Päiväretki Kilpisjärvelle piti alkaa lauttamatkalla Lyngefjordin yli Olderdaleniin, ja sieltä vuonon itärantaa Skibotniin. Luin lautta-aikatalua väärin, joten autoilimme sitten mennen tullen, samoissa maisemissa, vuonon länsirantaa. Menomatkalla näytin kavereille herttaisimman näkemäni huoltoaseman vessan: siellä on aina kukkakimppu sekä kynttilä palamassa. Ja tietenkin täytin termosmukini, kun Statoililla oltiin.
Kilpisjärvellä kaverit lähtivät valloittamaan Saanaa ja minä hotelli Kilpikselle tapaamaan tuttuja. Kyllä on näpsää, kun nykyään on monessa paikassa avoimet nettiyhteydet. Kilpiksen aulassa hoitelin asioita omalla läppärillä ja Kilpiksen asiakasWLAN:lla.
Oli myös mukava puhua puhelimessa, kun ei tarvinnut miettiä niin paljoa puhelun kestoa, kuin täällä rajan takana Norjassa. Yllättävän hyvin olen tullut toimeen ilman puhelimessa jaarittelua. Sopeutumista helpottaa netti, ja varsinkin Facebook, kun voi teidän touhuja sieltä seurata.
Luen joka päivä IL:n, IS:n, AL:n ja kaksi kertaa viikossa KMV:n ja Tyrvään Sanomat. Harmillista, että Oriveden Sanomilla ei ole netissä kuin yhteystiedot. Huomasin, että nettilehtiä lukemalla pysyn jopa paremmin maailman menossa mukana kuin Suomessa olevat. Tai sitten luen lehdent tarkempaan, kun tarjontaa ei ole paljon.
Saanan valloituksen jälkeen menimme saunaan ja uimaan Kilpisjärveen. En ole kova saunoja, mutta kyllä se teki terää, hartiajumit häipyi ja tuli rauhallinen olo. Oman osansa asiaan vaikutti tietenkin Kilpisjärven pirtsakka vesi. Vesi oli kuitenkin lämpimämpää kuin ajattelin. Vetelin järvessä oikein pikkuisen lenkin palelematta.
Illalla hotelli Kilpiksen rannassa oli tarjolla Rosvopaistia, kuoppaan oli haudattu poroa sekä savulohta. Lisäksi oli salaattia sekä perunoita ja kasviksia. Kaikki oli erittäin nam. Jälkiruuaksi saimme nokipannukahvit.
Ymmärtääkseni perinteinen Rosvopaisti-ilta kerää Kilpisjärven rantaan vakituisia asukkaita sekä turisteja. Ilmapiiri oli mukavan leppoisa ja kaikkia tuntui yhdistävän jonkin asteinen ihastus Kilpisjärven seutuun. Naapurin kanssa oli helppo alkaa jutella maisemien kauneudesta.
Paluumatka Lyngseidetiin oli levollinen saunan, uinnin ja ruuan jälkeen. Mutta ei kuskia kyllä yhtään nukuttanut. Onneksi. Matkalla näimme 5 kettua (3+1+1) ja 3 hirveä (2+1). Niin, ja tietenkin ne perus tielläliikkujat: lampaita, poroja ja jäniksiä.
Tänään oli Juupajoen kamujen kotiinpaluupäivä. Majoitus sekä ruuat (joita minäkin maistelin) oli erittäin onnistunut paikallisessa majoitusliikkeessä. Se on sekä paras että ainoa, nimittäin ravitsemusliikkeenä. Majoitusta Lyngseidetissä on muuallakin. Hostelin nimi on Magic Lyngen, ja on hienolla paikalla: vuoren rinteellä, josta näkymä suoraan vuonoa kohti.
Paikan omistaa nuori pariskunta, suomalainen Henriika ja ruotsalainen Patric. Ovat llähes ammatikseen "harrastaneet" extremejuttuja, kuten pyöräilleet Italiasta Pekingiin 9kk:tta ja 14000km. Ruokasalissa ja huoneissa on valokuvanäyttely tuosta matkasta.
Tromssaan saapuessamme poikkesimme Ishavskatedral'iin, elikäs Jäämerenkatedraaliin. Se on 60-luvulla rakennettu suosittu nähtävyys, mutta tietenkin myös seurakunnan käytössä. Tänään tuntui olevan suosittu kastepäivä, kun kastemekkopukuisia vauvoja oli aikas monta, ja kuvia otettiin vuoronperään alttarilla. Pappina oli naispappi, joka oli kauniisti meikannut itsensä ja hiukset oli kauniisti. Antoi oikein positiivisen kuvan tilanteesta.
Sytytin kynttilän lapsuudenaikaisen naapurin muistolle. Se oli herkkä hetki, kun mieleen tulvi monta lämmintä ja tärkeää muistoa lähes neljänkymmenen vuoden ajalta.
Katedraalissa oli paljon muita vierailijoita. Yksi vierailijoista alkoi viittilöidä urkuparvelle, ja taisi huudellakin jotain. Yht'äkkiä urut lähes räjähtivät soimaan. Kanttori sitten vetäs siinä sunnuntain kunniaksi pikku jatsit. Aluksi huomasin vähän närkästyväni, mutta ilmeisesti norjalaiset ovat suvaitsevia, kun vanhemmatkin ihmiset avoimen hymyilevästi nauttivat vaikea sävelkulkuisesta ja hyvin soitetusta musiikista. Tämä(kin) oli hieno kokemus lopulta.
Ylitettyämme yli kilometrin pituisen sillan Tromssan keskustaan, alkoi nälkä kurnia vatsassa. Siihen sai apua Pastafabrikkenissa. Kunhan ensin ymmärsi systeemin: menut oli heti oven pielessä, kassalta tilattiin ruoka ja juoma, kassalta sai elektronisen laitteen (kuin tv:n kauko-ohjain) joka värisi ja piipitti kun ruoka oli noudettavissa kokkipojilta.
Söin tortellineja, jotka olivat hyviä, mutta annoksen kruunasi taivaallinen valkosipuli-tomaatti -kastike. Teki mieli nuolla lautanen tyhjäksi. Valkosipulileivissä oli voita ensi viikollekin, mutta hyviä olivat leivätkin.
Jälkiruokakahvit ja -kakut söimme Aunesgård -kahvilassa. Cappuccino ja valkosuklaarahkakakku olivat myös maukkaita. Kyllä nälkä lähti.
Ennen lentokentälle menoa tutustuimme vielä MS Polstjerna -museolaivaan. Laiva on rakennettu 40-luvulla hylkeenpyyntialukseksi, ja on nyt restauroitu. Polstjernan alla, toisessa kerroksessa, oli AV-show sekä näyttely arktisista olosuhteista, inuiiteista ja saamelaisista. Oikein mielenkiintoinen museo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti