Itsenäisyyspäivä 2012

Hyvää Syntymäpäivää Äidille Kiikoisiin!!

Hyvää Itsenäisyyspäivää suomalaisille ympäri maailman!!

Kautokeinossa sininen valo ja valkoinen lumi, varsin isänmaallista siis

Jalmarinpäivänä 2012

Ihanaa Jalmarinpäivää

Galdotievasta, Enontekiöltä.

Aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta. Puut kuin postikortissa. Asteita -21 :-).

Sattumuksia

Viikko sitten vastasin töissä puhelimeen. Pian kävi ilmi, että soittaja oli suomalainen sairaanhoitaja, joka kyseli työtilannetta Kautokeinossa. Tulin sanoneeksi, että hänen kannattaisi kysyä myös Lyngenin tilannetta, koska ymmärtääkseni ainakin siellä on tarve sairaanhoitajista. Linjan toisessa päässä tuli hetki hiljaista, ja sitten kollega kysyi:"Oletko sinä se Hanna, joka kirjoittaa blogia". Kävi ilmi, että hän kuuluu lukijakuntaani, oli vaan pari viimeistä päivitystä jäänyt lukematta eikä tiennyt muutostani. Maailma on pieni :-).

Käväisin muutaman päivän visiitillä poikasten ja muiden tärkeiden luona. Laitoin toista kertaa ilmoituksen kimppa.net -sivustolle, jossa voi tarjota tai kysyä kyytiä. Edellisellä kerralla kyydissäni oli kanadalainen nuori mies ja tällä kertaa kuusamolainen opiskelijapoika. Istui kyydissäni Kittilästä Ouluun, matkan hintana oli taukoamaton puhuminen sekä kahvin ostaminen.
Siinä sitten höpöttelimme kaikkea mahdollista, ja tuli puhe siitä minne olen menossa. Nykyään useinmiten sanon vaan että olen Tampereen läheltä, kun en jaksa joka kerta selittää missä Juupajoki on. Nyt tulin kuitenkin maininneeksi Juupajoen ja perään sanoin ymmärtäväni, ettei hän tiedä missä paikka on. Yllättäen hän kysyikin, että onko Juupavaara siellä. Hölmistyneenä vastasin myöntävästi. Kyytiläiseni oli ollut Juupavaaran konemusiikin (?) festivaaleilla viime kesänä järjestysmiesten esimiehenä. Maailma on pieni :-).

Eilen poikkesin Lylyn Merosella. Muiden asiakkaiden kanssa tuli juttua, että olen lähdössä yöjunalla pohjoiseen. Siinä joku muisti, että yhden lylyläisen poika on Kolarin asemalla töissä. Isän ulkonäön perusteella kuulemma tunnistaa. Ja niin teki. Hakiessani autoa autojenkuljetusvaunun syövereistä kysyin häneltä:"Ootko sää Lylystä?", johon hän vastasi:"Tunnenko mää sun?". Muutama sana siinä vaihdettiin. Maailma on niin pieni :-)!!

Harrasteita

Maanantaina kautokeinolainen kollegani ehdotti iltalenkkiä tunturin huipulle. Olin heti valmis kuin lukkari sottaan. Sanoin kuitenkin olevani aika väsynyt, joten en haluaisi tehdä kovin pitkää ulkoilulenkkiä.
Niinpä sitten lähdimme kävelemään Kalottireittiä, jonka aloitus tai lopetuspiste, riippuu siitä lähteekö etelästä pohjoiseen tai päinvastoin, on Kautokeinossa. Kalottireitin kokonaispituus on 800 km, josta noin 70 km kulkee Suomen puolella Enontekiön Käsivarressa, 380 km Norjan ja 350 km Ruotsin puolella.Puolessa tunnissa olimme tunturin huipulla. Suupieltä veti vähän hymyyn, kun tajusin asian. Aiemmat huiputtamani tunturit, Lyngenissä siis, ovat olleet korkealla. Tämä oli lähinnä mäentöppärä, mutta sen verran korkealla kuitennii, että tuulen viima oli virkistävä ja näkymä laajalle alueelle komea. Sieltä sain vinkin hyvästä siikajärvestä.
Jatkoimme matkaa eteenpäin, kun minusta tuntui, että vielä jaksaisi vähän pidemmälle. Päätimme tehdä rengasretken. Maasto ja polku muuttui tämän tästä. Kulkeminen oli mukavaa, Lyngeniin verrattuna, kun ei tarvinnut henkensä edestä puuskuttaa jyrkässä ylämäessä. Siinä samalla teimme marja-arvion, vain puolukat ja variksenmarjat eli kaarnikat olivat noukkimiskelpoisia. Juolukat ja mustikat jo pakkasen puremia ja vetisiä. Vierellä kulki komea joki, josta voi onkia kaikenlaisia kaloja. Sen paremmin ei kollegani osannut määritellä.
Minähän kuljin vain mukana oudossa maastossa. Tuli siinä mieleen, että olisi vesipullo pitänyt kuitenkin mukaan ottaa, kun rupesi janottamaan. Loppujen lopuksi kollega totesi, että ei ole oikein hajuakaan, missä olemme ja missä suunnassa on auto. Olimme kävelleet 1,5h. Vesipulloa tuli kovempi ikävä. Palasimme jonkin matkaa takasin, omia jälkiä pitkin. Sitten kuulemma näytti tutulta, lähdimme toiseen suuntaan. Mutta sielläpä tuli joki vastaan. Kaiken kaikkiaan kävelimme 3h!!! Jano oli aivan mahdottoman kova. Tästä opin sen, että juotavaa pitää olla aina mukana, ja mahdollisesti retkikokoinen pähkinäpussi. Lisäksi kännykän karttaohjelma, joka kertoo sijaintisi, olisi hyvä opetella etukäteen.
Lämmin suihku tuntui ihanalta. Ruoka maistui hyvältä. Unta riitti 12h. Onneksi seuraavana päivänä oli vapaata :-).

Vapaapäivän ohjelmassa oli hopeatyökurssi Hetassa. Kurssin järjestää Revontuli-Opisto, joka on Enontekiön, Kittilän ja Sodankylän kuntien yhteinen kansalaisopisto. Kurssi on Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Hetassa. Matkaa sinne tulee 80km ja 55min suuntaansa.
Vielä viikko sitten oli epäselvää, käynnistyykö kurssi. Minä olin neljäs ilmoittautuja, ja kurssin järjestämiseksi tarvitaan viisi. Kännykkään tuli näppärästi muistutustekstiviesti kurssin alkamisesta.
Paikalla oli minun lisäkseni toinen oppilas ja opettaja. Kummatkin olivat olleet päivällä Pallaksella myymässä tuotteitaan ruskamatkailijoille. Siitä puhuttaessa meni ensimmäinen puoli tuntinen. Arahkosti kysyin sen jälkeen, että mitäs me täällä kurssilla teemme. Opettaja piti katsauksen työkaluihiin ja vempaimiin, ja siinähän meni hyvä tovi, kun nämä kaksi miestä (opettaja ja kurssilainen) puhuivat kierrosnopeuksista ja sulamispisteistä. Kuitenkin minua, etelän ihmistä, kovasti kutkutti ne hopeatyöt. Lopulta sitten kysyin, että mitä minä voisin tällä kurssilla tehdä. Opettaja tähän vastasi:"Sie voit tehä ihan mitä sie halluut" :-). No, enhän minä voinut tietää mitä minä haluan, kun asiasta ei ollut mitään käsitystä.
Opettajan salkun syövereistä löytyi mallivihko, jossa oli vaikka minkälaisia ohjeita hänen tekemistään koruista. Oli hopealusikkaa, -sormusta, -riskua, -riipusta, -ketjua, jne. Minä päätin ruveta tekemään perinteistä saamelaissormusta. Loppujen lopuksi illan aikana sormus eteni niin pitkälle, että sapluunan avulla opettaja piirsi piirtoterällä sormuksen ääriviivat hopealevylle. Yllättäen aika loppui kesken, ja levy jäi odottamaan seuraavaa kertaa.
Illan aikana oli toki monenlaista puheenaihetta: kullankaivamisesta, kivien keräämisestä ja hiomisesta joessa, onko Juankoski Kuopiosta etelään, millaista leukemian hoito on nyt ja vuonna 1965, miten Juhls´n rakennukset on rakennettu, jne. Mukavaahan heidän turinointiaan oli kuunnella, ei siinä mitään.

Ensi tiistaina en pääsekään hopeatyönkurssille. Olen nimittäin Juupajoen seudulla, joka ei ole lähelläkään Juankoskea. Tai on se siellä päin, täältä katsottuna.

Ihan kuin olisi ulkomailla

Olen ollut 3pvää perehdytyksessä. Yhden aamu- ja kaksi iltavuoroa. Lisäksi muutaman tunnin labrassa sekä akuuttihuoneessa. Akuuttihuoneessa heräsi väkisinkin kysymys:"Mihin olen pääni laittanut?". Näin paljon sellaisia välineitä ja tarvikkeita, joita en ole aiemmissa työpaikoissani nähnyt. Onneksi on tullut katsottua Teho-osasto -sarjaa telkkarista.
Altaan on 130km. Vaikka Alta onkin isoin kaupunki lähialueella, ja ns. kasvualuetta, siellä ei ole sairaalaa. Lähin sairaala on Hammerfestissa ja sinne ajaa 4-5h. Mikäli tarvitaan ambulanssihelikopteria, se tulee Tromssasta ja matka sillä kestää n. 30min. Pitkien etäisyyksien vuoksi pitää varautua melkein kaikkeen. Siksi akuuttihuoneessa on monenmoista tarviketta. Myös sellaisia, joita ei ole koskaan tarvittu.

Olo on todellakin kuin ulkomailla. No, niinhän minä olenkin. Mutta kieli ja kulttuuri on ihan eri kuin Lyngenissä. Kautokeinon kunnan sivuilla lukee, että kunnan  jokaisen työntekijän vastuulla on saamenkielen säilyminen ja siksi keskustelu pitää aina avata saameksi. Minun kohdallani se ei pidä paikkaansa. Osaan jo sanoa hyvää päivää, kiitos, paita, ole hyvä, syödä ja leipä saameksi. Niillä ei kovin pitkälle pötkitä.
Töissä kollegat puhuvat paljon saamea, mutta useinmiten joku tulkkaa pääosin mistä ovat puhuneet. Melkein kaikki asukkaat puhuvat norjaa. Muutama ei suostu puhumaan kuin saamea tai saamea ja suomea, ja sehän mulle passaa.

Tänään ensimmäiseen vuoroon "oikeana" työntekijänä ja samalla ainoana sairaanhoitajana, kuten viikonloppuisin on tapana. Raportin jälkeen muistutin vuorossa olevia kollegoja, että tulen tarvitsemaan paljon apua. No, hyvin se meni. Kaikki säilyivät hengissä, myös lääkäripäivystykseen soittaneet sekä minä :-).
Vuoro alkoi mystisissä tunnelmissa. Osastolla pari asukasta joikasivat huoneissaan. Oli ihan käsittämätön tunnelma. Piti nolona kysyä, että onko joikaaminen oikeasti osa elävää elämää eikä vain kyläjuhlissa ja konserttisaleissa tapahtuvaa viihdykettä. Kollegoita nauratti. Kertoivat, että varmasti kaikki asukkaamme ovat jossain vaiheessa elämäänsä osanneet joikata. Joikaamalla hätyyteltiin villieläimiä kauemmas poroista ja tietenkin osaksi myös omaa ajankulua tunturissa.
Asukkaille puetaan joka päivä kofta päälle. Se on joko saamelaispuku tai sen tyylinen, mutta arkisempi versio. Useimmilla naisasukkailla on päässä punainen saamelaislakki.
Yhden asukkaan 86 -vuotias mies päräyttää muutaman kerran viikossa mopolla pihaan. Vaihtaa siinä sitten kypärän neljän tuulen lakkiin. Käy vaimonsa luona vierailulla ja viipyy joka kerta monta tuntia. Nyt ei tule muutamaan päivään, koska on muiden kylän miesten kanssa hakemassa poroja kesälaitumelta n. 300km:n päästä :-).

Olohuoneessa on sellainen Pieni talo preerialla -sarjasta tuttu puuhella, suorakaiteen mallinen. Siinä on nyt tuli, joka rätisee ihanasti. Ja tietenkin huoneeseen tulee pehmeää lämpöä. Pannukakkutaikina on turpoamassa. Mikäs tässä on lauantai-iltaa vietellessä, ulkomailla Kautokeinossa :-)!

Kautokeinossa ollaan :-)

Saavuin eilen kahden auton voimalla Kautokeinoon. Lyngeniin jäi jälkitoimitukseen vain sukset, kävelysauvat, virveli ja talvirenkaat. Tulevat kavereiden mukana, jotka tulevat katsastamaan paikkoja.

Työmaalta (Kautokeino sykehjemm) löytyi avain tänne hyybeliin. Hyybelissä on jokaiselle (kolmelle) oma makuuhuone ja yhteiset pesutilat, wc, keittiö ja olohuone. Pari tyhjää varastohuonettakin löytyy.
Huoneeni on aika iso. Sängyn lisäksi on klaffilipasto. Huoneeseen mahtuisi komeasti pöytä se nojatuoli. Huoneeseen tullessa on isohko eteinen, jossa vaatekaappi sekä pesuallas. Wc ja suihkuhuone aitoa retroa, luultavasti alkuperäistä 70-luvulta. Keittiö varusteltu, mm. iso arkkupakastin. Olohuoneessa ruoukapöytä, sohvaryhmä, valurautainen kamiina, pari lipastoa sekä tv parillakymmenellä kanavalla.
Asetun nyt alkajaisiksi tähän. Kämppäkaveri vaikuttaa mukavalta. Hän on muutama vuosi sitten muuttanut Bulgariasta. Ollut ensin hotellissa siivoojana ja nyt saanut vakituisen työpaikan lukiosta matematiikan ja fysiikan opettajana. On siis kouluttautunut Bulgariassa em. aineiden opettajaksi.
Kolmas makuuhuone on tyhjänä, ainakin toistaiseksi. Toivottavasti pysyykin :-).

Aamulla kävin yllättämässä kunnanjohtajan sihteerin, joka oli yksi haastatteilijoistani kymmenisen päivää sitten. Oli yllättynyt, että olin jo täällä ja että olin järjestellyt suomalaisten kollegoiden avustuksella itselleni asunnonkin. Taisi olla nopeaa toimintaa ;-).
Teimme työsopimuksen. Nyt aluksi vuoden loppuun ja sellaisella kontrahdilla, että olen ns. erikseen kutstuttava. Kunhan paperini, ja sihteerin ehdotus, on kiertänyt kunnanjohtajalla, sykehjemmin johtajattarella sekä ammattiyhdistyksellä ja (toivottavasti) saanut myöntävän lausunnon, teemme uuden sopimuksen, jolloin saan työvuorolistankin.

Tänään kävin tutustumassa myös Juhl´s Silvergalleryssä (Juhlsin Hopeagalleria). Se onkin sitten oman tarinansa arvoinen paikka. Tässä mainittakoon, että join ensimmäistä kertaa elämässäni kahvit kahvilassa, jossa voi lasiseinän läpi seurata navetan lampaiden ja kanojen elämää. Maisemat oli myös henkeäsalpaavat.

NAV`ssa, norjalainen Kela, kävin kyselemässä lapsilisistä. Muutaman suomalaiset ovat hakeneet, ja saaneet, lapsilisää Suomessa asuville lapsilleen. Sitä voi hakea myös takautuvasti. Esikoinen poikasista on jo 17, joten Suomen lapsilisä on jo loppunu. Nyt ehkä sitten saa norjalaista lapsilisää. Henkilökunta ei ollut varma lapsilisän saamisesta, mutta kannustivat sitä hakemaan.

Huomenna pitää skannata vuoden takainen muuttoilmoitus. Sen lähetän sähköpostilla Soneraan ja anon takautuvasti arvonlisäveroja maksettavaksi takaisin. Tämä asia tuli vasta ilmi. Elikäs jos on suomalainen puhelinliittymä ja asuu Norjassa, ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa.

Aurinkoisen, lämpimän ja ruskan värien päivän kruunasi kauppareissu, jolla silmiini osui uuden sadon kaalit. Päätinpä sitten tehdä pitkästä aikaa kaalilaatikkoa. Kaupassa sattui olemaan hyvän väristä jauhelihaakin, ostin ensimmäistä kertaa Norjassa asuessa. Hyllystä löytyi vielä puolukkahilloakin, joten makunautinto oli taattu.

Ensimmäinen päivä Kautokeinossa oli puuhakas ja kaikinpuolin onnistunut!

14 kuukautta, 5 muuttoa

Ja siltikin ihmettelen, mistä tätä tavaraa piisaa?!? Siis muuttamassa jälleen, nyt Kautokeinoon.

Ylihuomenna pitäisi olla kamat kasassa ja pakattuna kahteen autoon. Sitten nokka kohti Altaa, upeaa rantatietä pitkin, ja Altasta syvää kanjonia pitkin Kautokeinoon. Ensin muutan ns. hyybeliin, joka tarkoittaa visniinkin lähinnä soloasuntoa, ja (toivottavasti) pian omaan asuntoon. Maanantaina ehkä iltavuoroon, mutta sitä ennen pitää selvitellä asumisasiaa.

Asiat etenivät niin nopeasti, että kollegat meinasivat hengästyä. Eivät vielä tulleet tuntemaan mua niin hyvin, että olisivat tienneet asioiden etenevän vauhdilla, kun sille päälle satun.

Tänään pidin töissä läksijäiset, vai onkos se muuten läksiäiset? Ajattelin ensin leipoa kakun. Sitten ajattelin, että en osaa sellaista kakkua tehdä, joka ns. ylittäisi uutiskynnyksen. Täällä kun tehdään upeita ja hyviä kakkuja. Niinpä päätinkin tarjota jotain vallan muuta. Tarjolla oli ruisnappeja turkkilainen jogurtti-aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuusto-aurajuusto -levitteellä sekä voi-kerma-sokeri-kaneli -liemessä keitettyjä leipäjuustopaloja hillasiirapilla tarjoiltuna. Kaikki suostuivat maistamaan kumpaakin ja vain yksi meinasi oksentaa leipäjuustosta :-). Suurin osa taisi ottaa lisääkin. Kumpikin tarjoomus oli varsin kummallinen makuelämys kollegoilleni.
Pidin siinä kaffittelun lomassa puheen poikasen, jossa kiitin työyhteisöä kärsivällisyydestä, avusta ja kannustamisesta norjan kielen opinnoissa, kaikesta opista jota olen täällä saanut, jne. Lisäksi muistutin, että vuosi täällä on ollut minulle merkityksellinen ja että jokaisella kollegalla ja asukkaalla on erityispaikka sydämessäni. Eipä vissiin työmaalla ole totuttu tuollaisiin puheisiin, kun ihan hölmistyneenä jäivät mua katsomaan :-). Läksi(j)äislahjaksi sain jokaiselta lämpimän halauksen ja sanan. Sanoivat jäävänsä mua kaipaamaan, toivottivat onnea uusiin seikkailuihin ja tervetulleeksi takaisin, mikäli Kautokeinossa elämä ei onnistu. Haikeilla, mutta samalla hyvillä mielin jätin avaimeni osastonhoitajan pöydälle.
Joillekin asukkaille kerroin muutostani. Yksi asukas alkoi kovasti itkeä, se tuntui liikuttavalta. Siinä halasimme toisiamme pitkään ja hyvillä mielin jätimme hyvästit toisillemme.

Tunnen oloni valmiiksi vaihtaa maisemaa. Olen nähnyt, oppinut ja kokenut paljon Lyngenissä. On hienoa päästä uuteen maisemaan, oppia tuntemaan uutta kulttuuria ja kieltä sekä kaivella muistin lokeroista ammatillisia asioita, mutta myös oppia uutta. Voi olla, että aloittelen pikkaisen kätilön uraakin :-).

Julkaisuvapaa

Nyt se on saatu kakaistua ulos suusta esimiehille Lyngenissä. Olen hakenut vakituista sairaanhoitajan paikkaa Kautokeinosta, torstaina menen paikan päälle katsomaan paikkaa ja maisemia.

Asiat vähän mutkistuivat täällä. Talon johtajan kanssa sovin parisen viikkoa sitten aiemmin kirjoittamastani vakiyökön paikasta. Teimme työvuorolistankin valmiiksi vuoden loppuun saakka.
Viime maanantaina tuli osastonhoitaja töihin. Oli kovin ennakkoluuloinen uudesta työstäni ja halusi tehdä muutoksia vuorolistaani, joka oli tehty mm. Kolarin autojuna-aikatauluihin täsmääväksi. Samalla työpaikkani Sairaanhoitajaliiton edustaja tyrmäsi täysin moisen työvuorolistan.
Kuppini meni nurin tuossa vaiheessa. Ei siksi, etten saanut juuri sitä mitä halusin, vaan siksi että toiminta tapa oli mielestäni huono. Mikäli talon johtajatar jotain lupaa, ei siihen mielestäni juuri ole muilla nokan koputtamista.

Soitin sitten Kautokeinoon, jossa ollut jo muutamia kuukausia sairaanhoitajan paikka avoinna. Kerroin tilanteeni, myös sen etten osaa saamenkieltä, jota paikkakunnan asukkaista 90% puhuu. Samaan hengenvetoon toivoin saavani sellaisen työmahdollisuuden, että voin käydä useammin poikasten luona.
Asioista päättävä Kautokeinossa ymmärsi tilanteen. Siellä koulutetaan saamenkieli työajalla. Työvuorolistat tehdään hyvin pitkälti toiveiden mukaisesti. Työvoimapula on huutava, ja joutuvat joustamaan esim. työaikalain noudattamisessa, jotta saavat jonkun töihin.
Lisäksi maksavat erikoissairaanhoitajan (kätilön) palkan, vaikka teen sairaanhoitajan töitä. Sairaanhoitajalla on myös kuuden viikon loma vuodessa.

Tänään asian kerroin talon johtajattarelle sekä osastonhoitajalle. Toivoivat, että saan sellaisen työpaikan, jonka haluan. Samalla olivat suruissaan, kun lähden. Onhan se harmi, että kun on tullut taloon, työyhteisölle, asukkaille ja omaisille tutuksi, pitää taasen sanoa näkemiin.
Toukokuusta lähtien olen pyytänyt uutta työsopimusta. Sitä ei ole vieläkään näkynyt. Lopetan siis työni Lyngenissä 31.8. ja jatkan matkaani kohti saamenmaata ja uusia seikkailuja. Näin ainakin toivon. Odotan kovasti pääseväni nutukas- ja hopeatyökurssille. Oppivani jälleen uuden kielen. Voivani osallistua täysin uuteen kulttuuriin. Eikä vähiten, saavani uusia haasteita työhöni. Pelkkä palkka ei vain riitä, työssä pitää olla myös sisältöä.

Saapa nähdä, miten torstaina käy. Viimeksi olen Kautokeinossa, tai kuten se saameksi sanotaan Koutakeino, käynyt vuonna 1971, eli kaksi vuotiaana :-).

Pesulla

Saunaa kaipaan. Mutta onneksi näitä monimuotoisia pesupaikkoja löytyy, kun vähän etsii :-). Tässä muutama näyte.

Tämä kuva on otettu Blåisvatnet´lla. Tieltä on n. 7km kävelymatkaa järvelle. Järveen laskee sulamisvesi ikijäätiköltä. Kovin pitkä ei siis uintimatka ollut, mutta sitäkin virkistävämpi ;-)

Vesiputous on "Blodveien" -polun varrella. Polku on rakennettu sodan aikana, vuosina 1944-45. Nykyinen polku rakennettiin tieksi. Tietä olivat rakentamassa venäläiset, jugoslavialaiset sekä puolalaiset sotavangit. Tietä lähti rakentamaan 350 vankia, joista vain 18 palasi elävänä takaisin. Raskas työ sekä vaatimattomat, jopa epäinhimilliset olot, vaativat veronsa.
Tien päässä, n. 550m merenpinnan yläpuolella, on saksalaisten bunkkereita. Ympäri Storfjordia ja Lyngenvuonoa voi nähdä monia sodanaikaisia bunkkereita. Sotavankileirejä oli tuolla alueella useita.

Vuosi sitten

Näihin aikoihin, tasan vuosi sitten, saavuin muuttokuorman kanssa Lyngeniin. Toteuttamaan Suurta Unelmaa. Uskomatonta, monella lailla. Vuosi on mennyt todella nopeasti. Tuntuu kuin olisin ollut lomalla vuoden. Vaikka elämä ei ole pelkkää juhlaa, arki on välillä kadoksissa.

Olen pystynyt toteuttamaan sitä unelmaa, mitä halusin: elää ulkomailla. Jotta voi elää, tarvitsee rahaa. Ja rahaa saa tekemällä työtä. En siis tullut Norjaan rikastumaan rahallisesti. Olen tehnyt sairaanhoitajan työtä, jotta voin elää täällä. Olen rikastunut tuhannesti enemmän kuin ajattelin. Kokemuksia on monenlaisia ja niitä märehtiessä menee aikaa.

Hienointa on ehkä ollut nämä maisemat ja monet-monet lyhyet ja pidemmät retket luontoon. Onneksi kuvat ovat nykyään tietokoneen syövereissä eikä paperisina lojumassa pöydillä ja laatikoissa. Kuvia olen ottanut enemmän kuin paljon :-).

Ammatillisesti vuosi on ollut myös mielenkiintoinen. Päälimmäisenä tällä hetkellä varsin mietteliäs olo vanhusten hoidosta. En voi tietenkään yleistää, koska olen ollut Norjassa vain yhdessä paikassa töissä.
Vanhukset saavat hyvää perushoitoa. Lähiaikoina olen moneen kertaan keskustellut lääkärien kanssa jatkohoidosta. Olen sanonut työn täällä olevan välillä eettisesti vaikeaa minulle, koska vanhuksia (n. yli 80-vuotiaita) ei juurikaan lähetetä jatkohoitoon, tutkimuksista puhumattakaan. Väittäisin, vanhushoidon kokemukseni perusteella, että Suomessa hoidetaan varsin vanhojakin henkilöitä: lähetetään tutkimuksiin, jopa leikataan, ainakin konsultoidaan sairaalan erikoislääkäriä. Täällä todetaan potilaan olevan niin vanha ettei sairaalakaan asialle mitään tee. Tällainen hoitokulttuuri on minulle haastavaa. Olo tuntuu ajoittain avuttomalta, kun tietää, että maailmassa olisi hoitokeinoja, mutta me pienellä paikkakunnalla, pienessä yksikössä emme voi tarjota. Sen sijaan voimme tarjota oireenmukaista kivunlievitystä, läsnäoloa sekä hyvää perushoitoa.
Suomeen verrattuna omaisten osuus on selkeästi korostuneempi. Omaiset ovat kiinnostuneita vanhuksistaan, heidän hoidostaan ja lääkkeistään. Lääkäri on usein yhteydessä omaisiin. Omaisten mielipidettä kysytään ja sitä kunnioitetaan. Ja vanhuksia käydään katsomassa usein. Perhe on norjalaisille tärkeä.

Kesä. Nojoo. Sitä ei täällä ole juurikaan näkynyt. Aurinko on paistanut muutamana päivänä. Sadetta tullut usein. Pilvet roikkuu melkein Jäämeressä. Lämmintä kymmenen asteen molemmin puolin. Mua ei sinänsä haittaa. Töissä olisi kamala olla, jos olisi ulkona kovin kuuma.
Ilma on ollut poikkeuksellinen koko vuoden. Ensin oli poikkeuksellisen kuumaa, +26 monta päivää viime elokuussa. Sitten tuli pakkasta, mutta ei lunta. Monien vesiputket jäätyivät. Lunta tuli vasta helmikuun lopulla, mutta ei niin paljon kuin tavallisesti. Ja sitten kesä ei vielä ole oikein alkanutkaan.
Keskiyön aurinko on ollut hieno kokemus. Nyt tuntuu haikealta, kun jo yhdeksän aikaan illalla tarvitsee sisälle valot.

Tulevaisuus. Vuoden loppuun olen täällä. Aloitan syyskuun alussa 75% vakiyökön hommat. Näin saan enemmän vapaata ja käteen melkein saman määrän palkkaa kuin päivävuorossa. Tämä siksi, että kaipaan kovasti poikasiani. Uudella systeemillä pystyn yhdistämään poikaset ja Norjan työn :-).

9.-10.7.2012

Töiden jälkeen, klo 15, oli hyvä ilma lähteä patikkaretkelle katsomaan vesiputousta. Ilma oli sopiva retkeilyyn, ei liian kuuma eikä satanutkaan.

Matkalla näkyi lampaita, poron- ja hevosen jälkiä.

Lammasperhe saapui pällistelemään turisteja ja samalla lipomaan suolakiveä.

Joku retkeilijä oli lähtenyt juuri ennen meitä. Makkaranuotio vielä kitui ja ihana notskimakkaran tuoksu leijui yli sillan toiselle puolelle.

Vesiputousretken jälkeen taivas oli muuttunut kirkkaan siniseksi ja aurinko porotti täydeltä terältä. Ei muuta kun hakemaan kotoa virveli ja kertakäyttögrilli sekä kaupasta makkaraa. Nokka kohti Kjosenia, vuonon rantaan virvelöimään. Saaliiksi tuli pelkästään meren kasvillisuutta. Makkara maistui taivaalliselta eikä tämä(kään) retki harmittanut yhtään.
Klo 19 tuli mieleen, että keskiyön aurinko on näkemättä. Siis valoa ja säteitä olen tietenkin nähnyt, mutta se aurinko kokonaisuudessaan oli näkemättä. Sitten vaan kotiin lisäämään vaatteita, tekemään eväitä ja keittämään kahvia. Nyt nokka kohti Lyngstuvaa :-).

Klo 21:45 alkoi kollegan kanssa kävely parkkipaikalta kohti niemenkärkeä

Perillä on pienenpieni mökki, joka on tunnelmallinen myös sisältä. Sulkakynäkin löytyi emalimukista :-).

Lyngstuvan majakka ja mökki

Siinä se on, keskiyön aurinko ja kalastusvene osui juuri auringonsillalle

Paluumatkalle lähdimme puolen yön jälkeen. Kuukin näkyi haaleana taivaalla.

Näissä maisemissa elän unelmaani. Klo 2 olin perillä kotona, ulkona oli lämmintä +3.

Tänään toteutin kolme unelmaani: vesiputous, virvelöinti Kjosenissa ja keskiyön aurinko Lyngstuvalla. Olen aika tyytyväinen elämääni ja onnellinen nainen...

Lomalta paluu

Palasin eilen Lyngeniin. Kilpisjärvellä oli alku kevät. Lehdettömät puut ja järvi jäässä, mutta lunta ei juurikaan ollut ;-). Ilma oli kalseat +5, piti pukea heti autosta noustua lisää vaatetta päälle. Mieliin pilkahti ajatus, onko tässä mitään järkeä. Etelässä oli niin kaunista, vehreää ja kesäistä, ja pohjoisessa vastassa luonnon karuus.

Eilen, ajellessani Jäämeren rantaan, ilma alkoi lämmetä, mitä lähemmäs merta matkani jatkui. Skibotnissa lämmintä oli jo 15 ja perillä Lyngenissä 16.
Lähestyttäessä Skibotnia eteen avautuu koko komeus ja kauneus täydellisyydessään. Turkoosi meri, kirkkaan sininen taivas, lumihuippuiset vuoret, vehreys, luonnon kauneus. Kyllä tänne tulossa järkeä oli :-).
Luonto on täällä kuin Juupajoella tai Kiikoisissa. Puissa täydet lehdet, kesäkukat kukkii, kuten myös puut, jne. Pikkaisen myöhäisemmässä varmasti ollaan. Vuoripurot solisee, ja ääni kuuluu kauaskin. Pikkulintujen sirkutus on alkanut lomani aikana, sitä ennenhän vain lokit kirkui taistellessaan omista paikoistaan.

Ero Suomen kesään on siinä, että täällä EI ole AINUTTAKAAN hyttystä, mäkäräistä, pörriäistä, kärpästä eikä mitään muutakaan ärsyttävää elukkaa. Kai niitä jossain täytyy olla, että pölyttyminen tapahtuu, mutta ei ainakaan tässä rannassa. Ja se on mukava asia :-).

Toinen eroavuus on tämä aurinko. Eilen olin päättänyt mennä ajoissa nukkumaan, oli takana piiitkä ajomatka ja Kilpiksellä tuli valvottua myöhään (tai ehkä aikaiseen). Mutta kun aurinko paistaa täydeltä terältä ei järki sano mitään nukkumaan menemisestä. Klo 5 aamulla havahduin unestani, että taitaa olla jo täysi päivä. Pimennysverhosta huolimatta (!) huoneessani oli kirkas auringonpaiste, kun aamuaurinko paistaa sinne suoraan. Onneksi vielä nukahdin ja nukuinkin lähelle puolta päivää :-).

Poikaset on koulussa kasvattaneet kasveja siemenestä. Toin niitä tänne lakeja uhmaten. Saapa nähdä millaisen sadon Pohjois-Norjan pitkä päivä ja yötön yö tuottaa chilistä, paprikasta, kurpitsasta ja basilikasta. Viime kesänä Juupajoella chiliä ja paprikaa tuli aikamoinen sato.

Kevätkuvia

Tässä muutama kuva aiemmin mainitsemastani rannasta ja sen maisemista.

Portit ovat jostain syystä kiehtoneet mua aina, lapsesta saakka. Tässä lammasaitauksen portti.

Lammasaita menee merelle saakka, jotta lampaat eivät karkaa laskuvedenkään aikana

Vene pitää pysäköidä pitkälle, jotta laskuvedenkin aikaan pääsee ajelulle

Kalankuivaamo

Vedenalaiskuva merilevästä

Kesälomalainen

... ja muuten ensimmäistä kertaa elämässäni palkallisena :-). Olenhan toki ollut kesiä "lomalla", kuten silloin kun olin 5vuotta kotona poikasten kanssa. Mutta näin niinkuin työntekijän ominaisuudessa ensimmäistä kertaa ja näin pitkään, 3viikkoa.

Loma alkoi vähän etuajassa ja alakuloisissa merkeissä. Veljeni 20-vuotias poika joutui dramaattiseen onnettomuuteen ja oli menettää vasemman kätensä ranteesta. Lähdin onnettomuutta seuranneena päivänä ajamaan kohti synnyinkotia. Koin, että nyt paikkani on aivan jossain muualla kuin Lyngenissä. Ja olin kovasti tyytyväinen päätökseeni.

Osastonhoitaja ei mitenkään kyseenalaistanut muutaman päivän poissaoloani ennen loman alkua. Kuullessaan perusteluni hän vain totesi:"Det må du bare gjöre". Vaikka välillä työntekijän etuisuudet Norjassa tuntuvat ihan käsittämättömiltä, on ne vaan hyviä silloin kuin itse niitä tarvitsee.

Ajomatkani etelään oli piiitkäää, ja se vain jatkui ja jatkui eikä meinannut loppua ollenkaan. No, olin päättänyt edetä rauhallisesti, kun olin itsekin huolissani potilaasta ja välillä tuntui keskittymiskyky herpaantuvan. Olin myös päättänyt olla poikkeamatta ABC -huoltamoilla, jotka kylläkin ovat nopeita, kun pitää edetä vauhdilla.

Pysähdyin mm. Karungissa "Joen Laulu" -nimisessä kahvilassa. Kahvilan kyltti tien varressa oli herttainen ja nimi synnytti mielessäni kotoisen tunnelman. Sisään astuessani myyjätär ei edes tervehtinyt. Kahvia kaataessaan kysyi totisena:"Pullaa?". Myyntitiskillä huomasin maksupäätteen päällä "EI TOIMI" -lapun. Kysyin, eikö kortilla voi maksaa. Tähän myyjätär totesi:"Tuolla on pankkiautomaatti". Tällöin mittani täyttyi. Toivotin hyvät päivän jatkot ja nostin kytkintä. Alkeelliset kohteliaisuudet olisivat eduksi palveluammatissa....

Täysin päinvastainen kokemus oli Kukkolankosken Kioskilla. Vastassa oli iloisen aurinkoinen kioskin emäntä, joka kysymättä kertoi kioskin tarjonnasta. Olin mennyt kahville, mutta valitsinkin lohikeiton ja jälkiruuaksi kahvin. Istuin ikkunapöydässä, koski kuohui ihan kosketusetäisyydellä, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää kuten myös palvelu. Suosittelen lämpimästi.

Yksi syy, miksi halusin lomani näin aikaisin, oli kahden nuorimman pojan koulun kevätjuhla, joka oli lauantaina. Kyllä se kesä tuntuu edelleen alkavan siitä Suvivirrestä. Ja yhtä liikuttava se oli kuin aiemminkin.

Keskimmäinen sai 3stipendiä. Mm. Aamulehden stipendin, joka annettiin lehden arvoja toteuttavalle oppilaalle. Palkintokirjeessä luki perusteluina "stipendin saaja on toimissaan poikkeuksellisen suvaitsevainen, rohkea ja luotettava". Uskotte varmaan miltä Äidistä tuntuu...

Nuorin sai yhden stipendin liikunnallisuudesta. Kaikki kolme saivat erinomaiset numerot kielistä sekä matematiikasta, ja muutenkin olimme kaikki tyytyväisiä todistuksiin. Vielä yhdet kevätjuhlat, ja sitten on peruskoulut poikasten osalta käyty.

Valokuvia

Synttärimenu. Bruschettaa ja suklaa-appelsiini-Bailey´s -kakkua.

Kesän ensimmäinen leppäkerttu retkievään (=karjalan piirakka) päällä :-)

Vierailu paikallisessa lampolassa. Sylissä emän hylkäämä karitsa.

Kirjoittelen tätä vähän yli puolen yön. Ulkona melkein yhtä kirkasta kuin päivällä. Vielä hetki sitten aurinko loi viimeisiä säteitään vuorten huipulle. Linnut laulaa täyttä kurkkua. Mystistä!

Huomenna, tai oikeastaan siis tänään, on 17. toukokuuta, eli Norjan itsenäisyyspäivä. Aamulla klo 8 nostetaan lippu työpaikkani pihalla salkoon ja samalla trumpetisti soittaa fanfaarin. Jumalanpalveluksen jälkeen on juhlaparaati, jossa mukana koulujen oppilaita, soittokunta, yhdistyksiä ja viimeisenä koko kansan osio. Koska en ole työesteiden vuoksi ole ehtinyt soittoharjoituksiin, en ole mukana  soittamassa, vaan taidan muuten vain nauttia paraatista. Paraatin jälkeen on 8. luokkalaisten valmistama kahvitus koululla. Siellä on luvassa 50 erilaista (!?) kakkua, en taida maistaa joka laatua ;-). Kakkukestien jälkeen menenkin iltavuoroon.

On mielenkiintoista nähdä täkäläistä itsenäisyyspäivän viettoa, joka ymmärtääkseni poikkeaa täysin suomalaisesta. Täällä juhlitaan, huudetaan hurraata ja heilutetaan Norjan lippua tai töötötellään mökätorvea. Kuulostaa iloiselta itsenäisyyden juhlinnalta.

Olen löytänyt uuden ulkoilupaikan, Örnesin rannan. Sivumainintana kerrottakoon, että se pitäisi kirjoittaa norjalaisella ööllä, mutta jostain syystä en sitä saa ulos uudesta (pinkistä) tietokoneestani. Rannalla on tajuton määrä erilaisia ja eri äänisiä lintuja. Ja pikku majakka, joka tuikkii aurinkovoimalla (paitsi en tiedä kaamoksen aikaan). Siellä olin tänäänkin monta tuntia ennen töihin lähtöä, nukahdinkin rannasta alkavalle jänkälle.

Hengissä ollaan :-)

Takana varsin tapahtumarikas kolme viikkoa. 10päivän Suomivisiitti vilahti nopeasti. Sen jälkeen on Ystävättäreni ollut luonani viikon. Eilen tulimme Kilpikselle, ja tänään hän lähtee etelään bussilla ja junalla, ja minä aloitan arjen humputtelun jälkeen.

Oli hienoa käydä kotonurkilla. Poikaset alkaa olla niin isoja, että eivät juurikaan enää äidin kainalossa kyhnytä. Vietimme lähinnä aikaa arkisia asioita puuhastellessa, ja sehän on parhautta. Omia nuorten menoja on lisääntyvässä määrin, ja sekin on hienoa. On mukava seurata, kuinka kivoja kaveriporukoita on syntynyt ja heillä piisaa puuhaa vaikka mopoja korjatessa. Kaverit on niin tärkeä osa elämää, meille vanhemmillekin.

Sukujuhlat Halikossa oli hieno kokemus. Isotätini olisi täyttänyt 100vuotta, ja häntä muistelimme mm. kaitafilmejä katselemalla. Arkiston syövereistä löytyi myös taltiointi 80-luvulta, kun iso osa sukua oli viettämässä Tapaninpäivää vanhempieni luona. Lähisuvusta oli koottu bändi, jossa minäkin soitin huilua. Ei sillä taltioinnilla ihan levyttämään olisi menty, mutta ei ihan kehnoimmastakaan päästä soittoa ollut.
Pääsimme myös Virtuoson konserttiin. Virtuosossa laulaa pikkuserkkuni mies veljensä kanssa. Oli hienoa kuulla livenä musiikkia.
Konsertin jälkeen juhla jatkui. Minä, toiseksi nuorimpana, lähdin ensin nukkumaan. Maailmaa jäi parantamaan vanhukset, osa kahdeksankymppisiä. Aamulla heräsin ensimmäisenä, mikä historiankirjoihin kirjoitettakoon :-). Aamukahvin ja suihkun jälkeen siirryin parin kilometrin päähän pikkuserkkuni kotiin, missä sitten elämää oli isolla alkukirjaimella: 2-10 -vuotiaita lapsia oli hereillä 7kpl ja osa vanhemmista. Osa suvusta yöpyi siellä lapsineen. Muistelimme yhteisiä kesäkommelluksia kymmenien vuosien takaa.
Ennen Halikon seudulta poistumista kävin aamukahvilla, kolmas sinä aamuna, kouluaikaisen ystäväni luona. Ensi visiitillä heidän uudessa kodissaan, johon olivat muuttaneet 5v. sitten. Sielläkin muistelimme mitä kummallisempia asioita, ja miten erilaiset asiat ovat jääneet mieleen. Kuten esim. se, että minä olen aina pureskellut kaikki (!) karamellit...

Toisena Suomivisiittini viikonloppuna oli hautajaiset synnyinseudullani. Oli lähes mystistä olla kotikirkossa, jossa on kymmeniä kertoja ollut, ja varsinkin hautajaisissa. Soittokunnalla oli tapana olla soittamassa sotaveteraanien siunaustilaisuudessa ja niitä muistoja nousi pintaan.
Muistotilaisuus oli herkkä ja liikuttava. Isäni ja tätini kertoivat lapsuusmuistoja, joita emme olleet ennen kuulleetkaan. Miten vireää elämä kylällä oli ollut heidän lapsuudessaan. Noin vain lapset olivat esim. järjestäneet yhdessä talossa juhlat sotaorpojen hyväksi. Lippu- ja arpajaistulot oli lähetetty Markus-sedälle.

Virikkeitä reissulla tuli niin paljon, että melkein viikko meni fyysisesti toipuessa. Onneksi minulla on ollut au-pair nyt viikon. Ikkunat on pesty, huusholli puunattu ja ruoka odottanut töistä tullessani :-). Mitenkähän tästä osaa jatkaa arkea...

Skibotn`sta Lyngeniin päin 23.3.2012 klo 23:30

TJ 2

Kahden päivän päästä lähdeen Suomeen :-). Enkä pelkästään Kilpikselle, vaan Hulipaskylälle, Halikkoon, Tampereelle ja Kiikoisiin :-). Mä oon niin valmis lähtemään.
En niinkään siksi, että en viihtyisi täällä tai mulla olisi kurjaa, vaan siksi että mulla on niiin ikävä ihmisiä kotikonnuilla. Mulla ei ole yhtään ikävä esim. maisemia, paikkoja tai ruokia. Pelkästään ihmisiä. Jos saisin tänne vieraakseni säännöllisesti poikasten lisäksi muutamat muut tärkeät ihmiset, en kaipaisi etelään laisinkaan.
Olen poikasille ostanut tuliaisiksi heidän tilaamiaan vaatteita. Suomessa myydään samoja merkkejä kuin täällä, mutta mallit ovat erilaisia. Lisäksi tuntuu siltä, että täällä olisi vaatteet värikkäämpia. Ja sehän poikasille tuntuu sopivan. Kuten myös minulle; on paljon kivempi ostaa heille iloisen värikkäitä vaatteita kuin synkän mustia tai tummia. Ruokakaupastakin mukaan lähtee yhtä sun toista, mitä ei ainakaan Lylyn Meroselta saa :-).

Tällä kertaa olen parisen viikkoa kotikonnuilla. Eniten odotan tavallista elämää poikasten kanssa. Arkista touhua (heidän) kotona. Mullahan ei kotia Suomessa olekaan, mikä tuntuu tällä hetkellä varsin hyvältä vaihtoehdolta. Onneksi välit lasten isän kanssa on niin hyvät, että mahdun hänen ja poikasten kotiin :-).
Kiva sattuma on, että sukujuhlat osuivat juuri sopivaan ajankohtaan. Joidenkin sukulaisten kanssa tulee tietenkin pidettyä enemmän yhteyttä kuin toisten. Sukumme ei suuren suuri ole ja nyt on mahdollisuus nähdä monia.
Onnellinen olen myös siitä, että pääsen saattamaan minulle tärkeää naapuria Kiikoisista viimeiselle matkalleen. Vaimonsa kuoli yli puoli vuotta sitten ja hänen hautajaisiinsa en päässyt. Nyt muistelen heitä kumpaakin lämpöisin ajatuksin. Onnellisena siitä, että varsinkin lapsuudessani sain viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Raija innosti minua käsitöiden pariin, Osmon kanssa kävin pururadalla hiihtämässä. Monia mukavia muistoja riittää Nevanperältä heihin liittyen.

Takaisin Lyngenin arkeen palautumista helpottaa se, että mukanani tulee rrakas ystävä. Ihanaa päästä tirauttamaan rauhassa sekä ilon että surun kyyneliä, ja kumpiakin meidän keskusteluissa piisaa. Odotan myös pääseväni näyttämään hänelle näitä ihania maisemia. Ja vaikka en aina ihan arvostavasti täkäläisestä ruuasta kirjoitakaan, on täällä myös tosi hyviä makuja, joita on mukava maistella yhdessä.

Ja kun tänne palajan parin viikon ylityövapailta, ehdin olla vain kuukauden verran töissä. Toivoin saavani aloittaa kesälomani jo toukokuun lopussa ja pidän silloin kolmisen viikkoa, kaksi viikkoa jätän syksyyn.
Heinäkuun haluan olla täällä. Toivottavasti nautiskellen hyvistä ilmoista sekä varsinkin ihanista metsän antimista, marjoista. Mua ei yhtään haittaa, vaikka olenkin silloin töissä.

Pääsiäispuuhia

Pääsiäinen on yllättävän suuri "juhla" täällä. Koululaisilla on 10pvän loma, kaupat ovat kiinni torstainakin ja kynnelle kykenevät ottavat lomaa töistään. Mulla on tylsähkö työvuorolista, viikolla kaksi vapaata eikä peräkkäisinä päivinä sekä lauantai ja sunnuntai vapaata. Eilisen aamuvuoron jälkeen pidän siis tänään vapaa päivää.

Eilen töiden jälkeen lähdimme tyttöporukalla Tromssaan ostos- sekä syömisreissulle. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja siniseltä taivaalta, aurinkolasikeli siis. Yllätys oli suuri kun tie oli suljettu. Soitin palvelunumeroon, josta kuulin että lautassa on tekninen vika eikä korjausaikataulusta ole tietoa. Onneksi kyltti tien sulkemisesta on tässä kylällä, joten emme ehtineet kauheasti väärään suuntaan ajaa.

