perjantai 5. elokuuta 2011

Lyngstuva

Tämän päivän retken päämääränä oli Lyngstuva. 68km Lyngseidetistä (Lyngenin kirkonkylä, jossa asun). Välillä tulee mieleen, että Luojalla on ollut tylsää luodessaan tätä seutua. Linnuntietä Lyngstuvalle ei varmaankaan ole kovin paljoa. Autolla pitää kiertää monta vuononpohjukkaa sekä vuorta. Retki alkoi klo 9 Pehmiksellä Coop'sta, joka on paikallinen ruokakauppa, ehkäpä kuin S-market.

Svensbyssä pysähdyimme ihailemaan kotiseutumuseota. Pihapiiri oli kaunis, kuin myös turvakattoiset rakennukset.
Talon katolla, turpeen seassa, oli lokin pesä ja isohkot poikaset. Poikaset kurkkivat meitä uteliaina. Hetken kuluttua jättikokoinen emo tuli lentelemään päidemme päälle ja teki syöksyjä meitä kohti. Ei oikein pitänyt visiitistämme.







Matkan varrelle osui "katkaraputehdas". Kalastajat, vai rapujen pyytäjät, tuovat ravut tehtaalle. Laivojen ajaessa satamiin, katkaravut keitetään ja suolataan laivoissa valmiiksi. Tehtaille jää ymmärtääkseni tehtäväksi jatkokäsittely.
Tehtaan sedän ilme oli mainio, kun kerroin, että haluaisin ostaa 1kg valmiita katkarapuja. Ilmeisesti useimmat asiakkaat ostaa niitä laatikollisen (n. 25kg). Kilohinta tehtaalta ostettuna oli n. 13€. Näitä täkäläisiä katkarapuja myydään ainakin Helsingin Stockalla, mikähän on kilohinta siellä.
Raputehtaan vieressä oli "Joker" -kauppa, paikallinen Siwa. Sieltä löytyi Pohjois-Norjan mansikoita, joiden satokausi on juuri alkanut. Lyhyt, mutta valoisa, kesä antaa mansikoille makean maun, nam.
Tunturipuron rannassa oli hyvä nautiskella auringon lämmöstä sekä eväistä. Nyt on katkarapukiintiöni täynnä vähäksi aikaa.










Ajoimme asfalttitietä niin pitkälle kuin sitä riitti. Sitten lammasaitaportin avaus ja kiinnilaitto (!) ja matka jatkui teräväkivistä tietä pitkin vielä kilometri.
Pysäköintipaikan vieressä oli picnicpaikka. Polttopuut pitää täällä kuljettaa paikalle itse ja samoin roskahuollosta pitää huolehtia omatoimisesti. Eikä roskia ole missään.
Ennen kuin pääsimme päämääräämme koimme henkeäsalpaavia maisemia, ylä- ja alamäkeä, irtokiviä, mutaa, siis vaihtelevaa maastoa. Onneksi jalassa oli maastokengät, koska muilla ei siellä olisi pärjännytkään.








Perillä Lyngstuvassa oli sanoinkuvaamattoman kaunista. Kivikkoisen niemennokan päässä oli majakka, vain muutaman metrin korkuinen, sekä sympaattinen mökki. Mökissä oli eteinen sekä kammari, jonka nurkassa oli kamina. Oven vierestä meni tikapuut ylös, jossa on makuupaikat 3-4 henkilölle. Pihassa on nuotiopaikka. Ruokavesi pitää paikalle kantaa, koska vain merestä saa vettä.



Mukanamme oli kertakäyttögrilli, jossa paistoimme makkarat sekä banaaneja suklaalla jälkiruuaksi. Jälkiruuaksi söimme myös kaarnikoita, mustikoita sekä hilloja, joita kaikkia löytyi kallioilta. Silloin kun minä olin koulussa, meille opetettiin, että hillat kasvaa suolla...
Eläinbongausteni määrä kasvoi tällä retkellä. Näimme tavanomaisten eläimien (lokki, isompi lokki, jättilokki, västäräkki, varis, lammas jne) lisäksi merimetsoja, 2 hyljettä sekä merikotkan. Huikeita kokemuksia.

Nyt nukuttaa. Jalat on vähän ihmeissään, kun ovat joutuneet kovalle koetukselle tänään. Retken jälkeen vielä söimme ainoassa tämän kylän ravintolassa. Tänään kalastettu, paistettu sei oli huomattavasti parempaa kuin se, mitä Suomessa saa pakastinaltaasta.

1 kommentti:

  1. Hei! Lyngstuva on myös minun yksi unelmareissunkohteeni. Siis pääseekö autolla kilometrin päähän tuosta majakasta? ja tuo mökki-asia alkoi kiinnostamaan, saako siellä siis yöpyä kuka tahansa ja maksaako se jotain?

    VastaaPoista