Ensimmäinen työpäivä

Aurinko paistoi kirkkaana verhojen läpi. Lyngenissä loppui viikonloppuna yötön yö, joten pimeän aika on vielä varsin lyhyt.

Työpaikalle on kävelymatkaa parisen minuuttia. Pelkäänpä pahoin, että myöhästyminen on helpohkoa, kunhan alku jännityksestä pääsee. Tai ainakin viime tipassa saapuminen...

Yövuorolainen antaa raportin ensimmäiselle hoitajalle. Muut hoitajat tulevat porrastetusti ja ensimmäiseksi tullut hoitaja antaa raportin näille muille. Klo 8 aletaan aamupuuhat ja aamiainen on klo 9.

Vuorossa on sairaanhoitaja, lähihoitaja sekä kouluttamattomia avustajia. Lähihoitajat antavat lääkkeitä sairaanhoitajien lisäksi. Joskus on sellainen tilanne, että osastolla ei ole muuta lääkelupalaista kuin sairaanhoitaja. Osasto on jaettu ymmärtääkseni, tämä ei vielä ensimmäisen päivän aikana selvinnyt, kolmeen "soluun". Vielä ei selvinnyt sekään, montako asukasta, tai täkäläisittäin potilasta, meillä oli. Annoin lääkkeitä vain yhdessä solussa, ja muissa soluissa mm. kipulaastareita.
Tänään oli lääkärinkierto. Se oli helppo juttu, kun ei ollut kuin kaksi asiaa lääkärille hoidettavaksi. Haastavaksi tilanteen teki se, että lääkäri on tanskalainen. Lääkärinkierrolla meitä oli yksi paikallinen sairaanhoitaja, tanskalainen lääkäri ja norjaa puhumaton allekirjoittanut. Joopa...
Minulle ei ihan selvinnyt hoitajien kahvi- ja ruokataukoasia. Nälkäisenä ei tarvinnut olla, mutta en tiedä söinkö "oikeaan aikaan".
Ilma oli todella kaunis. Aamiaisen jälkeen asukkaat viettin ulos nauttimaan ulkoilmasta. Kauniille sisäpihalle, jossa mm. suihkulähde, mansikkamaa, puna- ja mustaherukoita, kokoontui asukkaat suurin osa hoitajista sekä omaisia. Tunnelma oli lämminhenkinen.
Lounas syötiin ruokasalissa. Unessa olevia ei herätelty, vaan heille varattiin ruoka. Lounaaksi oli keitettyjä perunoita, paneroitua kalafilettä, Remoulade -kastiketta sekä porkkanaraastetta. Jälkkäriksi sitruunahyytelöä.

Iltapäivää kohden huomasin, kuinka väsymys alkoi hiipiä. Ruotsin sekaan pullahteli myös englanninkielisiä sanoja. Yllättävän hyvin kielen puolesta pärjäsin. Kysyvä ei tieltä eksy, ja sitä sanontaa tulikin tehtyä todeksi erittäin paljon. Mutta olen päättänyt oppia riittävästi norjaa, sen verran että tulen toimeen sillä.

Auringon paistetta riitti työpäivän jälkeen. Iltapäivää vietin ihastuttavalla Sandvikenin rannalla, joka on kallioniemeke Lyngenvuonolla. Meinasi entistä avantouimaria kylmätä Jäämeressä uinti, mutta tuli sekin hoideltua. Ei siinä vedessä lenkkiä tullut tehtyä, sen verran vilakkaa se oli. Hyvät päiväunet kylmä vesi sai aikaiseksi. Unestani herättyä piti vielä hieraista silmiä, kun meri oli loitonnut aika kauas. Enpä Hulipaskylällä ole tottunut nousu- ja laskuveden ilmiöihin.

Täytyy kyllä sanoa, että välillä piti lähes tulkoon nipistää itseään. Maisema oli henkeäsalpaava: vihreää Jäämeren vettä, lumihuippuisia vuoria, kalastusveneitä, mereneläviä, jne. Olisi voinut kuvitella olevansa jossain oikeasti etelässä. Eipä kait näin upea kesäilma ihan perus-lyngeniläistä ole.

Rantaretken jälkeen päätin vielä retkeillä lisää. Valtteri toi Norjan tuliaisina Statoilin termosmukin, johon saa tankata tämän vuoden ilmaiseksi teetä, kahvia ja kaakaota. Kävin Statoililta nappaamassa mukillisen kaakao-kahvia ja kotoa eväsleivät. Jatkoin matkaani Lyngenistä pohjoiseen, vuonon länsireunaa. Jos on eilen ja tänään tullut huokailtua upeita maisemia, niin sille tuli jatkoa. Välillä piti herätä katselemaan tietä, kun lampaat olivat parkeeranneet kaistalleni. Tai eihän siinä tiessä olekaan kuin yksi kaista.
Tietä riitti n. 20km. Etäisyys ei ole kauhean pitkä. Mutta en voinut olla ajattelematta talvea ja tuiskuja. Miten ne ihmiset kulkee tuon matkan tuulessa ja tuiverruksessa.

Onnistuneen päivän kruunasi avulias-KH. Nyt toimii WLAN, ja nyt tämä kommunikointi onnistuu hienosti. Kiitos KH:lle!