Olimme kuitenkin niin menollamme, että päätimme ns. ajaa ympäri, eri maata pitkin. Eihän kiertoa tule kuin se 130km ;-). Matkalla poikkesimme Nordkjosbottenissa syömässä pølset (=hodari) ja softis (=pehmis). Ko. kioskilla pehmis on tajuttoman iiiso, maha täyttyy yhdestä annoksesta. Yllättävää oli, että pølse ja softis maksoi yhteensä 56nok eli reilusti alle 10€.
Kioskin vieressä oli poromies myymässä tuotteita. En voinut olla ostamatta porontaljasta tehtyjä istuinalusia, joita sai kaksi 150nok:lla. Teki mieli kokonaistakin taljaa, jonka hinta oli 250nok. Ihan edullisia.

Tromssassa ajoimme suoraan Jekta -ostoskeskukseen. Olin luullut, että se on jotain suurta ja ihmeellistä. No jaa, Nerstranda pysyy edelleen mun suosikkina ja Pyramid vahvasti kakkosena. Jektasta löysin poikien tilaamia huppareita ja pari T-paitaa. Sekä itselleni pari uutta huulipunaa, joita ei taida ihan kolmeakymmentä vielä ennestään olla...
Klo 19:15 totesimme vielä ehtivämme Nerstrandiin ostoksille. Reitti oli selvä ja ostoslista kourassa. Ruukkunarsissille pajukori sekä Tara's -kaupasta kahvipapuja. Vähän ennen sulkemisaikaa olimme jo valmiita syömään.
Koko matkan olimmekin punninneet erilaisia ruokapaikka- ja ruokalajivalikoimia. Lyngseidetissä kun ei ole mahdollisuutta ulkona syömiseen, siis ravintolassa, kuola valui suupieltä pitkin pelkästä ajatuksesta. Kaikkien teki mieli pizzaa, joten suuntasimme Peppe's Pizzaan. Pizzalista on sairaan pitkä ja mua alkoi ahistaa valinnan vaikeus. Onneksi heillä on myös buffe't -vaihtoehto, joten valitsimme sen. 109nok:lla sai salaatteja ja pizzaa mahan täyteen ja hyvää oli.
Kollegani, josta on tullut mulle pikkusisko, on muuttamassa takaisin Suomeen parin viikon päästä. Haikein mielin jutustelimme muutosta ja erosta. Kollega oli ostanut Ystäväkirjan ja sitä täyttelimme, samalla muistellen kuinka totisina sellaisia täytimme ala-asteikäisinä.

Paluumatka sujui nopsasi, kun lauttakin oli saatu korjattua. Billy Joel raikasi autossa, vaikka me kolme naista taisimme peitota hänet laulullamme :-).

Ruokakuvia

Lyngstunet'n tämän päivän lounas, mølja :-)

Mølja, ymmärtääkseni tämän vuodenajan, on tehty turskasta. Turskan mätiä, maksaa sekä lihaa. Kaikki keitetään erikseen. Lisäkkeenä keitettyjä perunoita sekä porkkanaa ja lanttua. Kalan osat useimmat sekoittaa lautasella, perunoiden ja vihannesten vieressä. Ja päälle tietenkin luraus sulatettua voita.

Ihan hyvää tuo mølja on. Keitetty mäti on kuivaa  ja tuntuu oudolta, ehkä jopa epämiellyttävältä suussa. Kummallista, että mätiä voin kummempia ihmettelemättä syödä esim. leivän päällä. Tottumiskysymys, luultavasti. Maksa taasen muljahtelee limaisesti suussa. Ehkäpä siksi kannattaa kaikkea laittaa kerralla suuhun.

Katkarapujuhlien pääruoka

Nämä katkaravut oli kalastettu Skjervøy'n  lähistöltä. Ja olivat erittäin makoisia.  Rapujen lisäksi oli paahtoleipää vuohentuorejuustoa, majoneesia sekä kermaviili (rømme)-sitruuna-tilli -dippiä. Maistui todella hyvälle. Tulkaapa maistelemaan! Stockmann kuulemma myy Lyngenin katkarapuja, millähän hinnalla? Tällä maksavat vajaa 13€/kg.

Rahkapullia

Pääsiäisen lähestyessä alkoi tehdä mieli rahkapullia. Mieluiten Äidin tekemiä, mutta nyt piti tehdä ihan itse. En ole koskaan oppinut tekemään kunnollista pullataikinaa. Lämpimänä pullat maistuvat, mutta kylmänä ovat kivikovia. Niinpä Anne-kollega teki mulle taikinan ja minä hoitelin leipomisen. Vaniljalla maustettuun rahkaan lisäsin puolikkaan sitruunan mehun, joka toi pirtsakan lisän pulliin. Rusinoista en tykkää, mutta koska rahkapullissa niitä on aina  ollut, niin nytkin niitä lisäsin.

Pullista tuli kauniita ja hyviä. Niitä söimme tänään myös avdelingsmøte'ssä. Vähän kollegat kummeksuivat eikä oikein osanneet lokeiroida, oliko tarjolla pullaa vai kakkua. Ja kun vielä kardemummakin maistui...

Vähän kauhistuttaa tää ruuanlaitto- ja leipomisvimma. Mieli tekee tehdä kaikenlaista, mutta yhden hengen taloudessa se on "vaarallista". Onneksi suomalaisesta yhteisöstämme yleensä löytyy auttajia, kun on syömisestä kyse.

Huomenna mulla on vapaapäivä. Aamulla menen jälleen hammaslääkäriin. Juurihoitoa tehdään toisen kerran. Mikäli sen jälkeen riittää inspiraatiota, taidan tehdä lusikkaleipiä.

Pääsiäisenä ajattelin tehdä lampaanviulua. Lisäkkeistä en vielä tiedä. Enkä jälkiruokaakaan ole osannut päättää. Onneksi vielä on aikaa mietiskellä. Ja kutsua apujoukkoja auttamaan syömisessä :-)

Elämysmatka Kilpikselle

Lähdin eilen päiväkäynnille Kilpikselle. Mukaan lähti uusi ruotsalainen kaveri, Annika. Hänen miehensä sai Lyngenistä töitä ja muuttivat siksi Tukholmasta tänne. Nyt entinen radiotoimittaja, Annika, toimii uimavalvojana uudella koululla. Pyysin Annikaa matkaseuraksi, vaikka samalla tiedostin, että päivästä tulee intensiivi ruotsinkielen päivä. Päätin terästäytyä puhumaan ruotsia niiltä osin kuin muistan ja huomaan. Ja ihmeesti ne ruotsin sanat jostain muistin sopukoista löytyi. Ei kauheesti tarvinnut englantia väliin puhua. Alkaa siis ruotsi ja norja eriytyä mun kielikorvassa :-).

Sen verran on tullut tahkottua Kilpiksen tietä, että se alkaa tuntua suhteellisen tylsältä. Esimerkiksi siksi, että kun on ajanut melkein tunnin, on lähes samassa pisteessä kuin lähtiessä. Vettä vain on välissä muutama kilometri. Maisemat ovat tietenkin hulppeat ja vaihtuvat valon myötä hetki hetkeltä.

Tie oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Tien kunto parani, mitä lähemmäs Suomen rajaa lähestyi ;-). Oikeesti, en ole missään Suomessa nähnyt näin huonosti hoidettuja teitä. Suomessa sentään tiet aurataan aika pian lumisateen jäljiltä ja useinmiten ns. pohjia myöden, poikkeuksia tietenkin on. Täällä lunta tulee aika paljon kerralla, sitä ei aurata ehkä pariin päivään ja sitten kun aurataan, niin päältä lentää vain pieni kerros pois, koska loput on ehtinyt jo tallaantua. No, sehän tarkoittaa sitä, että nyt kun lumi alkaa sulaa, on loskamäskiä hirvittävät määrät, kun se kaikki tallaantunut, ei-aurattu lumi sulaa paikoilleen tiellä. Lisäksi loskan seassa on ne jäähän kuluneet polanteet. Lisämausteen talvikeleihin tuo paljon kapeammat tiet kuin Suomessa sekä hulppeat ajonopeudet.
Skibotnista Kilpikselle tie oli sula ja kuiva. Oli kiva päästellä menemään kesäisesti :-).

Kilpiksellä oli iso moottorikelkkatapahtuma "Länsikaira kelkkaride". Ja kylläpä kelkkoja olikin joka puolella. Ihana oli myös haistella kakstahtimoottorien tuoksuja. Tuli mieleen omat kakstahtimoottoripyörät, joista tykkäsin tosi paljon.
Ajokorttia näyttämällä pääsi koeajamaan Kilpisjärven jäällä erinäköisiä ja -tehoisia kelkkoja. Sinnehän piti tietenkin lähteä. Eikä moottorikelkkailusta tullut vieläkään mun lajia. Oon tosin ajanut kaksi kertaa aiemmin, ehkä yhteensä 50km. Olihan se ihan ok, mutta moottoripyöräily on kivempaa :-).
Kolmen valtakunnan rajalla oli kelkkojen kokoontumisajo, sieltä tuli takaisin piitkät jonot kelkkoja. Iltapäivällä lähti opastettu ajelu Haltin päälle, matkaa 50km suuntaansa.

Kelkkailun jälkeen buffetlounas kahvila Marjaksessa maistui. Marjaksessa on päivittäin buffetlounas. Sellaista koti- ja ravintolaruuan välimaastoa, mutta aina tosi hyvää. Ja kaunista. Ja värikästä. Ja terveellistä. Siis tuttua suomalaista ruokaa :-). Eilenkin oli hyvä salaattipöytä, viitisen sorttia pääruokaa ja marjakiisseliä kermavaahdolla jälkiruuaksi + kahvi vastapaistetun pikkupullan kera.
Marjaksesta on upeat näkymät Saanalle sekä järvelle. Kelkkatapahtuma oli tuonut kylälle ihan polliissipartion, joka lounasti viereisessä pöydässä. Myös tullin ja rajavartioston poijjaat tuli lounaalle. Lisäksi syömässä oli suuri määrä norjalaisia, jotka hankintamatkallaan Kilpikselle poikkeavat lounaalla.
Marjakseen tulee Hesari sekä Lapin Kansa, ja löytyyhän sieltä iltapäivälehdet ja Seiskakin. Pystyy siis kätevästi päivittämään sekä asia- että vähemmän asiauutiset.

Lounaan jälkeen askeleet kulki Kilpis-halliin. Hymyyn vetää suu, kun siellä menee aina kauan aikaa. Vaikka eihän Kilpisjärven ainoa kauppa ole koolla pilattu. Valikoima on sitäkin suurempi.
Tällä kertaa panostin lähinnä vain lehtien ostoon. Ostin myös pääsiäisrakeita, joita en ole ainakaan vielä täällä nähnyt. Ai niin, ja mämmiä :-)! Pääsiäisen jälkeen lähden melkein kahden viikon kotilomalle, joten Suomiruokaa en viitsinyt nyt ostaa.

Kilpis-hotellin rantasauna ja avanto kutsuivat houkuttavasti. Avanto on kuin huumetta. Nytkin piti oikein miettiä, montako kertaa siellä on käynyt. Edessä oli vielä parin tunnin kotimatka, joten tuota ihanaa huumetta ei voinut mielin määrin nauttia. Avantoon kun jää maailman murheet, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ja se tarkoittaa super-rentoutunutta olotilaa.
Avanto oli aika iso ja siinä on uppopumppu. Eipä ollut avannossa ruuhkaa, ja mun pitikin ensimmäisenä rikkoa ohut jääpeite pinnalta. Oli se vesi kyllä tosi kylmää. Ja ihanaa :-).

Rauhallisen sauna-avantosession jälkeen oli kotimatkan aika.
Kilpisjärven kylällä oli nykyään harvinainen ihme, liftari. Pysähdyimme ottamaan pojan kyytiin. Hän oli 17-vuotias trondheimiläispoika kotimatkalla Kilpikseltä. Oli sitten päättänyt rahattomana lähteä liftaamaan 1300km:n kotimatkaa lauantai-iltana klo 19.
Tuli oman poikaset mieleen. Kysyin lämpimät vaatteet ja nälkätilanteen liftaripojalta. Samaan hengenvetoon pyysin anteeksi äitimäistä käytöstäni. Hän ujona sanoi, ettei se mitään "d er bare koselig". Vein pojan Nordkjosbotn'iin, kun siellä on isohkojen teiden risteys ja 24h Shellin asema, jossa voi käydä lämmittelemässä. Toivottavasti pääsi hyvään kyytiin ja jossain vaiheessa turvallisesti kotiin. Anderspoika, kokkiopiskelija ja räppäri.

