja täyttäkäämme ikävyyden lovi.

Myöhäistä on silloin kun tuonen tuvil tullaan ja hiljainen on mullan musta povi.
Myöhäistä on silloin kun tuonen tuvil tullaan ja hiljainen on mullan musta povi. 

 

Usein mieleeni nousee melodioita, jotka soittajalle tutumpia kuin sanat. Tänään mieleeni tuli tämä varsin puhutteleva laulu, ihan sanojen vuoksi.

Sain viestin Eestin Etappiajosta, että vakietappilainen oli menehtynyt toissa yönä. Ajattelisin, että Viiksi osasi elää kuin tuossa laulussa sanotaan. Ei elämä aina pelkästään iloa ollut, mutta siinäkin kohtaa auttoi positiivinen henki, jota Viiksellä oli. Kuten myös syvällisiä ajatelmia ja ajatuksia, runoista puhumattakkaan.

Huomaan, että taas kävi niin. Kesällä olen Viikseä useasti ajatellut, joskus hän poikkesi ohi kulkeissaan tai rimpautti puhelimella. Enpä saanut aikaiseksi hänelle soittaa. Eilen illalla myöhään katselin Kontio 2011 -kuvia netistä, ja siellä oli Viiksestä hieno kuva. Sinne meni taas hyvä mies!

Olen saanut ihmetystä kylällä aikaiseksi. Ensiksi uimareissuilla, ja tänään sauvakävelyllä. Joko hymykasvot ja "Heia" -tervehdykset sai aikaan hölmö olemukseni tai sitten kävelysauvat. Luulisi, että dementiahiihto olisi tuttua, mutta kylläpä mua tuijotettiin.

 

Kultapossukerhokin kokoontui. On se kumma, että olen sitten missä tahansa, vanhukset hakee minusta seuraa. Sauvalenkillä yhden talon pihassa ikääntyneempi nainen nyppi nurmikoltaan oksia. Tulin tervehtineeksi ja sanoneeksi, että onpa kaunis ilma. No, siinä sitten tuli kuultua miehen kanssa tehdyt retket Pallakselle, Ulukselle (Olos) ja Tyrkyyn. Ja moni muu juttu. Ohi kulkeva pappakin sitten liittyi keskusteluun, ja kysyi olenko kauankin opiskellut norjaa. Heko-heko, sanon minä. Vastasin, että ehkäpä tilannetta helpottaa se, että Suomessa on pakollinen ruotsinkieli. Se onkin muuten aiheuttanut ihmetystä ja kummastusta, miksi ihmeessä Suomessa on pakollinen vieras kieli. No, siitä on nyt ainakin mulle paljon hyötyä tässä tilanteessa.

 

Mutta vähintään yhtä suuri ihmetys on ollut minulle, että täällä Lyngenissä voi opiskella suomenkieltä jo esikoulusta lähtien. Lyngenin peruskoulussa, ala- ja yläaste, on aika laaja kielivalikoima. Muistaakseni suomi, venäjä, ruotsi, ranska, englanti, saksa ja espanja. Oppilasmäärästä en tiedä, mutta eipä kait tuo paljon Juupajoen koululaisia enempää ole. Ja Juupajoella tiukkaa saada yksi vapaaehtoisen kielen opiskelijaryhmä.

Tänään olen ollut aamuvuoron töissä ja sauvakävelylenkillä. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla mennä Magic Lodgen grilli-iltaan syömään. Ha det :-)!