Rapaa ja rapuja

Keli vaihtelee tämän tästä. Muutaman kerran päivänkin sisällä: sataa sakeasti lunta, hetken päästä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja sitten tulee vettä. Kolmisen päivää ehti olla stabiili keväisen talvinen ilma. Lumi suli paikotellen ja pälviä ilmestyi sinne tänne. Piti hommata uudet, sporttisemmat, aurinkolasit bling-blingien vaihtoehdoksi. Migreenikelit siis...
Tänä aamuna satoi märkää lunta isoina hiutaleina. Käveltyäni muutaman minuutin matkan töihin olin kuorrutettu lumella kuin lumiukko. Töistä takaisin tullessa olisi ollut hyvä olla kumisaappaat ja kurahousut jalassa. Rapaa lensi roimasti, kun autot ajoivat ohi. Jospa auraisivat tiet pohjia myöten talvellä, ei rapaa olisi nyt niin paljoa.

Vihdoin eilen aloitin mainosmeilien torjunnan sähköpostista. Menihän siihen harkitsemiseen muutama kuukausi. En edes ymmärrä, miten olen mukamas voinut vastata niin moneen markkinakirjeeseen myöntävästi. Mielenkiintoista nähdä, miten paljon sähköpostitulva vähenee tulevaisuudessa.

Tällä viikolla on töissä urakoitu hoitosuunnitelmien arvioinnin parissa. Itselläni ollut kolmen "oman" potilaan arvio. Puoli tuntia jokaisesta, paikalla olevan henkilöstön kanssa. Mikäs siinä, mukava jutella potilaista, heidän taustoistaan ja tarpeistaan. Mutta. Siitä pitää kirjoittaa raportti. Norjaksi, tietenkin. Nyt siis repussa painaa kolmen potilaan raportin raakileet odottamassa inspiraation hetkeä, jolloin kirjoitan suomi-norja -sepustukset puhtaaksi :-).

Kohta tulee Olderdalen lautta rantaan. Sen mukana seilaa Skervøyltä rapurekka. Rekasta ostan kilon verran katkarapuja, jotka ovat vielä aiemmin tänään uineet meressä. Kalastajat ovat laivassa keittäneet ravut valmiiksi. Kyytipojaksi ostin Mackin kausiolutta "Vårøl". Luultavasti uni maittaa pikku iltapalan jälkeen :-).

Pohjoisessa tapahtuu

Aikamoinen oli tuo Hercules -uutinen. Toivottavasti musta laatikko löytyy, vaikka onkin oranssi, jotta selviää, mikä ajoi jättiläiskoneen vuoren rinnettä päin.

Perjantaina oli mulla tuparit. Olenhan jo nelisen kuukautta sitten muuttanut nykyiseen kotiini ;-). Paikalla oli sekalainen seurakunta: suomalaisia, norjalaisia, ruotsalainen ja afganistanilainen. Voi sitä metelin ja varsinkin naurun määrää. Välillä kävimme grillikodassa paistamassa suomalaisia ja norjalaisia makkaroita. Perinteisesti kodassa oli huono ilmanvaihto, savutti sisälle ja aamulla oli pää kipeä.

Lauantaina jo pari vuotta potemani hammas kipeytyi. Onneksi omistan aikamoisen särkylääkekavalkadin ja pärjäsin tähän aamuun saakka. Sunnuntain vastaisena yönä jo ajattelin vetäväni hampaan pois.
No. Aamulla soitin hammaslääkäriin aikaa klo 8:05, ja yllätys oli suuri, kun sain ajan klo 12:30. Vastassa oli oikein mukavan oloinen nuori nainen, tänä keväänä valmistuva hammaslääkäriopiskelija. Esitin asiani näps-vaan- norjaksi :-). Sekä myös sen, että pelkään hammaslääkärissä käyntiä.
Sitten tehtiin perustutkimus, röntgenkuva sekä lääkäri tarkasti sähköllä, miten tunnen hampaallani. No, kuollluthan se melkein olikin jo.
Tutkimusten jälkeen mulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: hampaan poistaminen tahi juurihoito. Valitsin juurihoidon, jota olen kammonnut pitkän aikaa, kuultuani kaikenmaailman piipunrassijuttuja.
2,5tuntia makoilin mukavassa tuolissa. Puudutusta jouduttiin loppu metreillä vähän lisäämään. Kaiken kaikkiaan oikein positiivinen sekä mielenkiintoinen kokemus. Ensi viikolla uusiksi.

Hammaslääkäristä laahustaessani, hymy vinossa puudutuksesta johtuen, pysähtyi työkaveri jutulle. Kertoi vuonon toisella puolella tapahtuneen lumivyöryn. Siinä vaiheessa kuolleita oli 6, nyt pari tuntia myöhemmin 2. Ilma on ollut "sakeenaan" pelastushelikkoptereita. Kaupan pihalle laskeutui armeijan helikopetteri noutamaan vapaaehtoisia osallistumaan pelastusoperaatioon.

Tapahtumarikas viikonloppu...

Sitä sun tätä

Viikonloppu mennä hurahti. Perjantaina ja sunnuntaina iltavuorot, lauantaina ja tänään maanantaina aamuvuorot. Elikäs juurikin raskaita ilta-aamu -yhdistelmiä. Aikaahan jää nukkua monta tuntia, mutta takaraivossa painaa pommiin nukkumisen pelko, ja kolme kertaa tuo pelko on toteen käynytkit. Ja juuri tuossa ilta-aamu -yhdistelmässä. Iltavuorosta kun tulee kotiin, ei malta eikä pysty ihan heti nukkumaan menemäänkään. Ja joskus uni vain livahtaa käsistä ja tehokas nukkumisaika menee kellon kyttäämiseen, tyyliin "noin paljon jo, pitäisi saada unen päästä kiinni" ja hetken päästä "voi ei, noin paljon jo, ja kohta pitää herätä". Ja tietenkin kellon soidessa uni maistuu parhaimmalta :-). Onneksi Luoja on lahjonut mua erittäin hyvillä unen lahjoilla, ja noita kellonkyttäysöitä on tosi harvoin.

Suomalainen siirtokuntamme on taasen lisääntynyt. Kaksi uutta sairaanhoitajaa on saapunut. Nyt Lyngstunet'ssa on kahdeksan suomalaista sairaanhoitajaa :-). Mol'n nettisivuilla kuulemma on pari paikkaa auki työmaallemme. Aikamoisen palkkalupauksen ovat siellä antaneet, ei taida pitää lähimainkaan paikkansa.
Ihmettelin, miten meille kaikille riittää töitä. Ja miten ylipäätään on mahdollista, että kokoajan otetaan lisää sairaanhoitajia, kun pois ei ole kukaan lähtenyt. Talossa on kuulemma ollut pitkään vajausta, ja nyt paikkoja yritetään täyttää. Tarkoituksena olisi, että talossa sisällä olisi kokoajan vähintään yksi sairaanhoitaja. Nythän esim. öissä on voinut olla lähihoitaja tai peräti kouluttamaton assistentti tai jotain tuolta väliltä. Ja me sairaanhoitajat takapäivystämme kotona.
Useinmiten takapäivystäjää ei tarvita, en edes muista, koska mulle olisi viimeksi soitettu. Mun kaikki extratyöt, takapäivystys mukaan lukien, menee aikapankkiin. Tänään lähiesimiehen kanssa tarkastettiin tuo aikapankkini saldo, joka oli lähes 70h. Lähden Pääsiäisen jälkeen käymään Suomessa, ja kyllä tuolla tuntimäärällä jo kelpaa palkallisia vapaita pidellä :-).

Tänään tein pikakäynnin Kilpiksellä. Hain suomalaisen kollegani sieltä. Hän piti noita aikapankin vapaitaan ja kävi kotikonnuilla. Bussi Rovaniemeltä Kilpiksen kautta Tromssaan alkaa kulkea parin viikon päästä. Sitten pääsee vähän lähemmäksi ettei tarvi murehtia Kilpikselle pääsyä/hakua.
Tilasin ensimmäistä kertaa Muonion Alkon tuotteita. Päivällä kun tekee tilauksen klo 11 mennessä, ovat tuotteet noudettavissa Kilpis-Hallista klo 16 linja-auton tultua. Näppärä keksintö. Toimitusmaksu oli näköjään 7€.
Täytin myös muonavarastojani. Hapankorppua, Voimariinia, Emmentalia, ruisleipää, jauhelihaa, savukalaa ja riisiä lähti ainakin mukaan. Riisiä siksi, että Lyngseidet'n kaupoista saa vain sellaista annospakattua riisiä. Savukalaa siksi, että en ole päässyt yhtään täkäläisen savukalan makuun. Se taitaa olla kylmäsavustettua, mutta siinä on minun suulleni outo maku.
Kauppareissun jälkeen kävimme Kilpis-hotellilla syömässä poronkäristystä ja perunamuussia. Nam, oli hyvää. Myös puolukkahillo.
Maisemat oli puhtoisen ja pehmeän kauniit. Pidän uuden kotiseutuni jylhyydestä, mutta kyllä tuo Kilpisjärvenkin seutu on kaunista, vaikka muodot ovatkin erilaiset. Suomen puolella oli pikku pakkanen ja ajokeli hyvä. Täällä meillä oli parisen astetta lämmintä ja tiet todella loskaiset. Teitä kun ei aurata pohjia myöden, niin nyt sulaessa sitä loskamoskaa on paksulti. Mielummin valitsisin liukkauden kuin loskan.

Huomenna mulla on vapaa päivä enkä absolut aio lähteä yhtään minnekään kotoa. Aion ensinnäkin nukkua tooosi pitkään, toivottavasti ainakin yhdeksään ;-). Aamukahvin jälkeen voin vaikka katsoa jonkun elokuvan. Taidan tehdä jauhelihapihvejä, mahdollisesti tiikerikakkua sekä toscapiirakan. Jää nähtäväksi.

Suuri puheenaihe on ollut vuonon vastarannalla oleva tunturi, jonka nimeä en tähän hätään muista. Geologit ovat tehneet mittauksia ja todenneet sen liikkuvan. Vuosien, ehkä vuosikymmenien ja -satojen, saatossa on mahdollista, että tunturi kellahta kumolleen vuonoon. Siitä seuraisi tsunamin tyyppinen loiskaus ja esim. Lyngseidet olisi vaarassa. Tästä on paljon kirjoitettu lähipäivinä lehdessä. Perheet miettivät, onko uhka niin suuri, että pitäsi muuttaa pois. Kyllä mullakin mielessä kävi, että aika rannassa asun. Veteen matkaa pari-kolmekymmentä metriä, että heikoilla ollaan, jos aalto tulee. Mutta kuulemma ensi vuonna on se meteoriittikin tulossa, joten en taida vielä ensi yöksi kelluntaliiviä päälleni pukea.

Matkapuhelinliittymä

Tänään heräsin kellon soittoon klo 10. Pikainen aamupala ja suomalaisen kollegan kanssa lähtö Varttohytalle. Suksi luisti upeasti ja ilma on hieno, vaikka ei aurinko paistakaan. Hytalla oli jälleen kansaa varsin runsaasti. Vohveli ruskealla juustolla ja pannukahvi maistuivat ihanalle. Lisäksi norjalaisten positiviisuus ja iloisuus antaa lisävoimaa, kun pitää lähteä kohta iltavuoroon. Aika nappi aamupäivä.

En ole varmaankaan muistanut kertoa, että mulla on Soneran Matkalla -liittymä. Elikäs en maksa laisinkaan vastaanottomaksua. Mielelläni vastaan puheluihin, jotka tulevat mulle päin ;-). Joskus kaipaankin juttuseuraa tutuilta ihmisiltä, joille ei tarvitse kaikkea selittää muinaisista roomalaisista lähtien.

Haasteita on täällä blogimaailmassa heitelty. Nyt tarvitsisin ihan neuvoja ja tuumailuja matkapuhelinliittymästä. Mulla tällä hetkellä OneCall'n liittymä, joka ilmainen (!) niin, että se sisältää 200min puheaikaa, 200tekstaria, 200multimediaviestiä sekä rajattoman netin käytön. Tämä tosin voimassa vain maaliskuun loppuun saakka. Maksoin 199NOK uuden numeron avaamisesta.
Nyt olen yrittänyt päästä sisälle esim. talkmore.no -tarjoukseen, jossa ymmärtääkseni (!) aika edullinen ulkomaille soittaminenkin. Lisäksi OneCall tarjoaa tällaista Pohjoismaat kattavaa puhepakettia edullisella hinnalla. Millaisia kokemuksia ja ajatuksia muilla suomalaisilla on näistä asioista?

Naistenpäivää

Kilpisjärveltä.

Tulin keskiviikkona väsyneenä kymmenen päivän työputken jälkeen. Töistä on vaikea saada vapaaksi työvuorolistassa olevia työviikonloppuja. Niinpä vaihdamme suomalaisten kollegojen kanssa päittäin viikonloppuja, kun lähdemme pidemmäksi aikaa reissuun. Viime viikonloppuna tein sisään Pääsiäisen jälkeisen Suomireissun viikonlopun ja nyt on vuorossa oma työviikonloppu.

Vapaa päivää vietin Kilpisjärvellä täysi hoidossa. Täällä on tämän viikon "Valoa Saanalla" -tapahtuma, erilaisia vaihtoehtohoitoja. Eilisen aloitin Tarotkorttitulkinnassa. Sen jälkeen oli vuorossa Reiki Atlantis -hoito. Vuoden alussa alkanut pitkien hiuksien kasvattaminen päättyi eilen kampaajareissuun, väri vaihtui punaisesta oranssiksi. Myöhemmin päivällä kollegani avasi jumissa olleen rintarankani. Illalla vielä sauna ja avanto. Nukkumaan mennessä oli rento, rauhallinen ja levollinen olo. Ja nukuin niiin hyvin :-).

Pohjois-Norjassa on hiihtoloma tällä viikolla. Sen on huomannut Kilpisjärven raitilla. Norjalaisia on tosi paljon ja Kilpis-Hallissa ihan ruuhkaa. Eilisellä kauppareissulla näin neljä kollegaa työmaalta. Osalla heistä on asuntovaunu vakituisesti Kilpiksellä. Käyvät sitten viikonloppuja ja lomia täällä.

Nyt alan hoidella nettiasioita. Puolen päivän aikaan lähden ajelemaan kohti Lyngseidetiä ja iltavuoroa, voimaantuneena ja hyvillä mielin :-).

10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa :-)

Tervehdys Teillen, vihiroonki...!

Sain haasteen kirjata ylös 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Olen noita asioita miettinyt pitkän tovin, osittain siksi että kotona ei netti ole toiminut. Nyt niitä hyviä mieliä tulee, satunnaisessa järjestyksessä :-).

1. ... ja tärkein hyvää mieltä tuottava asia on ehdottomasti Intternetti. Olen ollut kuusi (6) päivää ilman nettiä ja olen kuin kippee kissa. Taidan ottaa oman nettiyhteyden kotiin.
2. Potkukelkkaretki. Ja nyt tiedän haluavani suomalaisen (!) potkukelkan. Norjalaiset ovat ihan kauniita, mutta varsin vempuloita ja kalliita.
3. Uudet Marimekon lakanat, joihin on ihana iltaisin kömpiä ja yllättävän mukavaa herätä niistä virkeänä aamulla. (Kiitos Äiti :-)).
4. Uudet suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset ystävät ja tuttavat.
5. Mielekäs työ.
6. Oppia kutomaan villasukkia, koska luulin sen olevan vähintään ydinfysiikkaa = mahdotonta. Kolmas pari valmistumassa kuukauden sisällä.
7. Valo, joka on täällä kokoajan ja jokapuolella niin erilainen.
8. Lumisade.
9. Norjalainen positiivisuus ja iloisuus, jotka tempaavat mukaansa.
10. Uusien makujen iloittelu, joka välillä on vähemmän iloista. Esim. kalanmaksa keitettynä omassa liemessään ei ole vielä vakuuttanut minun makuhermojani.

Näitä asioita on ollut hienoa miettiä. Kuten myös täällä blogimaailmassa leviäviä haasteita asioista, joista haaveilen ja haluan. Niitä olisi hyvä miettiä ilman haasteitakin. Mitä Minä oikeasti haluan? Mikä on Minulle oikeasti tärkeää? Miten Minä haluan elämäni elää?

Suuria asioita mietittäväksi elämän polulla.

Fastelavensris

Tänään on "Fastelavenssöndag" elikäs Laskiaissunnuntai. Töissä puhuivat Sanitetyhdistyksen, olisikohan täkäläinen Marttayhdistys, Fastelavesris'stä. Minä itsekseni ajattelin, että tehdäänköhän täällä Laskiaisena riisipuuroa, kun puhuvat Laskiaisriisistä. No, lopulta sitten kysyin asiaan, ja tulinpahan taas iloinen hetki, kun väki nauroi täyttä kurkkua. Sanitetyhdistys on vuosikymmeniä myynyt ko. Tuotteita saadakseen rahaa toiminnalleen. Ja ris ei tarkoita riisiä tuossa yhteydessä, vaan koristeltua koivuvitsaa :).

Hernesoppa muhii hellalla. Eilen keitin lampaan suolalihaa ja tänään herneet keittoliemessä. Siis hernekeittoa ihan alkuaineista eikä purkista.

Töissä puhuin 96-vuotiaan asukkaan kanssa Laskiaispullista. Sanoin, etten taida niitä tehdä, kun pullan leipominen on niin vaikeeta. Että pullilla voisi pelata palloa, kun niistä tulee niin kovia. Asukas sanoi tähän, että pitäisi olla malttia kohottaa pullia kauemmin. "Jos ei ole aikaa kohottaa pullia, ei kannata aloittamaan leipomista", hän totesi.
Tuo vanhus on niin ihana, että päätä huimaa. Asui joulukuuhun saakka yksin ja hoiti asiansa itse. Sitten kaatui ja lonkka murtui. Vaan kuntoutuipa sänkypotilaasta itse liikkuvaksi. Ja mikä muisti ja mitkä tarinat hänellä onkaan...

Muuten. Mulla ei, tietääkseni, ole lukihäröä. Tämä iPad kirjoittaa tajuttomasti väärin. Kosketusnäyttö on kamalan herkkä, automaattikirjoitusta ei saa pois päältä enkä löydä norjalaista äätä ja öötä.

Äitienpäivänä ja Ystävänpäivää

...hämäläisittäin myöhässä :).
Satakunnassa syntyneenä (Kiikoinen), mutta nyt jo enemmän muualla asuneena, olen tainnut hämäläistyä ja hidastua. Ihan millä mittarilla tahansa mitattuna. Tänne blogiinkin olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta miten se meinaa aina unohtua.

Viime viikonloppuna oli Äiti, Marja-täti ja Tiia kylästelemässä. Lensivät Helsingistä Oslon kautta Tromssaan Norwegianilla. Lento tuli torstai-iltana niin myöhään, että jäivät hotelliin yöksi. Olivat kovin tyytyväisiä "Viking" - hotelliin. Perjantai aamupäivän tutustuivat Tromssaan ja tulivat sieltä bussilla Lyngsedetiin, kun pääsin aamuvuorosta. Nämä Lyngseidetin bussit ovat muuten suosittuja ja aika usein melkein täynnä.

Suvun naisille olin varannut mökin pihani toiselta puolelta. Mökki on osittain vuonon päällä. Yläkerran seinä pelkkää ikkunaa, josta voi helposti ihailla maisemia tai revontulia, joita ei suvun naiset nähneet.
Mökissä on myös sauna, jossa tuli nautiskeltua erilaisin kokoonpanoin. En ole varsinainen saunahullu, pystyn hyvin elämään ilmankin, mutta kyllä tuntuu iho puhtaalta saunan jälkeen.

Suvussani on traditio valvoa myöhään. Ja miten ne parhaat jutut alkaakin tulla vasta lähempänä puolta yötä. Siemailimme sherryä ja Marja-täti kertoili suvun mielenkiintoista historiaa, jopa 1800-luvun puolelta. Isoäitini, ja Marja-tädin äiti, oli syntynyt 1897. Minä nuorimpana taisin lähteä ensimmäisenä nukkumaan.

Lauantaina kävimme Skervöyllä, jossa olin käynyt tutustumassa edellisenä viikonloppuna. Ilma oli vähän sumuinen, mutta päivää kohden alkoi maisematkin paljastua kunnolla. "Nordlys" -kahvilassa söimme lounasta ja vaikka vatsa oli tänne
, emme voineet vastustaa kaikkialla jälkiruuaksi. Ja cappuccino, miten hyvää se olikaan...

Sunnuntaina oli norjalaisten Äitienpäivä. Poikanen oli etukäteen informoitu osallistumisesta ainakin aamiaiselle ja lounaalle, muuten nauttiminen viikonloppuna laatuajasta itsekseen kotona. Siis pihan toisella puolella.
Lounaaksi oli valittu lammasta. Lampaan lisäksi oli hernelisäkettä, kuin paksua hernekeittoa ilman lihaa, kuumaa hapankaalia sekä punakaalihöystöä. Hyvää oli, vaikka itte sanonkin. Päivälliseksi oli lounaslisäkkeiden jämiä sekä ruijanpallasta, joka on aina yhtä hyvää tai vähän parempaa. Jälkiruuaksi tietenkin Äitienpäiväkakkua.
Maha onkin pömpöttänyt koko viikon. Sen verran tuli viikonloppuna herkuttelua. Mutta kyllä se kannattikin. Oli mukavaa, kun oli sukulaisia kylässä :).

Poikasella alkaa olla viimeiset päivät harjoittelussa. Meillä on ollut tosi kivaa yhdessä. Eikä se välttämättä tarkoita sen kummempaa kuin sohvalla nököttämistä ja tv:n katselua. Mahduimme juuri ja juuri limittäin pötköttämään sohvalle, jos on hyvää tahtoa, ja yllättävän paljon sitä on ollutkin. Välillä istutaan kumpikin omaa tietokonetta näpytellen.
Hermoni olen menettänyt vain keksien, suklaiden ja mehujen häviämisestä kaapeista. Muistan itse tehneeni samaa. Ja nyt ymmärrän, miksi Äiti oli siitä pahalla tuulella. Ei oo sen ärsyttävämpää, kun se lempikeksi, jota on koko päivän himoinnut, onkin syöty kaapista.
Kyllä Poikasella jo mieli halajaa Juupajoelle. Kavereita on ikävä sekä nopeampaa nettiyhteyttä ja parempaa tietokonetta. Toivottavasti, ja luultavasti, tämä 5viikkoa jää mieleen monessa mielessä. Enpä usko, että ainakaan suurempia traumoja on tullut.
Mulla oli eilen vapaa päivä. Poikanen lähti puolilta päivin työmaalle ja palasi nyt aamupäivällä. Kyllä oli outoa olla yksin, oli niin tyhjää ja hiljaista.

Nooo. Viikon päästä tuleekin siskoni tyttärensä kanssa muutamaksi päiväksi, joten onhan taas elämää pikku kodissani. Heiltä ajattelin toivoa tuliaisiksi harjaa ja rikkalapiota, sellaista varrellista. En ainakaan Lyngseidetin kaupoista sellaista ihmettä ole löytänyt.

Kevättä rinnassa

Ilma on ku morsein. Toissa päivänä oli -22, tänään +3. Ihan kuin aurinko lämmittäisi. Linnut laulaa riemuissaan. Mutta ei kai tämä vielä kevättä ole? Lumi on jossain, ja kaikki ihmettelee, missä. Paikallinen "Sammakkomies" on povannut, että lumisateet alkaa 22.2. Jää nähtäväksi...

Mulla tänään iltavuoro. Sain kiskaistua itseni sekä poikasen kohtuullisen aikaisin ylös, klo 9:30 ;). Lahjomalla, huijaamalla ja kiristämällä sain hänet kaverikseni Varttohytalle. Hän tietenkin muisti valittaa matkan pituudesta, kävelyn typeryydestä ja tylsästä seurasta. Ihan niinkuin tuon ikäisen kuuluukin. Terve poika siis :).
Hytalla oli aiemminkin mainitsemani extrememies maastopyörällään, mutta nyt oli kaksi lasta mukana. 5- ja 2-vuotiaat lapsukaiset istuivat tunturipulkassa ja valjaat oli kiinni isässä. Näin siis viettivät kaunista päivää.
Sisällä mökissä oli vähintaan yhtä "koselig" kuin sunnuntaina, kynttilät paloivat ja uunissa paloi puut. Oli siinä mukava jutustella sekä syödä eväitä.

Paluumatkalla kehkeytyi poikasen kanssa peräti syvällisiä keskusteluja. Hän kysyi, mistä asiasta olen erityisen ylpeä elämässäni. Siinä meinasi olla kova luu purtavaksi, mitä vastaisin, kun en oikein itsekään tiedä. Halusin vastauksellani viestittää myös arvomaailmastani jotain, että pelkät työ- tai materialistiset saavutukset eivät ole tärkeitä. Sitten mieleeni nousi asia, josta olen ylpeä: olen onnistunut luomaan ja säilyttämään lapsiini avoimet ja luottamukselliset välit. Näin toivoisin tilanteen jatkuvankin.

Nyt poikanen on harjoittelussaan. Minulla valmistuu taimen-riisi-salaattilounas. Kiva mennä töihin. Siellä odottaa "Solfest" asukkaille. Kermakakun ja kahvin kanssa juhlitaan auringon paluuta.

Aurinkoista ja Ihanaa Päivää Kaikille :)!!

Huh hellettä, sano sika pakkasta

Talvi ja paukkupakkaset on Lyngseidetissä. Eilen oli -18, joka oli jo ennenkuulumatonta, puhumattakaan tänään -22. Mikäli minulla olisi puu-uuni siteeraisin uudehkoa nevanperäläistä (synnyinkyläni Kiikoisissa) sanontaa:"Laitoi pessääv valkeej ja lährih häkkää pakkoo". Mutta valitettavasti tuota puuhella, takkaa tai leivinuunia Norjan kodissani ei ole. Jos olisi, käyttäisin sitä paljon. Ei siksi, että kotini on kylmä, vaan siksi, että siitä tuleva lämpö on niin pehmoista. Puhumattaakaan palavien puiden ritinä...

Olohuoneeni ikkunan alareuna tänään...

Enpä ole täällä nähnyt muita kuin tuplaikkunoita. Kerran paikalliselta rakennusyrittäjältä kyselin, onko täällä laisinkaan käytössä kolmikerroksisia, vai miten se nyt sanotaan, ikkunoita. Sanoi, että joissain harvoissa paikoissa on nähnyt. Että tervetuloa vaan ikkunakauppiaat tänne Norjaan.

Samalla vauhdilla voisivat myös tulla wc-kalusteiden myyjät...



Eilen oli oikeesti kylmä, kun samalla kävi kova tuuli. Sunnuntaisin paikallinen pienviljelijäyhdistys myy kahvia ja vohveleita tunturimajallaan. Oikeasti en tiedä, onko se pienviljelijäyhdistys, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Eilen oli kaunis ilma, joten ajattelin kävellä mökille 2,5km parkkipaikalta. Tupa näytti varsin autiolta ulos. Sisällä oli vanhempi pariskunta täyttämässä velvollisuuttaan. Olivat olleet aivan varmoja, että eilisellä kelillä kukaan ei sinne tulisi. "Mutta että sinä tulit, ja vielä suomalainen", he taivastelivat. Tuli minun jälkeeni vielä paikallinen extremeurheilija maastopyörällään. Siinä me istuskelimme uunin ympärillä ja mietiskelimme mm. Suomen Presidentinvaaleja.
Pariskunta kertoi tyttärestään, joka oli 11vuotta sitten menehtynyt lumivyöryssä kotitunturillaan. Pariskunnasta mies oli syntyjään Rottenvik`sta ja kertoi, että ei vieläkään kykene varmuudella kertomaan, koska ja missä tunturilla on lumivyöryvaara.

Lauantaina kävin kollegani kanssa pyörähtämässä Skervøy`lla. Saarelle mennään täältä Lyngseidet'stä ensin lautalla 40min ja sitten autolla noin tunnin verran. Välillä tie menee meren alta, tunnelissa tunturin läpi ja lopulta pitkää siltaa pitkin.
Skervøy'ta oli minulle kovasti kehuttu. Ja olihan se mukavan oloinen paikka. Varsinkin kun alennusmyynnit oli vielä menossa. Mukaamme lähti aikamoinen määrä kaikenlaista tarpeellista ;-). Piti ihan soittaa keskimmäiselle Suomeen farkkujen kokoa, kun kaupassa oli puolesta hinnasta vielä 50% alennus.

Kettu Repolainen

Tärähtänyt kuvahan tämä on. Silti se oli pakko laittaa mukaan.
Mieleeni tuli ketusta niin elävästi kuopukseni, joka 3-vuotiaana totisella naamalla huokaisten sanoi:"Minä niin haluaisin, että minusta tulisi isona kettu, mutta minusta tuleekin vain ihminen".

Nyt yli mitta täyteen

Nimittäin joulua ja pynttäystä muutenkin. Olen löytämässä taas uuden piirteen itsestäni. Sisustaja en ole koskaan ollut, mutta se yllättäen nostaa päätään.
Ja tämä joulu, joka on aina ollut mulle tärkeä asia. Lahjat varsinkin, mutta näin vanhemmiten myös tietyt tavat, perinteet sekä koristeet. Kyntteliköt laitoin varastoon "jo" Loppiaisena, kun työkaverit alkoi ihmetellä, kuinka kauan aion joulua viettää. Joulukuusesta sammutin valot viikko sitten.
Tänään iski kauhea ahdistus: valoa tänne äkkiä ja paljon. Siis ikkunoilta kaikki krääsä, joka ei oikeasti ole krääsää, pois. Samoin joulukuusi ikkunan takaa peittämästä valon tuloa sisälle. Siinä samalla meni huonekalujen järjestys uusiksi. Ja olen ylpeä itsestäni: osasin asentaa kaikki johdot takaisin paikoilleen telkkariin, digiboksiin, DVD-soittimeen, stereoihin ja kaiuttimiin. Ja samalla tajusin kuinka paljon johtoja, ja samalla luultavasti sähköä, tarvitaan tuohon kaikkeen.
Anyway. Nyt olen tyytyväinen. Esimerkiksi siksi, että en enää istu sohvalla kuin näyteikkunalla. Nyt ohikulkijat voivat sen sijaan tarkkailla, mitä tv:stä katselen :).

Olen eilisestä lähtien miettinyt, paljonko itsestäni täällä paljastan. Ja olen tullut tämän yhden asian kohdalla siihen tulokseen, että teen erittäin henkilökohtaisen paljastuksen, melkein liiankin, siksi, että joistain asioista vaan puhutaan mielestäni liian vähän. Suorastaan hyssytellen. Eikä tämä välttämättä kivaa ole, mutta tulkoon julki siksi, että tiedätte, että tällaista voi tapahtua. Minä en tiennyt, vaikka terveydenhultoalan ammattilainen olenkin.
Toissa yönä tulin tosi kipeäksi. Ajattelin jo soittavani päivystykseen, mutta en halunnut lääkäriä pieneen kotiini pelästyttämään esikoistani. Päätin siis odottaa aamuun. Sain ajan iltapäivälle lääkärille, joka osastomme lääkäri ja mies.
Mulle oli hyvin pienessä ajassa tullut lähes tennispallon kokoinen ihoabskessi, jota paiseeksikin (yök) kutsutaan, tuonne alakertaan. Paikkaan, joka hiertyy, kun kävelee, ja sattuu, kun istuu. Paine ihon sisällä oli kova. Niinpä sitten avauduin tutulle lääkärille, joka taitavasti veitsellä teki viillon ja tyhjensi sisällön. Nyt olen kymmenen päivän antibioottihevoskuurilla, vahvalla ja isolla annostuksella. Sen pitäisi tappaa ulkona ja keittiössä, ja toivottavasti myös kaikki tulevatkin infektiot. Muutaman päivän sain sairaslomaakin.
No, ei tämä niin kamalaa ollutkaan kertoa teille kaikille. Mm. Brasiliassa, Venäjällä, Juupajoella ja ties missä. Tällaiset tapaukset eivät kuulemma ole ollenkaan harvinaisia. Terveyskeskuksissa kuulemma lähes päivittäisiä. Minä vaan en ollut aiemmin kuullut.
En varsinaisesti ole kipeä, joten energiaa riittää tähän rymsteeraamiseen. Josko sitä vielä pesii lattiatkin...

Levi 27.-29.2012

Tämä näkymä illan hämärässä herätti. Kilpisjärveltä muutama kymmenen kilometriä etelään oli aivan tien vieressä 5 hirveä!

Illan sinessä ja hämärässä oli hienoa ajella

Auringon punaa tunturilla

Tykkylunta matkalla Levin huipulle

Aurinko armas :-)

Juhlakalu ja veljen kummitäti

Oskarin kanssa ajelimme torstaina Lyngenistä Muonioon. Matka meni mukavasti, upeita maisemia ja aurinkoa ihastellen. Viisi hirveä tienvarressa oli pelästyttävä, mutta myös hieno kokemus. Ehdin jo ajaa niistä ohi, mutta peruutin takaisin kuvaamista varten. Ja hirvet eivät olleet milläänsäkään...

Perjantaina saavuimme Leville. Mökin löytämisessä oli omat ongelmansa, kuten väärin ilmoitettu osoite. Mökki oli hyvä ja viihtyisä. Ajattelin kylläkin, että jos kaikki kymmenen petipaikkaa olisi ollut täynnä, olisi ollut ahdasta ja ainoaan vessaan jatkuva jono. Lisäksi ilmoitetun intervepin toimimattomuus kiristi varsinkin minun hermojani. Kävin asiasta reklamaation tekemässäkin. Olisin nettiyhteyttä ihan oikeasti tarvinnut. Ja mikäli sellaisen lupaavat, pitäisi sen myös toimia.
Kylpyläsuunnitelmani jäi toteutumatta. Mutta tärkein, harmaiden hiuksien värjääminen, onnistui hyvin. Suosittelen Levi Spa'n yhteydessä olevaa kampaamoa.

Nuorison kanssa kaikki onnistui erittäin hyvin. Ovat huomaavaista, kohteliasta ja auttavaista porukkaa. Laitoimme yhdessä ruokaa ja teimme Oskarille synttärikakun. Juhlakalun toive oli ollut saada norjalaistyyppistä ruokaa, ja se maistui myös vieraille.

Viikonloppu hujahti vauhdilla. Esikoiseni toiveesta "jouduin" poistumaan kumpanakin iltana kylille, jotta nuoriso sai olla keskenään ilman dinosaurusta. Törmäsin muutamaan motoristikaveriinkin, mikä oli tietenkin mukavaa.
Lauantaina oli muutamien tuttujen kanssa Kaamoksen Kaatajaiset. Kävimme keilaamassa, Panoramahotellin "Gold Digger" -baarissa (viihtyisä sisustus sekä upea näköala ja kuohuviinipullo 15€), syömässä Asian Brasserie -ravintolassa (taivaallista ruokaa) ja lopuksi tilaussaunassa sekä porealtaassa.

Paluumatka oli piiitkää ja raskas. Mm. valvominen oli vienyt kuljettajan voimat. Kotiin päästiin usean pysähdyksen taktiikalla sekä pakkasmittarin lukemia taivastelemalla: Levi -14, Karesuvanto -30, Kilpisjärvi -21 ja Lyngen -8.

Nettiyhteys kotona aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia. Kun on tottunut hyödyntämään netin loputonta tarjontaa juuri silloin kuin itse haluaa, ei pätkiväst yhteydestä tunnu olevan mitään hyötyä. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Saanpahan ainakin hyvän syyn tulla Magic Mountain Lodge'en, kun täällä on takuuvarma netti :-).

Esikoinen täyttää tänään 17vuotta. Huh, miten aika hujahtaa, mutta myös tuo lapsi, joka on iso mies. Tuossa se tyynen rauhallisesti tarjoilee ruokaa asiakkaille. Joskus vastailee ruotsiksi, mutta myös englanniksi. Pakkoruotsi on hyvä asia :-)!